Sota ja rauha

Taistelulentäjä Moaz al-Kasasbehin surma on otettu täällä Ammanissa tyrmistyksellä vastaan.

Normaalisti iloisesti hälisevä toimisto on ollut viime päivät poikkeuksellisen hiljainen ja surun ja valvomisen jäljet näkyvät ihmisten kasvoilla. Työhuoneeni nojatuolissa – takki peittonaan – kävi nokosilla työtoveri, nuori nainen. Hän ei ollut nukkunut koko yönä. Tänään häntä ei ole näkynyt lainkaan.

Taksikuskien puheissa Isis-järjestön, tai kuten täällä sanotaan, Daeshin, loru on jo lopussa. Arviot vaihtelevat kuukaudesta puoleen vuoteen, mutta luottamus koalition voimaan on luja.

Oma osansa on varmaan kuninkaan vakuuttavalla esiintymisellä ja sillä, että maan päämies on koulutettu lentäjä. Kuningatar Rania on myös osoittanut näkyvästi myötätuntoaan al-Kasasbehin omaisille ja osallistunut mielenosoitusmarssiin lentäjän kuvaa kantaen.

Jordania käy nyt sotaa, mutta siitä ei päivittäisessä arjessa näy mitään merkkejä.

Samaan aikaan kun maan ilmavoimat moukaroivat Isis-järjestön oletettuja sijainteja Syyriassa, läppärityöläiset siemailevat kahvejaan Ammanin trendikahviloissa.

Kaasupulloja korttelin ympäri kuskaava auto heläyttää haikean melodiansa ja taksit tööttäilevät kanssakulkijoille ja mahdollisille asiakkaille.

Pyykit hulmuilevat tuulessa ja tyhjälle ruohikkoiselle tontille, keskelle vilkkaasti liikennöityjen katujen verkkoa, askeltaa jostain tyyni ja pölyinen lammaslauma.

Teksti ja kuva: Taina Värri

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija Ulkomaanavun Lähi-idän toimistossa Jordaniassa.