Lahjoitin rahaa, luin uutiset ja tein vapaaehtoistyötä – miten voin vielä auttaa Ukrainan pakolaisia?
Euroopassa on alkanut humanitaarinen kriisi, jota voi verrata ultrajuoksuun. Ammennettavaa muiden auttamiseen riittää paremmin, kun muistaa huolehtia omasta jaksamisesta, muistuttaa KUA:n viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila.
SOTA UKRAINASSA on kestänyt jo kuusi pitkää viikkoa. Uutiskuvat ja tiedot sodan keskeltä ovat käyneet koko ajan rankemmiksi. Pelko ja suru lamauttavat, mutta samaan aikaan ne ovat saaneet suomalaiset tarttumaan aivan ennennäkemättömällä vimmalla ja empatian voimalla toimeen. Moni meistä on lahjoittanut rahaa, osa myös tavaraa. Jotkut avanneet jopa kotinsa heille, jotka saapuvat Suomeen jätettyään taakseen kaiken paitsi lähimmät perheenjäsenensä ja päällään olevat vaatteet.
Televisioruudulla, sosiaalisessa mediassa ja sanomalehdissä sota näyttää kuitenkin siltä kuin se yltyisi ja raaistuisi. Olo on voimaton. Mitä vielä voisin tehdä, jotta tuntisin tehneeni tarpeeksi?
Huono uutinen on, että sota on jo aikaa sitten aiheuttanut Ukrainassa valtavan humanitaarisen kriisin. Sen korjaaminen vie aikaa. Myös sodan vuoksi pakolaisiksi sekä Ukrainassa että maan rajojen ulkopuolelle joutuneiden miljoonien ihmisten auttaminen on pitkä operaatio.
Humanitaarisen hätäavun, ruoan, puhtaan veden, suojan ja lämpimien vaatteiden ja peittojen, tarve Ukrainassa on saanut suomalaiset lahjoittamaan Kirkon Ulkomaanavulle ja muille järjestöille miljoonia euroja. Sodassa on kuitenkin tuhottu vain viikoissa miljoonien ukrainalaisten kodit, koulut, sairaanhoito ja toimeentulo. Koulujen tuhoaminen ja sodan jättämä trauma voivat uhata kokonaisia sukupolvia. Valitettavasti hätää on muuallakin maailmassa. Nälänhätä uhkaa miljoonia ihmisiä Itä-Afrikassa, jossa sadekausi on jättänyt tulematta jo kolmesti peräkkäin. Jokainen euro tulee tarpeeseen, ja esimerkiksi kuukausilahjoitus on tapa varmistaa, että sotien ja katastrofien uhrit saavat tarvitsemaansa apua pitkäkestoisesti.
Ukrainan sodalla on laajat vaikutukset
Voiko nyt tehdä muutakin kuin toivoa sodan pikaista päättymistä ja odottaa hetkeä, jolloin kaikkea päästään jälleenrakentamaan?
Helmikuun lopulla Euroopassa alkoi humanitaarinen kriisi, joka on kuin maraton tai ultrajuoksu, ei pikainen sprintti, jossa kannattaa puristaa itsestä kaikki irti ensimmäisten satojen metrien aikana. Ammennettavaa muiden auttamiseen riittää paremmin, kun muistaa huolehtia omasta jaksamisesta.
On luvallista hidastaa, tankata energiaa ja valmistautua siihen, että avuntarve jatkuu pitkälle tulevaisuuteen ja ulottuu ruoan ja polttoaineiden hintojen nousun muodossa myös kauas Ukrainan rajojen ulkopuolelle, erityisesti Afrikan kehittyvien maiden talouksiin. Pahinta on, jos kyynistymme pahan edessä ja väsymme katsomaan eniten apuamme tarvitsevien kärsimystä, oli kyse sitten Ukrainan sotaa pakenevista tai Itä-Afrikan kuivuuden ruokapulasta kärsivistä.
Muista irrottaa hetkeksi. Olet tehnyt jo paljon.
P.S. Mieli ry on koonnut hyviä täsmävinkkejä rauhoittumiseen kriisin keskellä. Itse huomaan, että oman mielen kohdistaminen muiden auttamiseen on tehokas tapa muistaa hyvä maailmassa. Vastapainoksi tarvitsen kuitenkin verkon ulkopuolella ihmisten kanssa kasvotusten vietettyjä juttutuokioita ja rauhallista kävelyä luonnossa koiran kanssa.
