Muistokirjoitus: Kansantalousmies Pentti Viita istui hyvin myös kirkon johtoon
Valtiotieteen tohtori, teollisuusneuvos Pentti Viita kuoli 97-vuotiaana Helsingissä 4. marraskuuta 2024. Hän oli syntynyt Oulussa 18. tammikuuta 1927. Kansantalousmies istui hyvin myös kirkon johtoon, kirjoittaa KUA:n entinen pääsihteeri Yrjö Höysniemi muistokirjoituksessaan.
Pentti Viita löydettiin eräisiin kirkon keskeisiin luottamuselimiin 1970 Suomen huippukansantaloustieteilijöiden piiristä. Viita oli jo 1950-luvulta lähtien kuulunut niin sanottuun O-ryhmään muiden etevien talousmiesten kanssa, heidän joukossaan olivat muun muassa Mauno Koivisto, Jaakko Lassila ja Olavi Niitamo. Viidan työura kulkikin näissä merkeissä: Suomen Pankin taloustieteellisen tutkimuslaitoksen tutkija, Kansan markkinatutkimuslaitoksen johtaja, kauppa- ja teollisuusministeriön teollisuuspolitiikan linjan esimies. Viimeksi mainitusta positiosta hän jäi 1990-luvun taitteessa eläkkeelle.
Viidan tehtäviin liittyi runsaasti kytkentöjä tuon ajan valtionhallinnon taloutta ja kauppaa sivuaviin keskeisiin tehtäviin, kuten toiminta valtion hankintakeskuksen johdossa, toiminta telakkatoimen ja idänkaupan, ennen kaikkea Neuvostoliiton kaupan, asiantuntijana ynnä tehtävät maamme energiapolitiikan suuntaamisessa. Ammattialueeltaan, ja eläkeaikana myös kansatieteen alalta, Viita kirjoitti yhteensä parisenkymmentä teosta.
Pitkäaikainen, suorastaan pysyväisluontoinen hengellisten asiain harrastuneisuus johti Viidan kirkon ulkomaanasiain pariin sekä konkreettisesti Kirkon Ulkomaanavun (KUA) johtaviin luottamushenkilötehtäviin. KUA:n puheenjohtajana Viita toimi ennätyksellisen kauan, parisenkymmentä vuotta, 1970-luvun alusta 1990-luvun taitteeseen.
Minä olin hieman aikaisemmin, 1969 kevättalvella aloittanut KUA:n pääsihteerinä (nykyiseltä nimikkeeltään toiminnanjohtaja). Taloudellinen koulutustaustani, ekonomi, ei ollut omiaan syventämään Ulkomaanavun teologista luotausta. Tuskin myöskään pystyin tukemaan etevää kansantalousmiestä alan suurissa taloudellisissa linjoissa vain ja ainoastaan mikrotalouden alalla. Mutta tietty yhteinen kieli meidän välillemme syntyi. Teologiasta piti KUA:n johdossa huolen organisaation varapuheenjohtaja, lääninrovasti Eero Saarinen (1927–1998). Hän oli aloittanut KUA:n luottamustehtävissä jo 1960-luvun alkupuolella. Voidaan sanoa, että tämän triumviraatin taustalliset ominaisuudet täydensivät toisiaan. Tänä yhteisenä 20 vuoden aikana KUA:n avustustulos viisikymmenkertaistui rahamäärältään.
Pentti Viita oli syntynyt ja elänyt nuoruutensa ulkoisilta eli aineellisilta puitteiltaan vaatimattomissa oloissa, ja näin kokenut maamme 1930–40-lukujen köyhyydet ja sodat.
Niinpä hänessä oli jo alun perin kehkeytynyt altruismia ja ihmisrakkautta, jotka löysivät luontoiset perusteet kirkon ja KUA:n harjoittamassa kansainvälisessä diakoniassa.
Hän korosti rakkauden tekoja kirkon sanan eli julistuksen täydentäjänä.
Hyvin merkittävä osa KUA:n avustuksista kanavoitiin multilateraalisena eli monenkeskisenä apuna maapallon vähäosaisille Afrikkaan, Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Keskeisenä välittävänä organisaationa oli Luterilainen Maailmanliitto, jonka neljäs yleiskokous pidettiin Suomessa 1963. Pentti Viita valittiin Tansanian yleiskokouksessa 1970-luvulla yhdeksi kaudeksi, eli kahdeksaksi vuodeksi, liiton avustustyön johtokuntaan. Näissä yhteyksissä ja monilla yhteisillä matkoilla opin, kotimaantyön ohella, tuntemaan Pentti Viidan idearikkaana miehenä, joka pystyi tarvittaessa irtautumaan raskaan luokan tiedemiesmäisestä perusasustaan ja siirtymään ruohonjuuritasolle, keskittymään pienen ihmisen hätään ja maalaiskylien niukkaan aineelliseen miljööseen – löytämään yhteisen sävelen ja konkreettisen avun.
Tällaista näköalojen vivahteikkaista moninaisuutta, eri mahdollisuuksien keksimistä ja voimaa Pentti Viita ei väläytellyt ainoastaan meille läheisille, perheelleen ja ystävilleen vaan myös iloisena sanomana kirkkomme usein luutuneille hierarkioille, aina kirkkoneuvostoihin ja -neuvoksiin ynnä piispoihin saakka.
Yrjö Höysniemi
KUA:n työntekijänä 34 vuotta, josta pääsihteerinä 20 vuotta; eläkkeellä vuodesta 2003.