Opettajat ilman rajoja juhlii merkittävää taivaltaan – 10 vuotta maailman tärkeimmän ammatin tukena
Kymmenen vuotta, 18 kohdemaata ja 344 vapaaehtoisjaksoa, joiden tuloksena tuhannet ja taas tuhannet ympäri maailman ovat saaneet täydennyskoulutusta ja tukea maailman tärkeimpään ammattiin, opettajana toimimiseen. Koulutuksen laatua globaalissa etelässä kehittävä Opettajat ilman rajoja -verkosto täyttää tänä vuonna 10 vuotta.
Kaikkein hauraimmissa maissa, eniten apua tarvitsevien hyväksi
”If you can read this, thank a teacher — jos osaat lukea tämän, kiitä opettajaasi”, lukee liberialaisessa betoniseinässä. 2000-luvun alussa ainakin Suomessa kiitettiin opettajia oikein olan takaa ja syystäkin. Silloin elettiin lukutaidon, matematiikan ja luonnontieteiden oppimistuloksia mittaavan PISA-tutkimuksen huipputulosten aikaa. Eri puolilla maailmaa ylistettiin Suomen edistyksellistä koulutusjärjestelmää, korkeasti koulutettuja opettajia sekä poikkeuksellista opettaja-oppilassuhteeseen perustuvaa pedagogiikkaa.
Suomen suurimmassa kehitysyhteistyöjärjestössä Kirkon Ulkomaanavussa (KUA) heräsi ajatus siitä, voisiko suomalaisten opettajien timanttiseksi havaittua osaamista hyödyntää globaalissa etelässä. Voisiko suomalainen osaaminen tukea paikallisen koulutuksen laatua?
”Päätimme keskittyä motivoituneisiin ja osaaviin suomalaisiin opettajiin sekä heidän hyväksi havaitsemiinsa opettamisen käytäntöihin. Emme siis lähteneet myymään rakenteita tai viemään suomalaista opetussuunnitelmaa sellaisenaan maailmalle,” täsmentää Opettajat ilman rajoja -verkoston (OIR) ohjausryhmän puheenjohtaja, kasvatustieteen dosentti ja Helsingin yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Hannele Cantell.
”Alusta asti oli selvää, että nyt on tarkoitus perustaa verkosto, joka tekee tiivistä yhteistyötä monien eri toimijoiden kanssa. Vuonna 2013 verkostoa olikin perustamassa joukko ihmisiä erilaisista kehitysyhteistyön piireistä ja ministeriöistä. Mukana oli tietysti myös opettajia kouluista.”
Tammikuussa 2014 tuoreen verkoston perustamisryhmä vieraili Liberiassa, jossa KUA ja Naisten Pankki olivat mukana jälleenrakentamassa sisällissodan runtelemaa maata.
”Uuden verkostomme toimintamahdollisuudet realisoituivat Liberiassa tapaamiemme ihmisten tarinoiden myötä. Maassa vallinneet olosuhteet avasivat suomalaisten kouluttajien silmät sille, millaisia konkreettisia tarpeita maailmalla on opettajankoulutuksen suhteen”, Cantell muistelee.
OIRin perusperiaate muodostettiin Liberiassa: toimitaan kaikkein hauraimmissa konteksteissa eniten apua tarvitsevien hyväksi.
Tietoa, taitoa ja osaamista, vastavuoroisesti
Koulutus on keskeinen ihmisoikeuskysymys, jolla edistetään tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen toteutumista. Vaikka äärimmäinen köyhyys maailmassa on vähentynyt ja yhä suurempi osa lapsista pääsee kouluun, oppimistulokset ovat kuitenkin globaalisti huonontuneet ja yhä useampi lapsi ei opi koulussa perustason luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.
”Toimimme OIR-verkostossa vastataksemme maailmanlaajuiseen oppimisen kriisiin. Pyrimme osaltamme takaamaan laadukkaan ja tasa-arvoisen opetuksen kaikille”, kiteyttää KUA:n kansainvälisen vapaaehtoistyön päällikkö Sabina Bergholm.
Maailmalla vallitsevien pitkittyneiden konfliktien myötä moni lapsi tai nuori saattaa elää jopa 10 vuotta pakolaisleirillä. Opetusta täytyy järjestää laadukkaasti kriiseistä huolimatta, jotta sotien keskellä elävien lasten ja nuorten tulevaisuus on turvattu edes perustaitojen osalta. Opettajien tulee osata kohdata ja opettaa erilaisista taustoista tulevia, esimerkiksi sotaa paenneita, trauman kohdanneita sekä eri äidinkieltä puhuvia lapsia ja nuoria. Kriisin keskellä koulu tarjoaa turvaa, toivoa ja tulevaisuuden näkymiä.
Yksi Kirkon Ulkomaanavun työn pääteemoista on oikeus laadukkaaseen koulutukseen. OIRin vapaaehtoiset toimivat pääasiassa KUAn kehitysyhteistyöhankkeissa kyseisen teeman parissa. Verkoston toiminta perustuu suomalaisten ja paikallisten opettajien ja muiden koulutussektorilla toimivien vastavuoroiseen pohtimiseen, rakentamiseen ja kokeiluun sekä paikalliskontekstin tuntemukseen.
Pohjois-Ugandassa LEGO Foundationin rahoittamassa Learning Through Play -hankkeessa vuonna 2022 vapaaehtoisena työskennellyt käsityönopettaja Pilvi Ahtinen nautti erityisesti siitä, että pääsi käyttämään luovuuttaan uudenlaisen koulutyöskentelyn suunnittelussa. Yhdessä paikallisten opettajakollegoiden kanssa he muun muassa järjestivät eräässä Bidi Bidin pakolaisasutusalueen koulussa olympialaiset.
”Opin aivan valtavasti ongelmanratkaisutaitoja, kun suunnittelimme yhdessä opettajien kanssa sitä, miten esimerkiksi koulun leikkipuiston keinuja voi hyödyntää olympialaisten aikana laskemisen ja muiden taitojen opettamiseen. Pääsimme käyttämään luovuuttamme, jotta pystyimme mahdollistamaan mielekästä opetusta vähillä materiaaleilla.”
Ahtinen työskenteli KUAn kollegoiden kanssa koulun lisäksi kodeissa, joissa he kiersivät houkuttelemassa koulupudokkaita takaisin opintojen ääreen. Palkitsevimmaksi hetkeksi hän nimeääkin sen, kun oman työn seurauksena eräs koulupudokas palasi koulunpenkille.
Ugandan lisäksi Opettajat ilman rajoja -verkoston nykyisiä ohjelmamaita ovat Kenia, Myanmar, Kambodža, miehitetty Palestiinalaisalue, Somalia ja Etelä-Sudan. Näiden lisäksi OIR on vuosien varrella toiminut myös Liberiassa, Kreikassa, Nepalissa, Jordaniassa, Eritreassa, Haitissa, Sierra Leonessa, Somalimaassa, Keski-Afrikan tasavallassa, Ghanassa ja Bangladeshissa.
Tartu hetkeen -tyyppinen juttu
Yksi OIR-verkostossa jo perustamisvaiheesta asti mukana ollut luokan- ja erityisluokanopettaja on Sampo Olkinuora, jolla oli kokemusta kansainvälisistä globaalikasvatusprojekteista jo entuudestaan muun muassa Ugandasta ja Liberiasta.
”2012 sain sähköpostissa kutsun suunnittelemaan uutta kasvatusalan kansainvälistä verkostoa. Vuonna 2013 olin jo Educa-messuilla esittelemässä sitä lanseeraustilaisuudessa. Paloin halusta nähdä, mihin verkosto konkreettisesti johtaa. Kun työni puolesta vuonna 2014 avautui mahdollisuus vuorotteluvapaaseen, päätin lähteä ensimmäisten Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisten joukossa Kambodžaan. Se oli sellainen tartu hetkeen -tyyppinen juttu”, Olkinuora kertoo.
Olkinuoran vapaaehtoisjakson tehtävä oli tukea Kambodžan kouluja varautumissuunnitelmien laatimisessa Mekong-joen tulvien varalle, mutta hän pääsi myös Myanmariin tekemään koulutuksen tarvearviointia.
Tärkeintä OIR-vapaaehtoisena toimimisessa on Olkinuoran mielestä kulttuurintuntemus. Suomalaista peruskoulua ja siihen liittyvää kulttuuria ei voi viedä sellaisenaan muualle, mutta oppilaslähtöisen pedagogiikan ytimen voi.
”Haaste on sitten siinä, miten pedagogiikkaa sovelletaan kuhunkin kulttuuriin sopivaksi. Esimerkiksi perheväkivaltaa kohdatessa tulee miettiä, miten asiaa käsitellään siten, että keskusteluyhteys säilyy, eivätkä vanhemmat menetä kasvojaan yhteisössä, vaan voivat luottaa opettajaan myös jatkossa”, Olkinuora täsmentää.
”Opin OIR-toiminnassa sen, miten käsittämättömän suuri rooli motivoituneella opettajalla on koko yhteisölle. Köyhissäkin oloissa saadaan tehtyä todella paljon, kun opettaja tietää mitä tekee ja saa aidolla innostuneisuudella oppilaat, koulun henkilökunnan, vanhemmat ja siten koko yhteisön mukaan”, Olkinuora lisää.
Myös Cantell peräänkuuluttaa opettajien motivaation merkitystä. Yksi hänen ikimuistoisimmista OIR-kokemuksistaan liittyy Kambodžaan, jossa toteutettiin laaja, kansallinen opinto-ohjaajakoulutuksen kehittämishanke yhteistyössä KUAn maatoimiston, maan opetusministeriön ja OIR-verkoston voimin. Hankkeen tuloksena valmistuivat Kambodžan ensimmäiset opinto-ohjaajat. Heidän tärkein tehtävänsä oli tukea oppilaita autoritaarisessa maassa, jossa vaikeista asioista ei aina uskalleta kertoa opettajalle.
”Pääsimme mukaan opojen valmistumisjuhlaan. Oli mielettömän hieno kokemus nähdä heidät ylpeinä ja innostuneina siitä tärkeästä työstä, johon koulutus heidät valmisti. KUA ja OIR ovat myöhemmin levittäneet samaa toimintamallia myös muihin Aasian maihin”, Cantell kertoo.
Mahdottomasta mahdolliseksi
Kun koronapandemia iski keväällä 2020, kaikki globaali liikkuvuus pysähtyi kuin seinään. Aluksi vaikutti siltä, että myös OIRin toiminta pysähtyy, kun vapaaehtoisia ei voitu lähettää enää maailmalle. Muuttunut toimintaympäristö synnytti kuitenkin uusia mahdollisuuksia ja innovaatioita ja hyvin nopeasti verkoston opettajat järjestäytyivät kehittämään koulutuksia ja materiaaleja kollegoilleen toisella puolella maailmaa etäyhteyksien välityksellä. Pandemian aikana kehitettyjä etäasiantuntijatehtäviä on jatkettu, ja nykyään Suomesta käsin tehtäviä vapaaehtoisjaksoja ja tehtäviä on jo lähes puolet verkoston positioista.
Myös Keniassa etäyhteistyön tuloksena syntynyt Mobile Mentoring -ohjelma saa kiitosta KUA:n maatoimiston projektipäällikkönä työskentelevältä varhaiskasvatustieteen maisterilta Catherine Angwenyilta. Angwenyi on työskennellyt suomalaisten OIR-vapaaehtoisten kanssa vuodesta 2019 lähtien. Hänen tehtävänään on yhdessä Suomen OIR-koordinaattorin kanssa rekrytoida ja perehdyttää opettajat Kakuman kaupungissa sijaitsevassa Kalobeyein pakolaisasutusalueella tehtävään koulutusyhteistyöhön.
”Vapaaehtoisten oppimateriaalituotanto-osaaminen on ollut erittäin merkityksellistä Kakuman alueen kouluille. Uusien materiaalien turvin olemme voineet tarjota opettajille ja vanhemmille lisäkoulutusta”, Angwenyi kertoo.
OIR vapaaehtoiset ovat kiertäneet Angwenyin kanssa kouluissa mentoroimassa opettajia sekä kylissä houkuttelemassa aikuisia ja lapsia opetuksen ääreen.
Verkoston vapaaehtoisten tehtävät vaihtelevat kuitenkin suuresti maan ja hankkeen mukaan, koska jokainen tehtävä suunnitellaan vastaamaan paikallisia tarpeita. Pääosa tehtävistä keskittyy vahvistamaan paikallisten opettajien ja opettajaksi opiskelevien pedagogisia taitoja, mutta tehtävät voivat sisältää myös erityisopetuksen ja inklusiivisen koulutuksen implementointia sekä materiaalituotantoa ja erilaisten kampanjoiden suunnittelua. Välillä tehtävät tukevat opetussuunnitelmien kehitystyötä opetusministeriötasolla.
”[Meillä Keniassa] verkoston vapaaehtoiset ovat auttaneet paikallisia opettajia kohtaamaan erilaisia oppilaita ja kehittämään uudenlaisia harjoitteita ja tapoja toimia koulussa. Toisaalta me olemme näyttäneet suomalaisille, että myös yli 120 oppilaan luokkien kanssa voi pärjätä”, Angwenyi iloitsee.
Kiitos opettajille ilman rajoja!
”Suomalaisten opetus- ja kasvatusalan ammattilaisten sitoutuminen, kyky heittäytyä uusiin haasteisiin ja halu osallistua omalla ammattitaidolla koulutuksen laadun parantamiseen maailman hauraimmissa maissa on upeaa ja vetää ainakin minut nöyräksi”, toteaa Sabina Bergholm.
Opettajat ilman rajoja -verkoston tehtävänä on ulkomaantyön lisäksi lisätä Suomen opetussektorin ymmärrystä koulutuksen yhdenvertaisuudesta, eriarvoisuudesta ja globaalista vastuusta. Koulu on keskeinen yhteiskunnan moninaisuuden kohtaamisen areena. Opettajat ja muu koulun henkilöstö ovat avainasemassa siinä, miten esimerkiksi rasismista puhutaan ja opetetaan lapsille ja miten me suomalaiset näemme itsemme osana globaalia maailmaa.
Suomessa opettajankoulutusta tarjoavilla yksiköillä tai yliopistoilla on autonominen vapaus koulutusohjelman laatimisen suhteen. Tampereella painotetaan eri asioita kuin esimerkiksi Oulussa, jossa on tällä hetkellä Suomen ainoa globaalikasvatuksen professuuri.
”Mielestäni globaaliin etelään liittyvien kehityskysymysten tulisi automaattisesti kuulua jokaisen opettajan koulutukseen. Antirasistinen kasvatus ja yhdenvertaisuusnäkökulmat ovat äärimmäisen tärkeitä opetuksen osa-alueita”, Cantell painottaa.
Cantell toivoisi, että globaalikasvatukseen ja opettajien globaalin etelän vapaaehtoisuuteen liittyvä kurssi voisi olla tiiviimmin osa opettajankoulutusta. Vaikka näin ei kaikissa yliopistoissa ole, onneksi OIR-verkosto on löytänyt oman paikkansa kansainvälisyydestä kiinnostuneiden opettajien joukossa. Vapaaehtoiseksi hakevien määrä kasvaa vuosi vuodelta ja mukaan hakevien joukko on todella korkeatasoinen.
”Toivon, että Opettajat ilman rajoja -verkostosta tulisi vakiintunut instituutio suomalaisella koulutuksen kentällä, joka tunnetaan laajalti opetuspiireissä, mutta myös suomalaisena inventiona ulkomailla”, sanoo opettaja Sampo Olkinuora.
”Uskon edelleen verkoston perusideaan, arvoihin ja toimintamalliin. Toivon, että verkostomaisuus säilyy ja myös jatkossa teemme tiivistä yhteistyötä muiden alan toimijoiden kanssa. Suomi on pieni maa, jossa järjestöt joutuvat harmillisesti kilpailemaan rahoituksesta. Olisi hienoa, jos tulevaisuudessa julkisrahoituksen avulla tuettaisiin kehitysyhteistyöjärjestöjen verkostoitumista ja siten maailmanlaajuisen tasa-arvon toteutumista”, Cantell kiteyttää.
Oppimisen kriisiä ei ole vielä selätetty, opettajalta opettajalle tehtävä työ ei ole vielä valmis. Siispä verkoston omia arvoja lainaten: kahdensuuntaisesti oppien, keskinäistä kunnioitusta vaalien, laadukasta ja ammattitaitoista vapaaehtoistyötä tehden kohti seuraavaa vuosikymmentä.
Teksti: Linda Juntunen
Artikkelin pääkuva: Opettajat ilman rajoja -verkoston perustamisryhmä vieraili liberialaisissa kouluissa tammikuussa 2014. Kuva: Hannele Cantell.
