Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevät tuntevat vielä nahoissaan muutaman vuoden takaiset leikkaukset. Sopeutuminen ja sopeuttaminen jatkuu edelleen.

Alan reformi on puhututtanut ajankohtaisohjelmissa ja lehtien palstoilla. Oppilaiden hapuilu työelämäjaksojen, lähiopetuksen ja oman itsenäisyyden kanssa on herätellyt suomalaisia pohtimaan ammatillisen koulutuksen tilaa ja merkitystä laajasti.

Meitä suomalaisia lohduttaa haasteiden keskellä ajatus siitä, että aina löytyy joku naapuri, tuttu tai sukulainen jolla menee vielä huonommin. Kirkon ulkomaanapu toimii alueilla, joissa haasteita riittää. Peruskoulutukseen ja yliopistoihin on satsattu, ainakin sen verran mitä kirstun pohjalla on ollut. Ammattikouluja ei ole, tai niistä valmistuu oppilaita jotka osaavat korjata lankapuhelimia ja polkupyöriä. Opitut taidot saattavat auttaa selviytymään päivä kerrallaan, mutta yhteiskuntia ei näillä eväillä rakenneta.

Jos vaatimattomaan kouluun on saatu jostakin haalittua opettaja, pedagogiset taidot ovat usein olemattomat – karttakeppiä sormille ajoilta. Maassa saattaa olla mittavia luonnonvaroja, innokkaita ihmisiä, henkeäsalpaavia turismikohteita, mutta ei käytännön osaamista. Kauppatieteiden maisterillekaan ei ole kotimaassa hommia, kun ei ole ammattitaitoisia käsiä tekemässä sellaista työtä, joka jalostuu kansantuloksi. Tuloksi, jonka avulla maat vaurastuvat omista lähtökohdista käsin ja jonka seurauksena lapset saadaan kouluun, rokotepiikit pyllyyn, asfaltit teille ja mieleen sitä tärkeintä, ripakopallinen toivoa.

Vaikka yhteiskunnan ja kehityksen kannalta ei ole ihan yhdentekevää mitä ja millaista työtä tehdään, ajattelen, että yhdenkin ihmisen työllistyminen näissä maailman haasteellisimmissa paikoissa on osa positiivista kierrettä. Ihmettä joka jatkuu.

Sinä voit lähteä mukaan talkoisiin. Ammatillisia opettajia, opettajien kouluttajia, vaikuttajia ja jokaista asialle myötämielistä tarvitaan. Tule mukaan varmistamaan, että koulutusvientiin panostetaan koordinoidusti ja pitkäkestoisesti. Tehdään yhdessä ihmeitä.

Tomi Järvinen

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n sivuilla.