LINSSIN LÄPI: Arki pirstaleina 

Kuva: Antti Yrjönen
Teksti: Erik Nyström

UKRAINASSA ilmahälytyksistä puhutaan ironisesti suurena lottona. Niitä on jatkuvasti, paikasta riippuen jopa useamman kerran päivässä. Ohjuksen osuminen omaan olinpaikkaan on yksittäisen ihmisen näkökulmasta silti äärimmäisen epätodennäköistä. Kunnes rytisee.

Oli maanantai, 18. marraskuuta 2024, kun venäläinen Iskander-M-ohjus tippui keskellä kirkasta päivää Prymorskyin alueelle miljoonakaupunki Odessaan. Prymorskyissa sijaitsevat kuuluisat Potjomkininportaat, mutta muuten se on tuiki tavallisia asuinalueita.

Kuvassa ihmiset siivoavat jo jälkiä – pirstaloituneita ikkunoita ja muuta paineaallon poispyyhkimää materiaa. Odessassa siitä on jo tullut rutiinia. Pian elämä jatkuu ennallaan, paitsi lotossa hävinneillä. Kymmenen ihmistä kuoli, ja 55 kärsii vammoista. Selviytyjät pohtivat, minne muuttaisivat, kun kotia ei enää ole.

Ukrainassa vain harva aikuinen hakeutuu enää suojaan ilmahälytysten aikana. Päivittäin toistuvat hälytykset ovat kaiken lisäksi aiempaa pidempiä. Ohjusuhkat kuitataan muutamissa tunneissa, osui tai ei, ohjukset kun etenevät nopeasti. Lennokit sen sijaan pörräävät taivaalla jopa puoli päivää. Silloin hälytys voi kestää läpi päivän.

Kouluissa ja päiväkodeissa hälytykset otetaan onneksi yhä vakavissaan. Myös kauppakeskukset sulkevat edelleen ovensa hälytysten ajaksi. Jotkut valittavat, miten esimerkiksi suunnitellut salitreenit peruuntuvat tämän vuoksi.

Odessan onnekkaimmat huomaavat sodan vain energiavajeena. Venäjän iskut ovat talven mittaan osuneet voimalaitoksiin, ja keskustan kadun äänimaisemaa puhkovat sähkögeneraattorit. Hyväosaiset huomaavat tuskin mitään ravintoloissaan.

Iskut eivät pelkästään verota koneiden energiaa. Ilmahälytykset herättävät ihmisiä jatkuvasti aamyön syvästä unesta, välitti niistä tai ei. Ihmistenkin energiatasoissa on siis jatkuvaa vajetta. Mielenterveyden asiantuntijat ja tavalliset ukrainalaiset tiivistävät kahteen sanaan, mikä tunne koskettaa aivan jokaista heistä. Valtava väsymys.