Tekoja ihmisarvon puolesta – vihannesten viljely

Viljelyn kehittämishanke nosti kambodžalaiskylän köyhyydestä.

Maanviljelijän arki ei ole helppoa, millään leveysasteella. Olen hikikarpalot otsalla seurannut avioliiton kautta sukulaiseksi tulleen tammelalaisen luomuviljelijän ja -karjankasvattajan arkea. Eläintenhoidon, paperisodan, lastenkasvattamisen ja maatilabisneksen pyörittämisen lisäksi hän ehtii olla kunnanvaltuutettu, hauska ja maailmanmenoa seuraava ja siihen kantaaottava naisihminen.

Toisenlaiset hikikarpalot vierivät otsallani, selässä ja takareisiä pitkin, kun kuljen kambodžalaisen vihannesviljelmän laitaa Kampong Speun provinssissa. Lämpötila yltää reilusti yli kolmenkymmenen asteen, varjossakin. Aurinko porottaa siniseltä taivaalta. Istumme maahan asetetulle kaislamatolle keskustelemaan viljelijöiden kanssa, jotka kertovat muutoksesta elämässään.

”Aiemmin meillä ei ollut mitään tuloja, keräsimme ruokamme läheisestä metsästä ja lainasimme rahaa mikrolainoittajilta. Olin korviani myöten velkainen, en pystynyt maksamaan velkojani takaisin. Lapset eivät käyneet koulua, enkä pystynyt huolehtimaan perheestäni”, kertoo noin kolmekymppinen Sothea.

”Tunsin itseni arvottomaksi. Kyläyhteisössämme olin pohjasakkaa, kaikki katsoivat minua alaspäin. Elämä oli raskasta, en tuntenut minkäänlaista halua elää.”

Tällaisissa erittäin köyhissä maaseutuyhteisöissä on tärkeää saada ihmiset toimeentulon syrjään kiinni. Kaikilla meillä ihmisillä on halu pärjätä elämässä, huolehtia lähimmäisistämme ja tuntea olevansa arvostettu. Kambodžan kaltaisessa maassa lähtökohdat päästä kiinni toimeentuloon ovat haastavat: koulutustaso on erittäin alhainen, 70% väestöstä on käynyt vain ala-asteen verran koulua. Pääomaa ei juurikaan ole, jolloin alkuinvestointien tekeminen esimerkiksi maanviljelyyn on mahdotonta, ellei ota lainaa. Jos sato epäonnistuu ja tuloja ei tulekaan, lainan takaisinmaksu käy vaikeaksi. Ilmastonmuutos ja sateiden ennustamattomuus on tehnyt perinteisestä riisinviljelystä hankalaa ja epäluotettavan toimeentulon lähteen.

Kirkon Ulkomaanapu tukee yhdessä paikallisen kumppanijärjestön Life With Dignityn (LWD) kanssa maaseudun köyhimpiä ihmisiä. Yhteisössä, jossa vierailimme, se tarkoittaa käytännössä uusien viljelymenetelmien ja -kasvien käyttöön kouluttamista, sadon myynnin ja markkinoillepääsyn tukemista sekä laina- ja säästöryhmien perustamista.

”Tämä hanke on auttanut meitä muuttamaan elämäämme. Nyt osaan viljellä riisin lisäksi erilaisia vihanneksia, kuten kurkkua, tomaatteja, munakoisoa ja papuja. Hedelmätarhassa kasvaa banaaneja ja passionhedelmiä. Satoa myydään läheisillä vihannesmarkkinoilla ja minulla on nyt toimeentulo, jolla perheeni elää hyvin. Lapsetkin voivat käydä koulua. Olen maksanut vanhat velkani takaisin, enkä enää joudu päivittäin murehtimaan elämääni. Kylillä ihmiset puhuvat minulle ystävällisemmin. Tunnen, että minulla on ihmisarvo.”

Viljelijäryhmän puhemies hymyilee aurinkoista, helpottunutta hymyä, muut viljelijät nyökyttelevät taustalla hyväksyvästi. Muutos on tapahtunut alle kahdessa vuodessa, mikä on kehitysyhteistyössä ja näissä lähtökohdissa lyhyt aika. Viljelijöiden kotitalot ovat edelleen alkeellisia, juoksevaa vettä tai viemäröintiä ei ole, mutta kaikki, myös lapset, ovat ehjissä vaatteissa ja pihalla on muutama mopo, jolla kuljetaan kuoppaisia teitä pitkin kylille. Vaikka elämä ei ole vieläkään helppoa ja vaivatonta, eikä se mitä ilmeisimmin kellään viljelijällä koskaan ole, sillä on nyt uusi suunta ja tulevaisuus näyttää valoisammalta.