Mitä rauha merkitsee sinulle?
Luoteis-Keniassa pokot-heimon laajalla alueella on ollut jännitteitä aina. On kiistoja heimojen välillä ja heimon sisällä. On taisteluita ja varkauksia, työttömyyttä, lukutaidottomuutta ja näköalojen puutetta. Eri ammateissa toimivat alueen asukkaat kertovat, miten konfliktit näkyvät heidän arjessaan ja mitä rauha tarkoittaa heille.
Moses Akeno.
Kirkon Ulkomaanapu on tehnyt rauhantyötä Itä- ja Pohjois-Keniassa vuodesta 2014 alkaen. Pokot-heimon kanssa olemme työskennelleet alusta lähtien. Heimon jäseniä Keniassa on arviolta yli 600 000.
Tapasimme pokot-heimon jäseniä eri puolilta Luoteis-Keniaa.
”Rauha tarkoittaa kaikkea. Jos ei ole rauhaa, markkinat ja kaupankäynti ehtyvät. Täällä on erinomaiset ja suuret markkinat, jos ne vain voidaan järjestää rauhassa. Hyvin monet tuovat tänne karjaa myytäväksi. Eli meillä on täällä kyllä resursseja, mutta ilman rauhaa emme voi käyttää niitä. Ilman rauhaa lapset eivät myöskään pääse kouluun.”
Moses Akeno
Baringon alueen hallintopäällikkö
Joshua Nalekat.
”Näen luokassa heti, jos tällä alueella on ollut taisteluja tai jos alueen miehet ovat lähteneet taistelemaan johonkin. Yleensä lapset ovat silloin surullisia ja epämotivoituneita. Usein joidenkin lasten tukka on ajeltu. Se tarkoittaa, että he ovat menettäneet omaisiaan. Lisäksi moni lapsi saattaa jättää tulematta kouluun, koska he viettävät suruaikaa. Senkin jälkeen moni lapsi joutuu jäämään kotiin auttaakseen kotitöissä.
Minun alueellani on ollut rauhallista nyt runsaan vuoden, mistä olen hyvin kiitollinen. Sitä ennen saattoi usein käydä niin, että, kun menin kouluun, luokassani ei ollut yhtään oppilasta. Kun jännitteet ovat kovat, vanhemmat eivät uskalla päästää lapsiaan kouluun. Oppilaat jäävät jälkeen ja saavat huonoja koetuloksia.
Koulussani on vain pokot-heimon jäseniä, mutta yläkoulussa samoille luokille tulee myös muiden heimojen jäseniä. Yritän opettaa lapsille, että kaikkia on osattava arvostaa riippumatta heimosta, uskonnosta, kielestä ja etnisestä taustasta. Koulu, ja ainoastaan koulu, on avain kaikkiin merkittäviin muutoksiin.”
Joshua Nalekat
Alakoulun opettaja, Chemolingot
Constance Cheptai.
”Minusta heimojen välinen väkivalta ei ole suurin ongelma omalla työskentelyalueellani. Enemmän ongelmat syntyvät koulutuksen ja työpaikkojen puutteesta. Kun nuorilla ei ole tekemistä eikä rahaa, he ryöstelevät ja varastelevat, usein humalassa. Ihmiset pelkäävät jengejä niin paljon, että eivät uskalla esimerkiksi laajentaa liiketoimintaansa tai edes avata kauppojaan joka päivä. Erityisesti väkivalta vaikuttaa naisiin. Raiskauksia tapahtuu usein. Lisäksi naiset ovat täällä vastuussa ruuan hankkimisesta perheelle. Jos nainen pelkää lähteä ulos, perhe ei syö. Näiden jengien jäseniksi rekrytoidaan myös aivan nuoria poikia, mikä on äideille hyvin vaikeaa. Näiden asioiden vuoksi on tärkeää, että naiset ovat mukana aina, kun keskustellaan rauhasta. Minusta naiset ovat myös miehiä parempia johtajia. He puhuvat suoraan kun taas miehet peittelevät asioita. Lisäksi naiset ottavat kaikki eri osapuolet huomioon paremmin kuin miehet. Siksikin heidän mukana olemisensa on tärkeää.”
Constance Cheptai
Länsi-Nginyangin alueen apulaisturvallisuuspäällikkö
Janice Chelimo Kalegeno.
”Asun on aivan turkana-heimon alueen rajalla. Siellä heimojen välinen konflikti alkaa helposti karjavarkaudesta. Karjaa varastetaan joko hyödyn saamiseksi, kostoksi tai huviksi. Me olemme päättäneet, että palautamme aina kaiken varastetun karjan. Näin takaamme, että rauha säilyy eikä kostonkierrettä synny.
Olemme myös neuvoneet asukkaita kertomaan meille aina, kun näkevät varastettuja eläimiä, kyllä ihmiset tunnistavat ne. Palautus toimii niin, että varas saa sakkoja ja varkauden uhri aina korvauksena yhden eläimen lisää.
Vasta viikko sitten onnistuimme palauttamaan kymmenen vuohta ja yhden härän ennen kuin omistaja edes ehti huomata, että ne olivat poissa!”
Janice Chelimo Kalegeno
apulaisturvallisuuspäällikkö
Unice Lorita, vas., ja
Salina Ohomodolia.
”Tällä hetkellä meillä on paljon jännitteitä markwet-heimon kanssa. Se on kamalaa. Piilottelemme puskissa, joissa käärmeet purevat ja hyttyset syövät. Emme voi käydä kauppaa ja siksi meillä ei ole tarpeeksi ruokaa. Edes häihin emme saaneet tarpeeksi syötävää kaikille.
Olen tyytyväinen, että meidät on kutsuttu rauhankokoukseen ja että myös meitä kuunnellaan. Kokouksessa viestimme äiteinä on: Lopettakaa. Menetämme lapsemme, menetämme, turvan, menetämme ruuan, menetämme niin paljon.”
Unice Lorita, yhdeksän lapsen äiti ja Salina Ohomodiolia, kymmenen lapsen äiti
Noren Lorenteketum Lokoryara.
”Markwet-heimon puolella on paljon enemmän ruohoa kuin meidän puolellamme, sillä heidän alueellaan sataa enemmän. Tarvitsemme oikeuden päästää eläimet joillekin hyville ruohoapajille. Maankäytöstä on voitava sopia, jotta rauha saadaan aikaan.
Aiemmin, jos menin markwet-heimon puolelle, menin varastamaan lehmiä ja vuohia. En muista, koska tein sen ensimmäisen kerran, mutta teimme sitä usein. Ensin se tuntui järkevältä, mutta pian se alkoi tuntua kamalalta. Oli kauheaa nähdä ihmisten kuolevan. Moni menetti omaisuuden, jota oli kerännyt koko elinaikansa. Minä menetin ihmisiä rinnaltani, mutta myös tapoin.
Rauhan aikaansaamisessa tärkeää on, että unohdamme huonot asiat. Ei muistelusta ole mitään hyötyä. Nyt voin paljon paremmin kuin taistelijana.”
Noren Lorengetum Lokoryara,
entinen soturi, pokot-heimo
John Bongei.
”Rauhantyössä vaikeinta on aloittaa keskustelu silloin, kun ihmisiä on juuri tapettu. Tapaan äitejä, joiden pojat ovat kuolleet, eikä ruumiita ole vielä edes haudattu. Silloin kerron, että olen pahoillani ja että toivon, etteivät pojat olisi kuolleet.
Sitten minun on sanottava, että anna keskustelulle mahdollisuus. Tässä vaiheessa miehet jo valmistautuvat taisteluun. Minun tehtäväni on tarjota vaihtoehto kostamiselle.”
John Bongei,
Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön ohjelmakoordinaattori Keniassa
Teksti: Satu Helin
Kuvat: Ville Palonen