Vuosi Westgatesta

Sunnuntaina, kansainvälisenä rauhanpäivänä tulee kuluneeksi vuosi Westgaten terrori-iskusta täällä Nairobissa. Olimme juuri muuttaneet kaupunkiin. Kolme viikkoa oli kulunut totutellessa ja turvallisen reviirin tunnustelemisessa. Kolhujakin oli tullut: aviomies ryöstettiin keskellä päivää rauhallisella, hyvällä asuinalueella aseella uhaten. Paikka olikin liian rauhallinen. Olimme jääneet toimiston auton kanssa kahden paikallisen Hiacen väliin ja kolhuja oli tullut.

Kahtena edellisenä lauantaina olimme kuljeskelleet Westgate-kauppakeskuksessa. Siellä oli kaikki ja kaikkea, myös mukavia kahviloita istua ja katsella ja olla hetkellisesti melkein kuin kotona Suomessa.

Lauantaina 21. syyskuuta kaikki muuttui. Raskaasti aseistautuneet terroristit hyökkäsivät kauppakeskuksen lauantai vilinään. Tuhansien ihmisten elämä pysähtyi kauhuun ja hengissä pysymiseen. Ryöstöltä ensin näyttänyt välikohtaus muuttui suunnitelluksi terroriteoksi, missä tavallisten ihmisten arvo panttivankeina oli tärkeä. Yhtäkkiä televisio täyttyi naapuriksi asettuneen terrorismin hirmuteosta.

Tätä kauhua kesti lauantaiaamupäivästä tiistaiaamupäivään. 67 ihmistä kuoli. Haavoittuneita oli liki kolminkertainen määrä. Kukaan meistä sillä hetkellä Nairobissa olleista ei jäänyt ennalleen. Hatara uutisanalyysi kertoi, että Kenian hallitusta oli varoitettu. Naapurimaata Somaliaa pitkään kauhulla ja väkivallalla terrorisoinut al-Shabaab oli uhannut vahingoittaa Keniaa rangaistukseksi siitä, että paljon kenialaissotilaita osallistuu Afrikan Unionin operaatioon al-Shabaabin nujertamiseksi Somaliassa.

Pahin oli tapahtunut. Teon tekijät saivat haluamansa: maksimaalisen maailman laajuisen julkisuuden kolmen vuorokauden ajan ja pelon istutetuksi nairobilaisten sieluun ja mieleen.

Pelon maantiedettä on monenlaista. Noina päivinä minun sisäinen maantieteeni muuttui. Mielessä, missä on helppo järjestellä asioita oman mielensä mukaan, oli kansainväliselle terrorismille paikka. Se paikka oli jossain hyvin kaukana, maantieteellisesti ja ajatuksellisesti. Noina päivinä mieli muuttui. Terrorismi asettui sinne asumaan ja otti oman huoneen, kotoisasti.

Vuosi on mennyt tämän uuden huonejärjestyksen kanssa. Uusi tulokas on pitänyt otteessaan. Välillä se muuttaa ullakolle, syrjäiseen nurkkaan ja pölyyntyy. Toisinaan se unohtuu kellariin viimevuotisten perunoiden viereen, valolta piiloon. Mutta nopeasti se rynnistää portaat alas tai ylös ja on taas paraatipaikalla mielen talossa.

Noihin muutoksiin tarvitaan vain pikku-uutinen pommista Nairobin torilla tai autopommista koululaisia täynnä olevassa linja-autossa juuri kun lukukausi on alkamassa. Kuluneen vuoden aikana noita havahduttavia hetkiä on ollut kymmeniä, tilastollisesti yksi joka viikolle.
Mielen huoneissa terrorismin pelko on ja pysyy. Sitä ei yhtään lievitä naapuri valtioiden Etelä-Sudanin ja Somalian väkivaltainen kehitys. Myös vuosipäivän vietto pyyhkii pölyt vuoden takaisista muistoista.

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Nairobissa työskentelevä viestintäasiantuntija.