Miksi fiksut koulutytöt lähtevät terroristien matkaan Syyriaan?

Kolme lontoolaista teini-ikäistä kympin tyttöä otti ja lähti treenikasseineen Syyriaan, todennäköisesti terroristijärjestö Isisin houkuttelemana. Tyttöjen perheenjäsenet eivät tienneet suunnitelmasta mitään ja nyt heidän hätänsä on valtava.
Ei ihme.

Tuntuu mahdottomalta ymmärtää tyttöjen päätös kun järjestön julmuus tiedetään.
Miksi tulevaisuus terroristijärjestön aseena, morsiamena tai orjana houkuttelee enemmän kuin elämä Lontoon kaltaisessa suurkaupungissa? Eivätkä nämä kolme tyttöä ole ainoita. Nuoria eurooppalaisia on matkustanut Syyriaan jo satoja. Juuri nyt kolme nuorta lontoolaispoikaa on pysäytetty Turkissa, josta he olivat aikeissa jatkaa Syyriaan.

Toimittaja Barbara F. Walterin esiin tuoma tutkimus uskontoon liittyvästä syrjinnästä voi valaista asiaa. Brittiläisen tasa-arvo- ja ihmisoikeuskomission kymmenvuotinen tutkimus paljasti, että muslimeihin kohdistuu Britanniassa enemmän ja vakavampaa syrjintää kuin mihinkään muuhun uskonnolliseen yhteisöön.
Kun tulevaisuuttaan suunnitteleva teini huomaa, etteivät edes hyvät koulusuoritukset auta elämässä eteenpäin, ääriajatteluun perustuvien ryhmien tarjoama ”hyvä elämä” alkaa houkuttaa.

Isis lupaa asunnon, ruokaa ja rahaa. Syyriassa ja Irakissa eurooppalaisuus nostaa tytön arvoa avioliittomarkkinoilla. Tämä imartelee nuorta ihmistä, joka omassa elinympäristössään ei saa sosiaalista arvostusta, ehkä ei myöskään työtä.

Lisa Blaydes ja Drew Linzer päätyivät tahollaan monivuotisessa musliminaisia käsittelevässä tutkimuksessaan siihen, että taloudellinen turvattomuus on suurin syy siihen, että naiset kääntyvät ääriryhmien puoleen joko kannattajina tai konkreettisesti. Lähdön syitä ovat usein myös seikkailunhalu, kapina ja silkka hyväuskoisuus.

Täällä Jordanian pakolaisleireillä olen kuunnellut Syyriasta sotaa paenneiden teinien tarinoita. Jokaisen haaveena oli paluu kotiin Syyriaan. Saada ammatti, perustaa perhe, elää rauhassa normaalia arkea.

Tuhon ja tappamisen keskeltä paenneet nuoret ovat nähneet ja kokeneet pahan, jotkut niin kauhean pahan ettei siitä voi edes puhua. Perheet asuvat ahtaasti ja alkeellisesti teltoissa tai parakeissa. Sähköä saadaan muutaman tuntina vuorokaudessa jos silloinkaan. Pimeä laskeutuu iltakuudelta. Leiriltä voi poistua vain pätevästä syystä lupamenettelyn avulla. Tulevaisuudesta ei ole tietoa. Uutisia Syyriasta odotetaan ja pelätään. Ne ovat huonoja, sillä useimmiten joku sukulainen, läheinen tai naapuri on haavoittunut tai kuollut.

Karu ja hedelmätön ympäristö voi tarjota väkivaltaiselle radikalisoitumiselle suotuisat  kasvuolosuhteet, sillä värvääjiä liikkuu myös leireillä. Nuorten tarinoita kuunnellessa toivo kuitenkin herää. Pahan kokeminen saa nuoren suuntaamaan energiansa hyvään, kun siihen annetaan mahdollisuus. Radikalisoitua voi myös rauhanomaisesti.

Rauhanomaisesti radikalisoituneet nuoret toimivat tavoilla, joista ei synny kohuotsikoita. Yksi aikoo lääkäriksi, toinen ihmisoikeusjuristiksi. Yksi tähtää journalistiksi, yksi opettajaksi, yksi arkkitehdiksi. He suuntaavat kohti tulevaisuutta niillä taidoilla, keinoilla ja kokemuksilla jotka saavat. Heillä on toivoa ja halu tehdä hyvää.

Rauhanomainen radikalisoituminen voi kasvaa koulutuksen ja eri taitojen opetuksen myötä myös  leireillä ja usko tulevaisuuteen vahvistuu kun siihen annetaan mahdollisuudet. Kun hyvää vahvistetaan ja rohkaistaan niin se kasvaa ja kehittyy eikä pahalle enää jää tilaa.

Kohuotsikoissa tulevat näkymään ne näköalattomat nuoret, jotka jostain syystä jäävät ilman yhteisöllisyyttä, tukea, koulutusta ja toivoa tulevaisuudesta juuri silloin kun he sitä kipeimmin tarvitsevat. Silloin huonokin vaihtoehto voi näyttää hyvältä. Juuri nyt, leireillä, Lontoossa, meillä Suomessa.

Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija Ulkomaanavun Lähi-idän toimistossa Jordaniassa.