Keniassa kaikki on toisin päin
Viime töikseni kotona Lohjalla katselin tähtitaivasta. Otava oli oikein päin selällään ja hiukan kallellaan. Afrikan taivaan alla se on toisin päin, niin kuin kuunsirppikin. Mutta sama taivas, samat planeetat.
Nairobi on ruuhkainen miljoonakaupunki ja täällä on tietenkin vasemmanpuoleinen liikenne niin kuin entisessä emämaassa, Britanniassa. Kirkon ulkomaanavun toimisto sijaitsee toimistokompleksissa, jonka editse rullaa kuusikaistainen Waiyaki Way. Juuri toimiston portin kohdalla liikenne puuskuttaa ylämäkeen. Kolme kaistaa pois kaupungista kuljettavat isoja rekkoja ja siellä seassa pyöräilijöitä, jotka ottavat reippaasti rekan takapuskurista kiinni ja liftaavat ylämäen.
Pakokaasu on sakeaa ja sitä on paljon. Sekaan pöllähtää tiiliskiven punaista maata, kun joku kulkuneuvo karauttaa asfaltin reunan ohi. Ei ole varsinaista jalkakäytävää eikä kevyen liikenteen väylää. Onneksi on sentään rakennettu ylikulkuja, mutta paikalliset ihmiset kyllä ylittävät kadun mistä vain.
”Katso ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä kerran vasemmalle” täytyy täällä kääntää toisin päin ja uskokaa pois, se ei ole ihan helppoa. Oikeanpuoleinen liikenne on syöpynyt aikaihmisen mieltä syvemmälle. Se on jossain tiedostamattomassa, josta se tarvittaessa otetaan esille. Toistaiseksi pyörin kadunkulmissa ja tienvarressa kuin hyrrä päätäni käännellen. Ampaisen liikkeelle ja toivon parasta.
Myös vuodenajat ovat toisin päin: ikivihreässä Keniassa on nyt kevät! Ilma lämpiää vähitellen ja joka päivä aurinko tuntuu hiukan kuumemmalta. Yöt ovat edelleen kylmiä, ihan kuin kesällä Suomessa. Koska kaikki kasvit ovat ikivihreitä ja maatalous tuottaa monta satoa vuodessa, ei kevään merkkejä ole ihan helppo havaita. Olen kyllä näkevinäni suurenevia silmuja ja nuppuja puissa, pensaissa ja kukissa. Kotimaiset ruukkukasvit ovat täällä venähtäneet puiden mittaisiksi.
Ja Kenia on Leijonakuninkaan kotimaa! Ei mene yhtään päivää, ettei joku kenialainen muistaisi muistuttaa ”hakuna matata”, ei huolen häivää. He sanovat sen hymyillen ja ylpeinä siitä, että Kenialla on mutkattoman maan maine.
Kenialaiset muuten ovat melkoisia kielineroja. Monet heistä puhuvat oman heimokielensä lisäksi, yleistä ja yhteistä itäisen Afrikan suahilia ja maan virallista kieltä englantia. Pitäisiköhän virittää keskustelu pakkokielistä? Mikä jätetään ensimmäisenä listasta pois?
Terveisin,
Hilkka Hyrkkö
