Koulutus ehkäisee väkivaltaista ääriajattelua
Lontoon joukkoliikenteeseen heinäkuussa 2005 tehdyistä terrori-iskuista on pian kulunut kymmenen vuotta. Näiden yli 50 kuolonuhria vaatineiden iskujen jälkeenkin monet EU-maiden pääkaupungit – kuten Bryssel, Pariisi ja Kööpenhamina – ovat olleet väkivaltaisen ekstremismin kohteina. Iskujen määrä ei näytä vähenevän.
Merkit väkivaltaisten aatteiden leviämisestä ovat olleet ilmassa jo pitkään, mutta opetukset väkivallan ennaltaehkäisyn tärkeydestä ovat tähän saakka kaikuneet kuuroille korville.
Terrori-iskuja on usein seurannut viharikosten aalto, joka on jäänyt julkisuudessa iskuja vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi ääri-islamistien Pariisissa tämän vuoden tammikuussa tekemien terrori-iskujen jälkeen 26 moskeijaa joutui ilkivallan ja vihaiskujen kohteeksi. Moskeijoita kohti ammuttiin ja heitettiin palopommeja. Le Mansissa moskeijaan heitettiin kolme harjoituskranaattia.
SISÄMINISTERIÖN helmikuussa julkistama väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus osoitti, että väkivaltaista ääriajattelua ja siihen viittaavia merkkejä havaitaan myös Suomen lukioissa ja ammattikouluissa. Aatemaailmaan perustuva viha ja suvaitsemattomuus näkyvät selvästi suomalaisnuorten asenteissa.
Ääriajatteluun perustuvan väkivallan yleistyminen heikentää turvallisuutta koko Euroopassa, myös Suomessa: monet konfliktialueille – kuten Syyriaan – lähteneet taistelijat palaavat tänne takaisin.
Väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisy on myös taloudellinen kysymys. Väkivaltaisten ääriliikkeiden piiriin joutuneet nuoret aiheuttavat suuria menetyksiä kansantaloudelle: suomalaisen työelämän ulkopuolelle joutuneet eivät tuota verotuloja ja saattavat päinvastoin itse aiheuttaa suuria kustannuksia yhteiskunnalle.
Ruotsissa tehtyjen laskelmien mukaan yksi äärioikeistolaiseen jengiin kuuluva saattaa tuottaa julkiselle sektorille 10–15 vuoden aikana jopa 700 000 euron kustannukset. Jo pienehkö jengi voi maksaa yhteiskunnalle kymmeniä miljoonia euroja.
Kansainvälinen yhteisö on vasta viime kuukausien aikana ryhtynyt toden teolla keskustelemaan väkivaltaisen ekstremismin varhaisesta torjumisesta. Pariisissa tämän viikon tiistaina kokoontuneet EU-maiden opetusministerit korostivat Euroopan laajuisten toimien – ja etenkin koulutuksen – merkitystä syrjäytymisen, suvaitsemattomuuden, rasismin ja väkivaltaisen radikalismin ennaltaehkäisemisessä. Ministerien laatiman julkilausuman mukaan koulutuksessakin on korostettava EU:n perusarvoja: vapautta, suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa ja oikeusvaltioperiaatetta.
KOULUTUKSEN merkitys radikalisoitumisen vastaisessa työssä on tunnustettava kansainvälisesti viimeistään nyt. Sekä Euroopassa että kriisialueilla on keskityttävä toisia uskontoja ja kulttuureja koskevan tiedon lisäämiseen. Vähäinen koulutus johtaa stereotypioiden vahvistumiseen puolin ja toisin. Ennakkoasenteita ja tietämättömyyttä käytetään propagandan edistämiseen.
Tämä on ollut havaittavissa islamilaisissa maissa, kun profeetta Muhammedista tehtyjä piirroksia ja pilakuvia on kuvattu läntisen maailman tarkoituksellisiksi hyökkäyksiksi islaminuskoa vastaan. Samanaikaisesti Euroopassa on leimattu yksittäisten muslimien tekemien rikosten perusteella islam sodan ja vihan uskonnoksi, jonka leviäminen tulee estää keinolla millä hyvänsä.
Koulutus auttaa hahmottamaan harmaan sävyjä mustan ja valkoisen välillä.
Koulutus ehkäisee myös syrjäytymistä ja tukee osallisuutta yhteiskunnassa. Kirkon Ulkomaanavun teettämän al-Shabaab-äärijärjestön rekrytointiprosessia käsittelevän tutkimuksen mukaan juuri koulutus- ja työllistymismahdollisuudet ehkäisevät ennalta tehokkaasti nuorison liittymistä radikaaleihin ryhmittymiin. Siksi myös Suomen kehitysyhteistyöllä on oikein suunnattuna merkitystä väkivaltaisen ekstremismin vastaisessa työssä.
PELKKÄ koulutus ei kuitenkaan yksin riitä torjumaan väkivaltaista ekstremismiä: myös luottamuksen rakentaminen on tärkeää. Viranomaisten, kansalaisjärjestöjen sekä etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen on Suomessakin toimittava yhdessä tämän tavoitteen eteen.
Aaro Rytkönen
Kirjoittaja on vaikuttamistyön johtaja Kirkon Ulkomaanavussa.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynässä 20.3.2015.