Voiko kehitysyhteistyöstä leikata ilman, että se vaikuttaa suomalaisten arkeen, Tapio Laakso?
Tapio Laakso on Kirkon Ulkomaanavun vaikuttamistyön päällikkö. Hän pitää yhteyttä päättäjiin Suomessa ja ulkomailla ja yrittää saada heidät käsittämään, miksi kehitysyhteistyöhön pitää panostaa juuri nyt. Tässä jutussa Laakso vastaa tiukkoihin väitteisiin, joita esitetään usein myös KUA:n sosiaalisessa mediassa.
Tapio Laakso, olet sielultasi aktivisti. Mikä on ensimmäinen epäoikeudenmukaisuus, jonka onnistuit ratkaisemaan?
Hmm. Väittäisin, että ensimmäinen pieni poliittinen voittoni tuli vuonna 2009, kun Helsingin Seudun Liikenne perustettiin. Silloin polkupyöriä ei saanut tuoda lähijuniin, mutta tekemästäni aloitteesta saimme läpi vuoden kokeilujakson. Kokeilun jälkeen todettiin, että tämä toimikin hyvin.
Vaikuttamistyötä tekevälle palkitsevinta on, kun KUA saa rahaa tai haluttu lakimuutos menee läpi.
Palkitsevinta on nähdä, miten ihmisten asema parantuu, kun pidämme heidän puoliaan ja työskentelemme heidän kanssaan. Se on havaittavissa, kun esimerkiksi yksittäinen valtio lisää kouluihin opettajia omalla budjetillaan eikä pelkästään kehitysyhteistyörahoilla. Vaikuttamistyötä ei tehdä KUA:n vaan ihmisten hyväksi.
Nukut yleensä melko hyvin, mutta viime aikoina olet nähnyt painajaisia Suomen maineesta maailmalla.
Suomen maine ei ole suurin ongelma. Jos Suomen päättäjillä on vaikeuksia suhtautua rasismiin, maine ei ole ykkösasia vaan se, että jotkut ihmiset kärsivät rasismista. Vähemmistöihin kohdistuu enemmän rasismia, ja se on ongelma. Päättäjien ja ministerien puheet vaikuttavat tietenkin myös Suomen asemaan maailmalla.
On tärkeää, että Suomi on mukana päättämässä muiden maiden opetusuudistuksista, koska me tiedämme kaiken koulutuksesta.
Muiden maiden on tehtävä itse opetusuudistuksensa. Vaikka Suomessakin on keskusteltu paljon meidän koulujärjestelmämme ongelmista, on meillä toki paljon sellaista osaamista, jota voimme jakaa eteenpäin. Suomen koulutusjärjestelmää ei voida kuitenkaan suoraan tiputtaa toiseen maahaan, koska yhteiskunnat ovat niin erilaisia.
Olet aktiivinen entisessä Twitterissä eli nykyisessä X:ssä. Mielestäsi on tärkeää, että yhteiskunnallinen keskustelu on kärkevää.
Joskus nuorena aktivistina ärsytti eniten suomalainen konsensus. Joskus sitten saa, mitä tilaa. Yhteiskuntamme saattaisi tällä hetkellä hyötyä pienestä peruutusaskeleesta kohti konsensusta, vaikka olenkin aina ollut reippaan poliittisen väittelyn ystävä.
Kehitysyhteistyörahoista voidaan leikata ilman, että sillä on vaikutusta suomalaisten arkeen.
Pandemia opetti meille, että muualla tapahtuvilla asioilla on suoria vaikutuksia meihin. Jos vaikka globaali terveysturvallisuus ei toimi, meillä saattaa olla yhteiskunta kiinni kaksi vuotta. Suomi ja muut Euroopan maat ovat valitettavasti leikkaamassa kehitysyhteistyörahoista. Pelkään, että se tulee jossain vaiheessa osumaan suomalaisten arkeen, oli sitten kyse taloudellisista vaikutuksista tai pakolaisuudesta.
Kyllä se niin on, että ensin on laitettava Suomen asiat kuntoon ja sitten vasta autetaan muilla mailla.
Tämän pienen maan asiat ovat hyvin paljon riippuvaisia muusta maailmasta. Pidän jopa outona, että kritisoidaan tällaista ”maailmanparantamista”. Emme saa rajoja niin tiiviksi, etteikö täälläkin huomattaisi, jos maailmassa tapahtuu jotain. Jos maailmalla menee hyvin, suomessakin menee hyvin.
Isoja poliittisia päätöksiä saadaan tehtyä vasta, kun hätä on ovella. Siitä hyvä esimerkki on keskustelu ilmastonmuutoksen ympärillä.
Tein paljon ilmastoaktivismia aikaisemmin. Nyt kun katson asiaa, elinkeinoelämän ja yritysten nykyiset toimintamallit menevät heittämällä ohi siitä, mitä aikoinaan osasin toivoa. Toki maailmantilanne on muuttunut, kun katsotaan metsäpaloja ja sitä, miten lämpöennätykset menevät jatkuvasti rikki. Usein dramaattinen tilanne luo painetta päätöksentekoon.
Töihisi kuuluu pitää yhteyttä päättäjiin. Tärkein taitosi on spinnata asiat hyvin ja kääntää asiat KUA:lle edullisiksi.
Päättäjien kanssa puhuttaessa on tärkeää olla jotain sellaista sanottavaa, joka saa heidät kiinnostumaan meidän näkökulmastamme. Mutta emme me ensisijaisesti KUA:sta puhuta, vaan siitä, miten maailma makaa ja mitä sille voi tehdä. Yksi tärkeä taito on myös kuunnella päättäjiä. Mikä heitä huolestuttaa, mikä motivoi?
Kovista yrityksistä huolimatta maailma on syöksymässä kohti tuhoa, eikä sille ole tehtävissä juuri mitään.
Olen optimisti. Usein puhutaan siitä, että kehitysyhteistyöllä ei saada mitään aikaiseksi, mutta se ei pidä paikkaansa. 90-luvun alkuun verrattuna globaali äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, yhä useampi lapsi – ja varsinkin tyttö – käy koulua, ja isossa kuvassa maailmassa menee tosi paljon paremmin. Minua huolestuttaa se, että moni näistä pitkän kehityksen mittareista on kääntynyt laskuun muutaman viime vuoden aikana ja myös konfliktit ovat lisääntyneet. En kuitenkaan näe, että nämä asiat veisivät meidät pitkällä aikavälillä tuhoon. Meillä on jo olemassa ratkaisupaletti näihin ongelmiin, nyt meidän pitäisi yksinkertaisesti toimia.
Teksti: Björn Udd
Kuva: Antti Yrjönen