Kesäkerhoissa Ukrainan sodan jalkoihin jääneet lapset ja nuoret pääsivät pitkästä aikaa kouluun leikkimään, urheilemaan ja askartelemaan yhdessä

Tšernihivin keskustassa on vaikea päätellä, että vain kuukausia aiemmin 60 prosenttia kaupungin 285 000 asukkaasta pakeni muualle Ukrainaan ja naapurimaihin – kunnes kulman takaa paljastuu raketti-iskujen kohteeksi joutunut asuinalue.

TODELLISUUDET SEKOITTUVAT toisiinsa Ukrainassa. Jalkakäytävällä sähköpotkulaudat ohittavat jalankulkijoita turhan läheltä niin kuin missä tahansa Euroopan kaupungissa. Lapset leikkivät riehakkaasti puistoissa. Aikuiset vaikuttavat kiireisiltä, ovat ehkä matkalla töihin.

Tšernihivin keskustassa on vaikea päätellä, että vain kuukausia aiemmin 60 prosenttia kaupungin 285 000 asukkaasta pakeni muualle Ukrainaan ja naapurimaihin – kunnes kulman takaa paljastuu raketti-iskujen kohteeksi joutunut asuinalue.

Pohjois-Ukrainassa sijaitseva kaupunki ja ympäröivä kunta kärsivät raskaista pommituksista 24. helmikuuta alkaneen hyökkäyksen ensimmäisistä päivistä alkaen. Huhtikuussa Venäjän joukot vetäytyivät ja kevään mittaan yhä useampi palasi. Tänään Tšernihivissä asuu arviolta lähemmäs 200 000 ihmistä.

Sota keskeytti myös koulunkäynnin. Opettajat kirivät tilanteen normalisoitumisen jälkeen menetettyä aikaa, jotta lapset ja nuoret pääsisivät etenemään seuraavalle luokalle. Kirkon Ulkomaanavun ja ukrainalaisen kansalaisjärjestö DOCCU:n yhteisissä kesäkerhoissa oppilaat pääsivät vihdoin pitämään myös hauskaa toistensa kanssa.

Tässä jutussa paikalliset kertovat, miten kesäkerhot muuttivat yhteisön arkea.

Sota muutti opettajien työtä merkittävästi

Zhanna Kudina, psykologi ja opettaja

”Pakenin Tšernihivistä kolme viikkoa sodan alkamisen jälkeen. Matkustin Lvivin kautta Tšekkiin, jonne jäin noin kuukaudeksi. Kun kuulin Tšernihivin tilanteen helpottuneen, tunsin että minun oli pakko palata. Koen vahvasti, että tämä on kotini ja koululaiset tarvitsevat minua.

Sota muutti opettajien työtä merkittävästi. Emme enää pelkästään opeta, vaan annamme myös terapiaa. Olin Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä opettajakoulutuksessa kesäkuussa. Siellä opimme mielenterveydestä ja psykososiaalisen tuen keinoista. Itselläni on psykologin tausta, mutta sain paljon uutta tietoa siitä, miten erilaiset leikit ja harjoitukset vaikuttavat lasten hyvinvointiin kriisissä.

Lapset ja nuoret kokevat sodasta luonnollisesti paljon stressiä. Se näyttäytyy eri tavoin riippuen viime kuukausien kokemuksista. Jotkut ovat joutuneet kestämään rankkoja pakomatkoja, toiset ovat menettäneet läheisiään tai nähneet asioita, joita lasten ei ikinä pitäisi nähdä. Tyypillisimmät oireet ovat olleet ruokahalun puute, unihäiriöt ja vaikeudet keskittyä.

Kesäkerhoissa olemme muun muassa käyttäneet taidetta terapiakeinona. Alussa piirrokset olivat synkän värisiä ja niissä oli sotilaita, aseita ja ohjuksia. Viikkojen mittaan piirroksiin on tullut enemmän väriä, aurinkoa ja kukkia. Moni on menettänyt luottamustaan ympäröivään maailmaan ja kerhojen on tarkoitus luoda heille turvallinen tila. Harjoituksiin kuuluu muun muassa kaatua taaksepäin niin, että luotat ystäväsi ottavan sinusta kiinni.

Psykologina tiedän, että järkyttävien tapahtumien jälkeen tuella on kiire. Mitä pidempään lapset ja nuoret joutuvat odottamaan, sitä vaikeampi vaikeiden kokemusten jättämiä jälkiä on hoitaa. Olen kuitenkin toiveikas, koska pystyn olemaan täällä tekemässä jotain heidän hyväkseen, ja koska olemme saaneet teiltä valtavasti tukea työhömme. Olemme siitä erittäin kiitollisia.”

”Toivon, että koulunkäynti jatkuu normaalisti”

Sophia, oppilas

”Kesäkerhoissa parasta on ollut nähdä luokkakavereita ja ystäviä. Pandemian takia opiskelimme jo paljon kotoa, ja sitten tuli sota. Mikään ei ole pitkään ollut täysin normaalia. Hyökkäyksen aikana halusimme vain jonnekin piiloon. Kun nyt teemme asioita yhdessä, huomaan, että on paljon helpompi olla. Ajatusten ja kokemusta vaihtaminen ja yhdessä tekeminen ovat valtavia voimavaroja.

Epäröin ensin kerhoja, koska pelkäsin että ne sisältäisivät perinteisiä oppitunteja, joissa odotetaan suorituksia. Olin väärässä, täällä on ollut todella rentoa ja opettajat piristävät meitä. He järjestävät meille leikkejä ja pelaamme pallopelejä. Pidin eniten keskustelukerhosta, jossa leikimme demokraattista päätöksentekoa. Neuvottelimme ja teimme kompromisseja.

Elämä on nyt normaalimpaa, mutta pelkäämme yhä, että mitä tahansa voi vielä tapahtua. Monet aikuiset tekevät vapaaehtoistyötä. Meidänkin tekee mieli tehdä jotain, jotta asiat olisivat paremmin. Täällä kesäkerhoissa tuntuu siltä, että teemme jotain yhteisen hyvän eteen.

Ennen sotaa minulla oli paljon haaveita siitä, mitä halusin tehdä tulevaisuudessa. Nyt pystyn vain ajattelemaan, että olisipa meillä rauha. On vaikea keskittyä muihin haaveisiin. Mutta tilannetta on paljon helpompi sietää yhdessä muiden samanikäisten kanssa. Kotona tunne oli paljon vaikeampi.

Toivon, että koulunkäynti jatkuu normaalisti eikä etäkouluna. Haluamme olla toistemme kanssa.”

”Kesäkerhot olivat meille vanhemmille valtava helpotus”

Tanya Slautina, äiti

”Sota on vaikuttanut elämässämme kaikkeen. Olimme Tšernihivissä pahimmat kuukaudet eristäytyneinä kotiimme. Pelko, räjähdykset ja paniikki olivat koko ajan läsnä. Onneksemme lapset eivät nähneet kuolemaa, mutta he olivat hiljaisia ja synkkiä. Toivoimme vain, että selviäisimme.

Kotimme on kunnossa, mutta toiset eivät olleet yhtä onnekkaita. Aloimme kerätä vaatteita ja muita tarpeita auttaaksemme muita perheitä. Työskentelin ennen hyökkäystä pankkivirkailijana, mutta jätin työni, jotta pystyisin auttamaan lapsiani ja yhteisöämme. Hätä yhdisti meitä.

Tarvitsemme kaikki apua lastemme kanssa ja kesäkerhot olivat myös meille vanhemmille valtava helpotus. Lapsemme Anastasiya, 6, Valeziya, 10, ja Maksim, 12, ovat olleet kesäkerhoissa kuusi viikkoa. Tyttäremme esittelevät ylpeinä piirroksiaan ja kouluaskartelujaan. Poikamme viihtyy urheilun parissa. Uuden oppiminen ja innostuminen ovat jatkossakin tärkeintä heille. Heidän pitää pystyä ajattelemaan muuta kuin ympäröivää kriisiä ja olla lapsia ikäistensä kanssa.

Näemme heissä taas iloa ja leikkimielisyyttä, ja heidän hymynsä on meille vanhemmille kaikkein arvokkain palkinto. Saamme siitä paljon voimia ja jaksamista.”

Kesäkerhot järjestettiin yhteistyössä ukrainalaisen kumppanijärjestön DOCCU:n kanssa heinä-elokuussa 2022. DOCCU on työssään erikoistunut koulutukseen ja ihmisoikeuksiin.

Teksti: Erik Nyström
Kuvat: Antti Yrjönen