Humanitaarisen työn keskeisin tavoite on suojella ihmishenkiä
Kansainvälinen humanitaarinen oikeus ja siviilien suojelu ovat viime vuosina olleet usein esillä uutisvirrassa. Kriisit eri puolilla maailmaa ovat osoittaneet kansainvälisen sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen tärkeyden, mutta samalla sen haurauden. Siviilit jäävät moderneissa konflikteissa yhä useammin sodan jalkoihin ja humanitaarisen avun toimittaminen on vaikeaa.
Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden perustana ovat ns. Geneven sopimukset, jotka erottelevat toisistaan siviilit ja sotilaat tai muut taistelijat ja takaavat molempien ryhmien ihmisarvon säilyttämisen aseellisissa konflikteissa. Geneven sopimukset kieltävät sotatoimien suhteettoman kohdistamisen siviileihin. Suojelun keskeisimpiä ryhmiä ovat lapset, jotka ovat aina sodan häviäjiä. Geneven sopimukset velvoittavat myös osapuolia, jotka eivät ole niitä allekirjoittaneet. Mikään sotilaallinen päämäärä ei oikeuta rikkomaan kansainvälistä humanitaarista lakia.
Humanitaaristen toimijoiden työtä ohjaavat humanitaarisen avun periaatteet: inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus ja itsenäisyys. Jokaisella ihmisellä on luovuttamaton ihmisarvo ja oikeus saada apua. Humanitaarisina toimijoina meidän velvollisuutemme on suojella ihmiselämää sekä ehkäistä ja lievittää kärsimystä. Tämä on myös meidän ainoa tavoitteemme. Apu on tarveperustaista: ensimmäisenä apua saavat uskontoon, etniseen alkuperään tai poliittiseen kantaan katsomatta ne ihmiset, joiden henki on vaarassa ja jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Me emme ota kantaa poliittisiin tai sotilaallisiin keskusteluihin. On kuitenkin velvollisuutemme tuomita siviileihin kohdistuvat humanitaarisen oikeuden loukkaukset. Tämä on osa humanitaarisen mandaattimme toteuttamista.
Konfliktin osapuolet, jotka eivät suojele siviilejä ja humanitaarista apua riittävällä tavalla rampauttavat myös avustustyötä. Humanitaarisen avun ammattilaiset tekevät usein työtään erittäin vaikeissa tilanteissa, olosuhteet voivat joskus olla niin vaaralliset, että myös auttajien riskinottokyvyn raja tulee vastaan. Valitettavasti ei ole tavatonta, että sotilaalliset toimijat vaativat humanitaarista apua itselleen. Avustustoiminnan ammattilaiset tuntevat tämän riskin hyvin, ja mikäli avustustarvikkeiden päätymistä vääriin käsiin ei voida estää, on viimeisenä keinona humanitaarisen avun keskeyttäminen.
Humanitaarinen oikeus on syntynyt tarpeesta suojella erityisesti siviilejä julmuuksilta. Sodankäynnin säännöt hillitsevät katkeruuden- ja kostonkierteiden syntyä ja siten vahvistavat lopulta myös rauhan edellytyksiä.
Me humanitaarisen avun järjestöjen edustajat haluamme muistuttaa Suomea toimimaan arvojensa mukaisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden tukena sekä edellyttämään eri konfliktien osapuolia pidättäytymään tuottamasta tarpeetonta kärsimystä siviileille.
Anette Gothoni, toiminnanjohtaja, Suomen World Vision
Tomi Järvinen, toiminnanjohtaja, Kirkon Ulkomaanapu
Hanna Markkula-Kivisilta, pääsihteeri, Pelastakaa Lapset ry.
Kirjoitus on alun perin julkaistu HS:ssä 2.11.2023 (Humanitaarisen oikeuden loukkaukset on tuomittava | HS.fi