Pilvi Ahtinen auttoi koulupudokkaita kouluun Ugandassa
Opettajat ilman rajoja -verkoston kautta Ugandassa työskennelleelle Pilvi Ahtiselle haastavinta oli nähdä, millaisissa oloissa pakolaislapset elävät. Palkitsevinta kokemuksessa oli todistaa, miten yhteistyön tuloksena koulupudokkaat palasivat koulun penkille.
Kun kahden kilometrin pituisen työmatkan aikana kysytään kymmeniä kertoja ”kuinka voit?”, tietää olevansa jossain muualla kuin Suomessa. Itäisessä Afrikassa sijaitsevassa Ugandassa kuulumisten vaihtaminen on osa arkea, johon Helsingin Arabian peruskoulussa käsityönopettajana työskentelevä Pilvi Ahtinen pääsi sukeltamaan Opettajat ilman rajoja (OIR) -vapaaehtoisjaksonsa aikana.
Ahtinen oli seurannut Kirkon Ulkomaanavun alla toimivan OIR-verkoston toimintaa useamman vuoden ajan, kunnes päätti syksyllä 2021 hakea itsekin mukaan. Ahtinen valittiin vapaaehtoiseksi Ugandaan sijoittuneeseen tanskalaisen LEGO Foundationin rahoittamaan Learning Through Play -hankkeeseen, joka keskittyi nimensä mukaisesti leikin kautta oppimiseen.
AHTISEN ja koko projektin tavoitteena oli houkutella koulupudokkaita takaisin opintojen ääreen Bidibidissä, joka on 270 000 asukkaan pakolaisasutusalue Ugandan pohjoisosassa. Työtä riitti, sillä koulut olivat kiinni koronapandemian vuoksi kahden vuoden ajan. Auto starttasi usein jo kukonlaulun aikaan kohti uutta kylää, johon LEGO Foundationin teltta pystytettiin aina kahdeksaksi viikoksi kerrallaan.
Ahtinen kävi paikallisten opettajakollegojensa kanssa myös kodeissa houkuttelemassa aikuisia ja lapsia opetukseen.
”Se oli haastavaa, sillä erityisesti Etelä-Sudanista saapuneet lapset olivat monesti sodan vuoksi traumatisoituneita. He olivat menettäneet mahdollisesti jopa molemmat vanhempansa ja saattoivat elättää perhettään, joka koostui lukuisista pienemmistä sisaruksista,” Ahtinen kuvailee.
YKSI suurimmista haasteista ugandalaisessa koulussa on äärimmäisen suuret luokkakoot, jotka hätyyttelevät välillä jopa 150 oppilaan rajaa. Opetus on silloin usein luentomaista eikä oppilaiden yksilölliseen tukemiseen riitä lainkaan aikaa.
Ahtisen tehtäviin kuului auttaa opettajia löytämään uusia tapoja opettaa. Hän kannusti opettajia aktivoimaan oppilaita oppitunneilla ja käyttämään koulun leikkipuiston välineitä muun muassa matematiikan opetukseen.
Tärkeintä Ahtiselle oli kuitenkin se, että hän oli osa koulumaailmaa ja pystyi vaikuttamaan opettajakollegoiden ammatilliseen kehittymiseen ja sitä kautta oppilaiden arkeen.
”Palkitsevinta oli nähdä, miten oman työn seurauksena eräs koulupudokas palasi koulunpenkille. Ymmärsin, mikä merkitys ja voima opettajilla ja laadukkaalla opetuksella voi olla, vaikka olosuhteet ovat haastavat. Se on antanut uutta perspektiiviä myös omaan opetustyöhön Suomessa”.
Ahtisen oli tarkoitus palata jouluksi 2022 koti-Suomeen ja jatkaa käsityönopettajan työtään, mutta Ugandassa oltiin niin vaikuttuneita Ahtisen työskentelystä, että häntä pyydettiin palaamaan maahan vielä kevätkaudeksi. Ahtinen suostui ja tuli lopulta Suomeen maaliskuussa 2023.
Ahtisen mielestä Suomen opetus- ja kasvatusalan ammattilaisilla on paljon annettavaa maailmalle erityisesti innovatiivisten opetusmenetelmien ja oppilaiden aktiivisen osallistamisen suhteen.
”Myös maailmalta oppii, esimerkiksi olemaan paremmin läsnä hetkessä, kohtaamaan ihmisiä ja heittäytymään mukaan energisoiviin lauluihin ja leikkeihin,” hän kiteyttää.
”Ugandalaiset opettajat eivät pelännet virheitä, vaan kokeilivat innostuneina kaikkea uutta. Ihailen heidän sitoutumistaan. Pitkän työviikon jälkeen monen kilometrin kävely viikonloppukoulutukseen ei olisi itselleni itsestäänselvyys.”
Teksti: Linda Juntunen