Koulunkäynti merkitsee lapsille ja nuorille paljon muutakin kuin oppitunneille osallistumista. Koulut tarjoavat turvaa ja suojelevat hyväksikäytöltä ja väkivallalta.

Koronavirus on aiheuttanut ennennäkemättömän tilanteen, jossa suurin osa maailman lapsista ja nuorista on joutunut keskeyttämään koulunkäynnin. UNESCOn mukaan koulujen sulkeminen koskee jo 90 prosenttia kaikista maailman koululaisista. Luvun on arvioitu vielä nousevan.

Näistä 1,54 miljardista lapsesta ja nuoresta hiukan alle puolet, 743 miljoonaa, on tyttöjä. Tytöistä yli 111 miljoonaa asuu vähiten kehittyneissä maissa, joissa kouluun pääsy oli jo ennen kriisiä vaikeaa.

Lisäksi yhdeksän kymmenestä maailman 1,8 miljardista nuoresta elää kehittyvissä maissa, joissa mahdollisuudet etäopetukselle ovat heikot.

Kun koulut sulkeutuvat, lapset ja nuoret eivät enää vietä päiviään ikäistensä seurassa eivätkä he ole opettajien valvonnassa. Ilman koulussakäyntiä moni jää myös ilman kouluruokailua ja terveydenhuoltoa.

Kukaan ei tiedä, kuinka pitkään pandemia jatkuu. Viikkojen sijaan kyse on todennäköisesti kuukausista.

Mitä opimme ebolasta?

Ebola-epidemian aikaan koulut olivat kiinni Länsi-Afrikassa 6–8 kuukautta. Tänä aikana teiniraskauksien määrä kasvoi, esimerkiksi Sierra Leonessa osissa maata jopa 65 prosenttia.  Epidemiasta kärsineissä maissa lisääntyivät myös kotiväkivalta ja äitiyskuolleisuus.

Lasten ja nuorten kokemuksia ebolan aikana on selvitetty lukuisilla kansainvälisillä tutkimuksilla. Kun lapsia haastateltiin tutkimuksia varten, ilmeni suora yhteys koulujen sulkemisen ja lapsityön lisääntymisen välillä. Lapset kuvailivat joutuneensa ottamaan kotona enemmän vastuuta elannon hankkimisesta perheiden toimeentulon heikennyttyä.

Kun lapsilta ja nuorilta kysyttiin, mikä heitä huolestutti ebola-epidemiassa eniten, heidän päällimmäisin huolensa oli koulujen sulkeutuminen sekä sen vaikutukset heidän tulevaisuudelleen.  Lapsia pelotti palata kouluun, koska he pelkäsivät ebolan leviävän niissä edelleen. Sama riski on olemassa nykytilanteessa koronaviruksen tapauksessa.

Etäopiskelu oli vähäistä ebolasta eniten kärsineissä Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa. Vain 30–40 prosenttia lapsista sanoi opiskelleensa epidemian aikana kotona. Opiskelu oli lähinnä vanhojen muistiinpanojen lukemista. Suurin osa vanhemmista ei osaa lukea tai kirjoittaa, joten he eivät pystyneet tukemaan lapsiaan etäopiskelussa.

Ebola-alueilla toteutettiin jonkin verran etäopiskelua radion avulla. Se ei kuitenkaan osoittautunut aina hyväksi keinoksi. Kaikkien lasten vanhemmilla ei ollut varaa ostaa radiota tai pattereita, eikä useampi naapuruston lapsi voinut kokoontua yhden radion ympärille kokoontumisrajoitusten vuoksi.

Koronaviruksen aiheuttamat koulujen sulkemiset tulivat monissa maissa yllätyksenä, Suomi mukaan luettuna, eikä siihen ehditty valmistautua. Mitä matalamman tulotason maasta on kyse sitä vaikeampaa etäoppimisen järjestäminen on. Viimeistään korona on opettanut, että kaikissa maissa on jatkossa varauduttava paremmin poikkeustiloihin.

Oppimisen jatkuttava, vaikka koulut sulkeutuvat

Etäopetus voi olla laadukasta, jos se on huolellisesti valmisteltu. Matalan tulotason maissa kaikki etäoppimisen tavat, jotka edellyttävät internetin käyttöä, ovat oppijoille vaikeasti saavutettavissa ja usein kalliita ja monimutkaisia käyttää.

Kotona tapahtuvaa oppimista on kuitenkin tärkeää tukea, jotta koulupudokkaita tulisi mahdollisimman vähän. Radiolähetykset ovat edelleen kustannustehokkain etäopetuksen ratkaisu, joka tavoittaa suurimman määrän lapsia ja nuoria. Ebolan aikaan peilaten on tärkeää varmistaa, että mahdollisimman monella perheellä olisi radio kotona. KUA jakaa perheille aurinkoenergialla latautuvia radioita, jotta lapset pääsisivät etäopetuksen piiriin.

KUA on tehnyt yhteistyösopimuksia radiokanavien kanssa Pohjois-Kenian pakolaisasutusalueella. Ideaalitilanteessa opettajien pedagogista osaamista käytetään radio-opetuksen valmisteluun, ja opetus on rytmitetty niin, että eri ikäisille suunnataan opetusta eri aikaan. Myös vanhempia voidaan tavoittaa radion avulla.

Yhteyden säilyttäminen kouluun on tärkeää, jotta koulunkäynti jatkuu myös kriisin jälkeen. Mitä pidempään lapset ja nuoret ovat pois koulusta sitä todennäköisempää on, että he eivät enää palaa.

Opetusministeri Li Anderssonin kehotus pätee kaikkiin maihin: täytyy tähdätä siihen, että oppiminen jatkuu poikkeustilasta huolimatta, vaikka opetussuunnitelmiin kirjattuihin tavoitteisiin ei välttämättä päästäisi.

WhatsApp avuksi opettajien kouluttamisessa

Poikkeustilan aikana on tärkeää säilyttää yhteys oppilaiden lisäksi opettajiin. Näin valmistaudutaan koulujen uudelleen avautumiseen kriisin päätyttyä.

Bangladeshissa KUA valmistautuu aloittamaan opettajien kouluttamisen WhatsAppin välityksellä. Etäkoulutuksen avulla opettajat kehittävät ammattitaitoaan, pysyvät motivoituneina ja pitävät yhteyttä toisiinsa.

WhatsAppin välityksellä jaetaan myös tietoa viruksen leviämisen estämisestä. Samaa tietoa opettajat voivat jakaa omissa yhteisöissään.

On tärkeää katsoa jo eteenpäin ja valmistautua kouluihin palaamiseen. Opetusta joudutaan mahdollisesti nopeuttamaan ja oppisisältöjä kertaamaan, ja valmistautua tarjoamaan myös psykososiaalista tukea.

Koulutus, myös etäopetuksena, antaa kriisin aikana toivoa paremmasta tulevaisuudesta, mikä on erityisen tärkeää lapsille ja nuorille. Oppimisen ja käsienpesun pitää nyt jatkua.

Minna Peltola
Vanhempi opetusalan neuvonantaja

Elina Kostiainen
Viestinnän asiantuntija

Kuvat: Jari Kivelä

Tue lasten koulunkäyntiä  koronaviruksen aikana!

Lahjoita:

• Kirkon Ulkomaanavun verkkosivuilla
• tilille Nordea, IBAN FI33 1572 3000 5005 04 käyttäen viitettä 1216
• lähettämällä tekstiviesti APU20 numeroon 16499 (20 e)