Hyvä veli -verkosto, korruptio ja kongolainen ajokortti
Maa on Länsi-Euroopan kokoinen, sitä hallitsee läpitunkematon viidakko, ainoa järkevä tapa kulkea maan halki on ottaa lautta Kongo-jokea pitkin.
Tähänkin on syytä varata viikkoja, ja matkalla partioivat tappavat malariakärpäset. Entä viranomaiset, jotka valvovat lakia kirjaimellisesti vain löytääkseen sen porsaanreiän, joka mahdollistaa lahjusten pyytämisen?
Maassa pyörivät epämääräiset tyypit, jotka jollain verukkeella ovat oikeasti agentteja, palkkasotureita tai mineraalikauppiaita. Suomenkin mediassa on ahkeraan esiintynyt norjalainen kaksikko, joka sanoi tulleensa Kongoon perustamaan seikkailubisnestä rikkaille. Asian lopullinen tila tuskin koskaan selviää.
Goman keskustan paras supermarketti suljettiin, koska sen omistaja oli huhujen mukaan sekaantunut laittomaan mineraalikauppaan.
Työpaikasta kana tai vuohi
Maassa on absurdi vastavuoroisten palvelusten hyvä veli -verkosto, joka ulottuu kaikille hallinnon tasoille. Jos kongolainen vinkkaa kaverilleen avoimesta työpaikasta ja tämä sattuu sen saamaan, kana tai vuohi vaihtaa omistajaa saman tien. Transparency Internationalin mukaan Kongo on yksi maailman korruptoituneimmista maista.
Kongon kävijänä voi tuntea tiettyä ylemmyydentunnetta verrattuna muihin matkailijoihin. Onhan Kongo yksi niistä harvoista kolkista planeetalla, jotka ovat vielä toistaiseksi lähestulkoon reppureissaajien ulottumattomissa.
Matkaaja voi samaistua suuriin seikkailijoihin Livingstonesta Stanleyihin – maan infrastruktuuri on edelleen kehno. Vaikka mainitsemieni suurien seikkailijoiden ajoista on kulunut jo satoja vuosia.
Miksi Kongo on niin hankala ja korruptoitunut?
Aina voimme syyttää belgialaisia, jotka omalla huonolla esimerkillään tappoivat hyvän hallintokulttuurin syntymisen. Mutta olivathan he myös Ruandassa, ja nykyään Ruanda on Afrikan Sveitsi.
Tie Goman kaupungista Kigaliin vastaa eurooppalaista tasoa. Se onkin ulkopuolisella rahalla rakennettu. Ruandassa voi joutua vaikeuksiin yrittämällä lahjoa virkavaltaa. Kongossa lahjominen on maan tapa.
Tarvitaan siis diktatuuri! Diktaattori, jolla olisi silmää ja tahtoa kehittää infrastruktuuria, terveydenhuoltoa, koulutusta ja ihmisten hyvinvointia! Joku, jolla on tahtoa viedä maata oikeaan suuntaan rautaisella otteella.
Vaan kuinka kaukana Kongo on diktatuurista? Kongolaiset ovat vakuuttuneita, että maan perustuslakia muutetaan pian, jotta nuorempi Kabila saa kolmannen kautensa presidenttinä. Nähtäväksi jää…
Mineraalit – rikkaus vai vitsaus?
Tämäkään Kongo-aiheinen kirjoitus ei olisi mitään ilman mainintaa mineraaleista. Ovatko mineraalit Kongon rikkaus vai vitsaus? Ovatko mineraalit syy siihen, että aseelliset konfliktit yhä jatkuvat maassa, varsinkin mineraalirikkaassa Itä-Kongossa?
Eri aseellisia ryhmiä on niin monta, ettei niiden nimiä ja agendaa tahdo ymmärtää millään.
Paikalliset aseelliset ryhmät, joita kutsutaan myös nimellä Mai Mai, hallitsevat usein laittomia mineraalikaivoksia. Kongossa ei postiluukusta useinkaan tipahda kirjettä verotoimistosta. Verot voi yhtä hyvin maksaa paikalliselle sotaherralle.
YK:n raportin mukaan Ruanda tuki M23 kapinallillisia, vaan olisiko tukenut ilman taloudellisia intressejä Pohjois-Kivussa?
Tuskin on sattumaa, että YK:n interventioprikaatin sotilaat tulevat Tansaniasta, Malawista ja Etelä-Afrikasta. Maista, joiden kautta mineraalit kulkevat Afrikan satamakaupunkeihin.
Viranomainen on kuningas
Kaikesta huolimatta kongolainen viranomainen on kuningas, jota vastaan ei kannata taistella. Maltin menettäminen on varma tapa joutua ongelmiin.
Kongolainen ajokortti on punainen kirjanen, johon kirjoitetaan käsin kortinhaltijan nimi, kortin voimassaoloaika ja muita tarvittavia tietoja. Kortissa lukee ranskaksi ”Cette Attestation est délivrée à toute personne physique de nationalité congolaise», eli kortti myönnetään Kongon omille kansalaisille.
En usko, että kovin monella lähetetyllä työntekijällä on Kongon kansalaisuus. Tällä kortilla maassa kuitenkin ajetaan, ja Kongon viranomaiset sen meille myöntävät.
Oma korttini oli vanhentunut. Toimistomme työntekijä lähti paikallisen ajokorttiviranomaisen puheille. Tällä kertaa uutta ajokorttia ei myönnetty. Minua pyydettiin saapumaan paikalle henkilökohtaisesti.
Oli jo myöhä, joten päätin, että hoidan asian heti seuraavana päivänä. Kuinka ollakaan, saman tien minut pysäytti tyylikäs naispoliisi, joka pyysi saada nähdä ajokorttini. Koska kortti oli muutamaan päivää sitten vanhentunut, tuli sakkoa kymmenen dollaria.
Oma moka, itsepähän olin ajellut vanhentuneella ajokortilla. Maksoin kuuliaisesti.
Seuraavaksi menin viranomaisen puheille uusimaan korttia. Läpäistyäni kirjallisen ajokokeen (9/10, eläköön suomalainen autokoulu) ja maksettuani 50 dollaria kortti myönnettäisiin vuodeksi.
Aloin kaivaa viidenkymmen dollarin seteliä kun näin, että kuittiin merkittiin 15 dollaria. Protestoin, sillä tarvitsin summaa vastaavan kuitin. Ei, joko hyväksyt tai lähdet Kinshasaan hankkimaan korttia.
Pyysin saada puhua toimiston johtajan kanssa. Tiesin hänen olevan viereisessä huoneessa, sillä hän oli juuri aikaisemmin hyväksynyt suorittamani kirjallisen kokeen. Valitettavasti johtaja ei ollut enää tavoitettavissa.
Tervehdimme naispoliisin kanssa nykyään iloisesti joka aamu – eikä minua pysäytetä. Tai ehkä hän vain tietää, että ajokorttini on nyt päivitetty.
Terveisin,
Marjo Mäenpää
