Hyviä ja huonoja uutisia siirtotyöläisistä
Kaksi nuorta naista, jotka työskentelivät ulkomailla kotiapulaisena. Toinen vankilassa tuomittuna kuolemaan, toinen lähdössä unelmien stipendin turvin opintoihin New Yorkissa.
Kun kansainväliset uutistoimistot kevään aikana kertoivat Australian yrityksistä kumota kahden nuoren australialaismiehen kuolemantuomio huumerikoksista Indonesiassa, seurattiin Filippiineillä sydän syrjällään filippiiniläisen siirtotyöläisen Mary Jane Veloson kohtaloa.
Veloso kuului samaan ulkomaalaisten, huumerikoksista tuomittujen ryhmään kuin australialaiset. Kuolemantuomiota odotti ihmisiä useista maista, vaikka vain australialaiset saivat laajaa julkisuutta. Mary Jane Velosoa syytettiin huumeiden salakuljetuksesta, mutta todistajien mukaan hän oli huumesyndikaatin uhri. Hän oli matkustanut Indonesiaan, koska hänelle oli luvattu töitä kotiapulaisena.
Mary Jane on kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, joka lähti siirtotyöläiseksi Dubaihin 2009. Hän palasi kotiin 2010 sen jälkeen, kun hänen työnantajansa oli yrittänyt raiskata hänet. Hän sai tuttavalta laittoman työtarjouksen Malesiaan, mutta työ peruuntui, ja sama tuttava houkutteli hänet matkustamaan Indonesiaan – iso määrä heroiinia matkatavaroissaan.
Mary Jane jäi kiinni ja vangittiin. Hän ei koskaan saanut kunnon asianajajaa. Kirkot ja järjestöt, kuten minun työpaikkani, kampanjoivat ja Filippiinien presidentti vetosi hänen puolestaan, mutta valtiona Filippiinit ei tehnyt mitään sellaista kampanjaa kuten Australia.
Muutama päivä ennen kuolemantuomiota indonesialainen järjestö, joka auttaa huumerikoksista tuomittuja, kertoi Veloson tarinan Indonesian presidentille. Tuttava, joka oli laittanut heroiinin hänen laukkuunsa, oli tunnustanut.
Lopulta Mary Jane Veloso armahdettiin vain tunteja ennen kuolemantuomion täytäntöönpanoa.
Mutta tämä ei ole se hyvä uutinen.
Sillä vaikka Veloso olisi tiennyt huumeiden olleen matkalaukussaan, kuolemantuomio olisi silti ollut kohtuuttoman kova rangaistus. Ja miten epäoikeudenmukainen koettelemus oikeudenkäynti ja kuolemantuomion odotus oli hänelle ja hänen perheelleen.
Siirtotyöläinen on suojaton. Häntä eivät suojele samat lait kuin sen maan kansalaisia, jossa hän tekee työtä. Suurin osa filippiiniläisistä siirtolaisista työskentelee Persianlahden maissa, joissa työnantaja esimerkiksi ottaa rutiininomaisesti siirtotyöläisiltä passit pois. Kansainvälinen ammattiliittojen liitto arvioi, että Persianlahden maissa 2,4 miljoonaa ihmistä työskentelee orjuuden kaltaisissa oloissa.
Filippiineiltä muuttaa päivittäin kuusi tuhatta ihmistä ulkomaille töihin. Viikossa se tekee noin Ylöjärven kaupungin verran eli 30 000, kuukaudessa noin Jyväskylän kaupungin verran 120 000 ja vuodessa yli kaksi kertaa Helsingin asukasmäärän verran, melkein puolitoista miljoonaa ihmistä.
Siirtotyöläisyys on valtava aivovuoto. Se luo myös paljon sosiaalisia ongelmia, kun lapset joutuvat kasvamaan usein vuosikausia ilman yhtä tai molempia vanhempiaan. On surullista, että halpa työvoima on Filippiinien tärkein vientituote. Maassa olisi mahdollisuuksia muuhunkin.
Mutta se, mitä tapahtui Xyza Cruz Bacanille Hong Kongissa, on tuhkimotarina parhaasta päästä ja tämän kirjoituksen hyvä uutinen. Nuori filippiiniläinen kotiapulainen sai työnantajaltaan lainaksi rahaa kameraa varten. Kamera oli aina hänen mukanaan, kun hän liikkui ulkona. Upeilla valokuvillaan Bacani voitti Magnum-säätiön stipendin valokuvausopintoihin New Yorkissa.
Hänen uusimmassa näyttelyssään on kuvia Hong Kongin kotiapulaisten pahoinpitely- ja palovammoista.
”Hong Kong on moderni ja menestynyt kaupunki, mutta ihmiset kohtelevat kotiapulaisiaan kuin orjia. Pahoinpitely tapahtuu suljettujen ovien takana. Se on yleistä, mutta siitä ei puhuta, joten haluan kertoa nämä tarinat, haluan sanoa ihmisille, että ei ole OK kohdella apulaisia näin”, Bacani sanoo.
Ihaninta tässä nuoressa naisessa on se, että hän käyttää taitojaan hyvään. Se on paras uutinen.
Tämä on tällä erää viimeinen blogini Filippiineiltä. Olen jo palannut Suomeen – kiitos kaikesta, Filippiinit ja kaikki upeat ihmiset siellä! Ja kiitos teille lukijat myös. t. Ulla