Soureya Moussa sai uuden mahdollisuuden tavoitella unelmia

Kun Soureya Moussa tuli teini-ikäisenä raskaaksi kesken koulunkäynnin, hän ehti pelätä unelmiensa lipuvan ohi. Se, mitä sitten tapahtui, on lähes ihme Keski-Afrikan tasavallassa. 

Teksti: Elisa Rimaila
Kuvat: Antti Yrjönen

POLTTOAINEKÄYTTÖINEN aggregaatti rysähtää voimalla käyntiin naapurin pihamaalla. Rytinä peittää alleen kaikki muut äänet, mutta Soureya Moussaa, 20, äkisti muuttunut äänimaisema ei tunnu häiritsevän. Hän jatkaa valkoisen fufun, kassavajauhoista valmistetun puuron, hämmentämistä avotulelle nostetun kattilan ääressä.

Soureya jakaa kotinsa, pienen, yhden huoneen talon, yhdessä neljän muun ihmisen kanssa. Koti sijaitsee Keski-Afrikan tasavallan länsiosassa, Bouarin kaupungin niissä kortteleissa, joiden väestö koostuu pitkälti muslimeista. Myös Soureya on kotimaansa muslimivähemmistön jäsen, ja rukoilu kuuluu tiiviinä osana hänen aamuihinsa ja iltoihinsa. Kodin lähellä olevassa moskeijassa Soureya ei käy. Siihen ei ehkä ole aikaa, sillä nuoren naisen päivät täyttyvät erilaisista velvollisuuksista, kuten koulunkäynnistä, ompeluopinnoista ja oman lapsen hoitamisesta.

Soureya kampaa hellästi nyt 3-vuotiaan tyttärensä hiuksia. Hän ei ole nähnyt perhettään sen jälkeen, kun sai tietää olevansa raskaana.

”Rakastin todella isääni, ja hän rakasti minua. Ehkä juuri siksi hän ajoi minut pois kotoa”, nuori nainen sanoo.

Hassania Halim saapuu kotiin. Soureya kutsuu häntä isosiskokseen. Juuri Hassania tuli Soureyan avuksi, kun tilanne näytti epätoivoiselta. Nainen avasi kotinsa tytölle, joka joutui perheensä hylkäämäksi.

”Otin hänet luokseni kuin oman siskon. Olen todella otettu siitä, että hän kutsuu minua isosiskoksi. Soureya on rauhallinen ja kunnollinen tyttö, eikä hänestä ole ollut mitään vaivaa”, Hassania kertoo.

Soureyan tarina on Keski-Afrikan tasavallassa hyvin yleinen. Suurin osa koulua käyvistä tytöistä lopettaa opiskelut jo ennen neljättä luokkaa. Vain pieni osa heistä, jotka selvittävät peruskoulun kuusi ensimmäistä luokkaa, jatkaa yläkouluun ja valmistuu Suomen lukiota vastaavilta luokilta.

Teiniraskaus katkaisee liian monen tytön opinnot

Yleinen syy koulun keskeytymiselle on köyhyys, joka pakottaa perheiden lapset töihin samoille pelloille vanhempiensa kanssa. Lisäksi teini-ikäisistä tytöistä iso osa tulee ensimmäisen kerran äidiksi hyvin nuorena. YK:n lastenjärjestö Unicefin mukaan joka neljäs tyttö Keski-Afrikan tasavallassa avioituu alle 15-vuotiaana. Avioitumisen lisäksi on tietysti valtava määrä tyttöjä, joille käy kuten Soureyalle: he tulevat raskaaksi ilman, että lapsen isä kantaa vastuutaan tapahtuneesta. Näiden tyttöjen elämä voi muuttua äkisti hyvin hankalaksi.

”Isäni suuttui minulle. Hän ajatteli, että minun koulunkäyntini on ohi. Hän ajatteli, että elämäni oli siinä”, Soureya muistelee vuosien takaisia tapahtumia.

Soureya kertoo alla olevalla videolla tarinansa.

Et ole hyväksynyt markkinoinnin evästeitä nähdäksesi videon.

Muuta evästeasetuksia

Isän pelko ei ollut turha. Ilman Hassanian apua myös Soureyan koulunkäynti olisi todennäköisesti keskeytynyt kokonaan.

Elämä koetteli jo valmiiksi Soureyaa ja hänen perhettään. Perhe pakeni väkivaltaista konfliktia kotoa, kun Soureya oli vasta lapsi.

Keski-Afrikan tasavallan toistaiseksi tuorein ja verisin sisällissota eskaloitui maaliskuussa 2013, ja sadat tuhannet ihmiset pakenivat naapurimaihin ja kotimaansa sisällä seuraavina vuosina. Soureyan perhe päätyi eri vaiheiden kautta länsinaapuriin Kameruniin. Kamerunin lisäksi keskiafrikkalaisia pakolaisia elää edelleen erityisesti Kongon tasavallassa, niin kutsutussa Brazzavillen Kongossa, ja Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Keski-Afrikan konfliktin juurisyyt juontuvat köyhyydestä

Soureyan nykyinen kotikaupunki, reilun 40 000 ihmisen asuttama Bouar sijaitsee tärkeässä kaupankäynnin solmukohdassa. Banguista tuova tie on asfaltoitu vain 60 viimeisen kilometrin matkalta. Hidaskulkuisella RN3-valtatiellä ryskyttävät paksuja puunrunkoja, elintarvikkeita ja jalostettua öljyä kuljettavat rekat ja säiliöautot, avustusjärjestöjen nelivedot sekä YK:n rauhanturvaajien, armeijan ja venäläisen palkka-armeijan panssaroidut ajoneuvot.

Turvallisuustilanne on tässä osassa maata hauras. Keski-Afrikan sisällissota on monesti yksinkertaistettu eri uskontojen väliseksi konfliktiksi. On totta, että esimerkiksi Bouarissa muslimivähemmistöä vainottiin ja monen kodin rauniot ovat edelleen kolkko muisto viime vuosikymmenestä kaupunginosassa, jossa Soureya nyt asuu.

Konfliktin juurisyyt ovat kuitenkin uskontoa monimutkaisempia. Äärimmäinen köyhyys vie erityisesti nuorilta näköalan paremmasta. Ilman koulutusta ja omaa toimeentuloa on vaikea rakentaa tulevaisuutta.

Ompelutaito tuo leivän pöytään ja pitää koulussa

Soureya polkee päättäväisenä ompelukoneensa poljinta. Mekaanisesti ilman sähköä toimiva Singer säksättää ja värikäs kangas liukuu pöydällä sitä mukaa, kun neula tikkaa reunaa tasaisesti. Keskittynyt ilme nuoren naisen kasvoilla häviää vain hetkellisesti, kun hän vilkaisee vieressä työskentelevää opiskelutoveria.

Kirkon Ulkomaanavun järjestämälle kurssille on valittu parikymmentä nuorta, jotka haaveilevat ompelijan ammattitaidosta. Soureya on yksi heistä.

”Tälle kurssille etsittiin nuoria, joilla oli jonkinlaisia ongelmia elämässä ja jotka olivat esimerkiksi työttömiä. Laitoin nimeni listaan ja minut valittiin”, hän kertoo.

Kurssilla on opeteltu ompelukoneen käytön lisäksi kaavojen leikkaamista. Lukutaidottomat osallistujat ovat saaneet myös luku- ja kirjoitusopetusta.

”Haluan oppia myös suunnittelemaan vaatteita, jotka tunnistetaan minun tekemikseni. Haluan, että suunnittelemani vaatteet tekevät kotimaatani tunnetuksi”, Soureya kertoo.

Ammattitaidolla on myös toinen merkitys. Ompelemalla Soureya pystyy jo nyt hankkimaan rahaa ja elättämään itseään ja lastaan. Mikä tärkeintä, ansiot mahdollistavat sen, että Soureya pystyy käymään raskauden takia kesken jääneen koulunsa loppuun.

”Kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo? Minä aion hankkia tämän taidon nyt ja toivon sen vievän minua elämässä eteenpäin.”

”Kun saa tällaisen mahdollisuuden, se on käytettävä”, Soureya pohtii.

Keski-Afrikan tasavallassa elämä päättyy usein liian varhain

Mihin elämä voisi Soureyaa viedä?

”Haluaisin työskennellä terveydenhoidon alalla”, nuori nainen sanoo.

”Ajattelen, että kun pelastaa yhden elämän, pelastaa koko maailman.”

Unelma on ymmärrettävä. Terveydenhuollon tila Keski-Afrikan tasavallassa on maailman heikoimpia. Siitä puhutaan jopa hätätilana. Keskimääräinen elinikä maassa on noin 53 vuotta ja äitiys- ja lapsikuolleisuus on maailman korkeinta.

Heikon sairaalainfrastruktuurin ja ammattitaitoisen henkilökunnan puutteen vuoksi Keski-Afrikan tasavallassa kuollaan tauteihin, jotka olisivat helposti hoidettavissa – ja jopa estettävissä. Köyhyys tosin on tekijä, joka estää ihmisiä hakeutumasta hoitoon.

”Yksi isoveljistäni sairastui Kamerunissa. Sairaalassa lääkärit vaativat meiltä ensin maksua, ennen kuin he suostuivat hoitamaan häntä. Hän kuoli, koska emme saaneet ajoissa rahoja kokoon.”

Soureya kerää ompelukoneen vierestä puolivalmiin työnsä ja pakkaa sen ja kankaasta yli jääneet palat pieneen reppuun. Seuravaana aamuna hänen on oltava koululla puoli kahdeksalta. Soureya ei halua myöhästyä syyslukukauden ensimmäisestä koulupäivästä.

”Elämässä on hyvä olla ainakin yksi hyvä ystävä”

Aamulla ilma on sateen jäljiltä raikas. Soureya on pukenut päälleen sinisen koulupukunsa. Paidan, hameen ja niihin sopivan mustan, hiukset peittävän pääkappaleen. Koulun pihalle on ehtinyt kokoontua jo satoja teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia, jotka odottelevat samaa kuin Soureyakin: tietoa luokkahuoneesta.

Ensin koulun pihan lippusalkoon kuitenkin nostetaan lippu. Oppilaat kerääntyvät puolikaareen kuuntelemaan rehtorin puheenvuoron, jonka perään lauletaan Keski-Afrikan tasavallan kansallislaulu, maan virallisella kielellä ranskaksi La Renaissance ja paikallisella sangon kielellä E Zingo.

Laulun jälkeen koulun pihalla alkaa hämmentynyt harhailu. Oppilaiden määrä on luokkahuoneiden määrään ja kokoon verrattuna valtavasti. Paikalla on pakko olla aamulla, mutta omaan luokkaan saattaa päästä opiskelemaan vasta iltapäivällä.

Soureya ja hänen luokkatoverinsa Larissa Yapele seisoskelevat muiden joukossa.

”Olemme samalla luokalla. Istumme aina yhdessä ja syömme yhdessä. Meistä on tullut hyvin läheisiä ja jaamme kaiken toistemme kanssa”, Larissa kertoo.

Soureya ja Larissa ovat kumpikin kokeneet elämässään isoja vaikeuksia. Niistä puhuminen yhdistää.

”Elämässä on hyvä olla ainakin yksi hyvä ystävä. Sellainen, jolta saa voimaa ja joka auttaa pysymään oikealla polulla elämässä”, Soureya jatkaa.

Lapsen saaminen ei määritellyt elämää

Koulupäivän jälkeen Soureya palaa kotiin ja alkaa valmistella illallista. Ompelutöistä saamillaan rahoilla hän on ostanut läheisiltä markkinoilta tyttärelleen uudet kengät.

”Kun sain tietää odottavani lasta, olin kauhuissani. Ajattelin, ettei minusta tule ikinä mitään. Lapsi onkin tuonut elämääni uuden näkökulman”, Soureya kertoo.

”Ymmärrän nyt, ettei lapsen saaminen määrittele elämää. On itsestä kiinni, mitä tekee ja saavuttaa elämässä.”

Tytär läpsyttelee pihamaalla uusissa kengissään, ja Soureya katselee häntä.

”Kaikessa on kyse sydämestä ja päättäväisyydestä. Olen päättänyt osoittaa isälleni, että pystyn ylittämään hänen odotuksensa. Pystyn ylittämään yhteiskunnan odotukset. Jonakin päivänä he eivät enää muista, että minä olin se, jonka elämän luultiin lapsen takia olevan ohi.”