Kyllä oli huono kesä Suomessa
Kyllä oli huono kesä Suomessa! Ilmoista viis. Ne tapaavat Suomessa vaihdella vuodenajasta riippumatta. Meillä ainakin on ehjä katto ja ehjät kumisaappaat.
Mutta huonoja olivat uutiset, ja tekivät kesästäkin huonon. Koko maailma kuulosti olevan liikkeellä ja pyrkimässä Suomeen. Meille suomalaisille ei vielä oikein ole valjennut, että turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen ei ole mielipide- tai poliittinen kysymys. Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin toimimaan.
Suomalainen media vasta opettelee oikeita sanoja ja oikeita käsitteitä. Hiomista on vielä ainakin adjektiiveissa ja adverbeissä. Kuinka monta tarvitaan ”pakolaistulvaan”? Miten liikkuu se ihmismassa, joka vyöryy? Minkäkokoinen on se painolasti, joka ylittää Suomen kantokyvyn, kun turvapaikanhakijoista on kysymys?
Ainakin vielä heinäkuussa niinkin suuren ja vauraan kunnan kuin Espoon luottamusmiesjohtaja oli sitä mieltä, että Espoossa ei ole kantokykyä turvapaikanhakijoille.
Koville pantiin myös Kirkkonummi ja siellä pienehkö kylä nimeltään Evitskog. Kuntalaisilta kysymättä Maahanmuuttovirasto vuokrasi entisen johtamistaidon opiston ja sijoitti sinne turvapaikanhakijoita. He murskasivat pohjoiskirkkonummelaisen idyllin. Enää ei voi ulkoiluttaa koiraa. Enää ei uskalla mennä linja-autopysäkille. Ihmisten pihoille oli tohdittu tulla.
En nähnyt yhtään juttua tai some-kommenttia, jossa olisi suoraan sanottu, että kutsu turvapaikanhakija kylään tai kysy, tarvitseeko hän kyytiä kauppaan.
Tätä kaikkea jouduin kuulemaan ja lukemaan koko Suomen kesän ajan. Aina tuli paha mieli ja huono olo. Hiukan kesää paransi ”Minulla on unelma” -mielenosoitus ja Abdirahim Husu Husseinin fb-kaveruus. Husulta opin hienon suomenkielen uudissanan kansu, kantasuomalainen.
Valopilkku oli myös Porkkalan Parenteesin ja Siuntion kesäteatterin ”Rajajääkärin morsian”. Näytelmä oli ajankohtaisuudessaan ihan yliveto. Siinä muistutettiin, miten talvisota toi evakot Porkkalaan, millaista oli vastustus ja kieli- ja kulttuurimuuri. Sitten porkkalalaisista itsestään tuli kodittomia, kun alue menetettiin Neuvostoliitolle. Kaiken päälle tuli vielä valtakunnan raja valvottavaksi keskelle tuttuja peltoja ja järviä, ja sitä mukaa ne rajajääkärit, mutta vähitellen opittiin elämään yhdessä ja ymmärtämään toinen toistaan.
Samaan aikaan kun kansujen rapujuhlapäivitykset alkoivat olla kuumimmillaan, sisäministeriö korjasi ennustettaan: turvapaikanhakijoita voi tulla tänä vuonna jopa 15 000. Siinä sattui jo hallituspuolueeseenkin niin kovaa, että piti ryhtyä epäilemään turvapaikanhakijoiden motiiveja ilman parempaa tietoa.
Olin jo karistanut Suomen huonon kesän harteiltani, kun Makedoniassa alettiin käyttää voimakeinoja maan läpi pyrkiviä pakolaisia vastaan. Se kuului ja näkyi kaikkien tv-yhtiöiden uutisissa. Yhtä paljon sai kuitenkin huomiota koneen alas syöksy lentonäytöksessä ja eläintarhan pandan nopea uusi raskaus.
Suomen kesä oli siis todella huono ja mikä pahinta huonot uutiset jatkuvat näin lomakauden jälkeenkin ja seuraavat tänne Afrikkaan.
Hyvää Suomen kesässä oli raikas tuuli, puhdas ilma, puhdas vesi, mustikkamättäät, kantarellit, ravut ja ystävät.
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Nairobissa työskentelevä viestintäasiantuntija.
