Taas ne päivät – Kokemus kuukautisten alkamisesta on universaali, arki ei

Jos kunnollisia kuukautissuojia ei ole, kouluun on ikävä tulla. Jaan tämän kokemuksen vahvasti Ugandan pakolaisasutusalueilla tapaamieni tyttöjen kanssa, kirjoittaa KUA:n viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila.

MUISTATKO SINÄ, miten ne alkoivat? Minä muistan vain kuinka paksuja ja epämukavia äidin antamat ensimmäiset kuukautissuojat olivat enkä uskaltanut liikkua normaalisti tai maata selälläni ohivuotojen pelossa. Sain samalla viikolla vanhemmiltani myös Gameboyn, pelikonsolin, jolla pelasin seuraavan viikon ajan niin paljon Tetristä, että unohdin koko kuukautiset. 

Kokemus kuukautisten alkamisesta on asia, joka yhdistää suurinta osaa tytöksi ja naiseksi syntyneistä. On elämä ennen ”niitä” ja sitten tämä loppuosa, joka pakottaa laskemaan elämän noin kolmen viikon pätkiin. 

Käydessäni hiljattain työmatkalla Ugandassa kuulin jälleen kerran, miten kuukautiset häiritsevät liian monen tytön koulunkäyntiä. Jos kunnollisia kuukautissuojia ei ole, kouluun on ikävä tulla. Jaan tämän kokemuksen vahvasti Ugandan pakolaisasutusalueilla tapaamieni tyttöjen kanssa. Olin kuukautisteni alkamisen aikaan vasta 11-vuotias lapsi, mutta opin jo varhain menkkojen aikaan vilkuilemaan peileistä ja ikkunapinnoista housujeni takamusta. Pelkäsin, että veri tahrisi vaatteitani niin, että joku näkisi. 

Ugandassa tytöt kertoivat poikien laulamista pilkkalauluista. Ne kohdistuivat niihin luokkatovereihin, joiden vaatteissa tahrat paljastivat kuukautisten ajankohdan. Osa kiusanteosta on varmasti tietämättömyydestä johtuvaa teinipoikien riekkumista. Silti on hyvä muistaa, miten eriarvoiseen asemaan tytöt ympäri maailman kuukautisten vuoksi joutuvat. 

Kuukautisiin liittyy edelleen tabuja

ON HIRVEÄÄ ajatella, että kuukautiset voivat estää joka neljäs viikko niinkin tärkeän asian kuin koulunkäynnin. Syyt ovat moninaisia. Perheillä ei yksinkertaisesti ole varaa tyttärien kuukautissuojiin tai niitä ei ole muista syistä saatavilla. 

Toisaalta monissa paikoissa kuukautisiin liitetään edelleen kaikenlaisia uskomuksia epäpuhtaudesta. Niiden aiheuttama paine estää tyttöjä ja naisia osallistumasta normaaliin arkeen, esimerkiksi aterioimaan ja nukkumaan perheenjäsentensä kanssa, koulussa tai uskonnonharjoittamispaikoissa käymisestä nyt puhumattakaan. Eristäminen aiheuttaa mielipahan ja hyljityksi tulemisen kokemuksen lisäksi myös todellista fyysistä vaaraa. Esimerkiksi Nepalissa chhaupadi-eristyksissä olevia tyttöjä kuolee vuosittain käärmeiden puremiin tai muihin onnettomuuksiin.  

MITÄ SANOIN tytöille, jotka Rwamwanjan pakolaisasutusalueella kertoivat joutuneensa poikien pilkan kohteeksi veritahrojen vuoksi? Muistutin heitä siitä, että kuukautisethan oikeastaan kertovat siitä, miten uskomattoman vahvoja me naiset olemme: vuodamme hurjan näköisen määrän verta, mutta emme kuole siihen. 

Tosin täytyy tunnustaa, että itse söin Ugandan-matkallani pillereitä, joilla sain viivytettyä omien kuukautisteni alkua kotiinpaluuseeni asti. Ajatus matkalle ajoittuvista menkoista on edelleen, yli nelikymppisenä, melko sietämätön. Kuukautisilta välttyminen oli mahdollista, koska olen sattunut syntymään Suomessa ja voin valita, milloin menkat tulevat häiritsemään itselleni tärkeitä asioita.