Etnisten ryhmien väliset suhteet ovat Etelä-Sudanissa niin kireät, että koska tahansa voi räjähtää. Humanitaarinen tilanne on ehkä pahin koko Afrikassa. Etelä-Sudan heikentyy silmiemme edessä. Näin tiivisti Britannian YK-lähettiläs Matthew Rycroft maanantaina.

Teksti: Satu Helin

Etelä-Sudan on jälleen sisällissodassa. Heinäkuussa pääkaupungista Jubasta alkaneet taistelut ovat jatkuneet erityisesti Juban lähialueilla ja maan koillisosissa.

Puolisotilaalliset joukot ja muut aseistautuneet ryhmät ovat tappaneet ihmisiä viidakkoveitsin, joukkoraiskanneet naisia ja polttaneet kyliä.  Etelä-Sudania uhkaavat pahimmillaan etniset puhdistukset ja kansanmurha.

Vuonna 2011 Sudanista itsenäistyneen Etelä-Sudanin levottomuudet puhkesivat uudelleen 2013 lopussa. Virallisesti vastakkain ovat Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir ja entinen varapresidentti Riek Machar, mutta taustalla on etninen konflikti: Kiir kuuluu Etelä-Sudanin suurimpaan heimoon, dinkoihin ja Machar toiseksi suurimpaan heimoon, nuereihin. Näiden lisäksi levottomuuksissa on mukana kymmeniä etnisiä ryhmiä ja sekalaisia joukkoja, joiden johtajista ei ole varmaa tietoa.

Kiir ja Machar solmivat vuoden 2015 elokuussa rauhansopimuksen, mutta sillä saatiin aikaan parhaimmillaankin vain hauras rauha. Kiivaimmat taistelut ovat jatkuneet nyt neljä kuukautta.
Vuoden 2013 jälkeen yhteensä kymmeniä tuhansia on saanut surmansa ja yli 2,5 miljoonaa eteläsudanilaista on paennut kodeistaan. Rajanaapuri Ugandaan pakenee kaksi tuhatta ihmistä joka päivä.

Nälänhätä jo todellisuutta

Suora väkivalta ei ole ainoa uhka Etelä-Sudanin asukkaille. Vakavasta ruokapulasta kärsii maassa jo noin neljä miljoonaa ihmistä.

”Väkivaltaisuuksien vuoksi ihmiset eivät uskalla viljellä tai kerätä edes sitä pientä satoa. Kaikki eivät uskalla lähteä etsimään ruokaa kaupungeista, koska he pelkäävät tulevansa ryöstetyiksi”, Ulkomaanavun maajohtaja Pio Ding sanoo.

Kirkon Ulkomaanapu järjesti syksyn aikana ruuan hätäjakelun eniten tarvitseville ihmisille pääkaupungin Juban alueella. Monen perheenjäseniä tapettiin kesän taisteluissa ja kodit ryöstettiin. Lähes kukaan ei ollut saanut minkäänlaista apua.

Bitres Amal Awok pakeni viiden lapsensa kanssa taisteluja pääkaupunkiin Jubaan. Väkivalta seurasi perässä. Hänen miehensä kuoli heinäkuun taisteluissa ja sen jälkeen heidän talonsa tyhjennettiin kokonaan.

“En kestä katsoa, kuinka lapseni näkevät nälkää. Olen ajatellut pahoja asioita, jopa lasteni tappamista. En pystyisi kestämään sitä, että lapseni kuolevat nälkään tässä talossa, jossa heillä ei edes ole mitään, minkä päällä maata”, hän sanoo.

Awok ja hänen lapsensa kuuluvat niiden 4 600 joukkoon, jotka saivat Kirkon Ulkomaanavun hätäapua.
Avustusjärjestöjen toiminta Etelä-Sudanissa on merkittävästi vaikeutunut tämän vuoden aikana.

Järjestöjen toimitiloja ja autoja ryöstellään. Poliisi ja aseelliset ryhmittyvät ovat käyneet työntekijöiden kimppuun.
”Etelä-Sudanissa pitäisi nyt tehdä kaikki sen eteen, että avustusjärjestöjen työ voisi jatkua. Tämä vaatisi ponnisteluja erityisesti maan johtajilta”, Pio Ding sanoo.

Tänä vuonna järjestöjen, YK:n ja median toimintamahdollisuuksia on vain rajoitettu entisestään.  Presidentti Salva Kiirin hallinto muun muassa kieltäytyi päästämästä maahan 4 000 rauhanturvaajan lisäjoukkoja aiemmin syksyllä.

Lisäksi hallinto on hankaloittanut median toimintaa. Ulkomaisten toimittajien on vaikea päästä Etelä-Sudaniin ja toimittajia on tapettu.

Raiskaukset yleistyneet sodan välineenä

Etelä-Sudanin taisteluissa on piirteitä, joita ei vuosikymmenten pituisessa konfliktissa ole samalla laajuudella nähty.  Useiden YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen raporttien mukaan aseelliset ryhmät käyttävät nyt raiskauksia sodankäynnin välineenä.

”Etelä-Sudanissa sotaan liittyvät raiskaukset ovat aiemmin olleet enemmän yksittäistapauksia ja armeija on suhtautunut niihin erittäin kielteisesti”, kuvailee Pio Ding.

Nyt sotilaiden tekemistä raiskauksista kerrotaan jatkuvasti. Yksi syy tähän voi olla yhä nuorempien ja kouluttamattomampien rekrytoiminen sotilaiksi. Osa taistelijoista on kaapattu joukkojen mukaan jo lapsina. Lisäksi taisteluihin osallistuu yhä enemmän minkään armeijan ulkopuolisia joukkoja, joissa komentoketjut ja säännöt ovat vain nimellisiä.

Uutistoimisto AP:n mukaan Kongon rajalla Yein kaupungissa joukkoraiskattiin kokonaisen kylän verran naisia viime viikolla. Samasta kylästä löytyi ruumiita kädet sidottuina.

Vihapuhe – vuoden 1994 merkit näkyvissä

Uusi ilmiö on myös sosiaalisessa mediassa ja viestimissä leviävä vihapuhe. Pahimmillaan se yllyttää tappamaan.

”Useat etniset ryhmät käyttävät vihapuhetta toisia ryhmiä vastaan. Tämä näkyy erityisesti koulutettujen kaupungeissa asuvien keskuudessa. He pääsevät internetiin ja osaavat käyttää sosiaalista mediaa. Vihapuheen vaarallisimpia vaikutuksia on, että se luo perustaa rikoksille ihmisyyttä vastaan ja jopa kansanmurhalle”, Pio Ding sanoo.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon varoitti viikko sitten turvallisuusneuvostoa vihapuheen ja etnisen kiihottamisen lisääntymisestä Etelä-Sudanissa.

Etnisillä jännitteillä on Etelä-Sudanissa pitkä historia ja maassa on tehty viime vuosinakin tehty etniseen taustaan liittyviä joukkomurhia. Jos tilanne entisestään kärjistyy, 14 000 rauhanturvaajan joukko on voimaton. Tilanne muistuttaa Ruandan 1994 kansanmurhan alkuaikoja.

”Kansanmurha ei ole tapahtuma, joka sattuu jonain päivänä. Se rakentuu hiljalleen. Merkit ovat olemassa”, sanoi Yein osavaltion hallituksen ministeri Jacob Aligo uutistoimisto AP:lle viime viikolla.

Kirkon Ulkomaanapu pyrkii yhdessä kumppaneidensa kanssa rakentamaan Etelä-Sudanissa rauhaa ja ehkäisemään vihapuheen leviämistä. Se tekee työtä muun muassa paikallisten kirkkojen keskuudessa, jotta ne pystyisivät kannustamaan rauhan säilyttämiseen.

Kirkon Ulkomaanapu  rakentaa Etelä-Sudanissa rauhaa muun muassa sovittelun ja rauhankasvatuksen avulla. Lisäksi se tukee pakolaisia vastaanottavia yhteisöjä, rakentaa kouluja ja pyrkii varmistamaan pakolaislasten koulunkäyntimahdollisuudet. Ulkomaanapu antaa Etelä-Sudanissa hätäapua kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville. Kirkon Ulkomaanavulla on toimisto Jubassa.