Ateenassa on helppoa unohtaa, että kaupungissa on yhä suuri määrä ihmisiä jotka ovat tulleet sinne sotaa tai köyhyyttä pakoon. Plakan kaupunginosan hyväntuulista ihmisvilinää tai Akropolikselle jonottavia turisteja katsellessa ei ensimmäisenä tule mieleen, että maahan on saapunut vuodesta 2015 alkaen yli miljoona pakolaista.

Yksi tuhannesta on menettänyt henkensä vaarallisella merireitillä Eurooppaan. Selviytyjät yrittävät rakentaa tulevaisuutta itselleen ja perheilleen.

Vaikeimmassa asemassa ovat nuoret. He ovat useimpien virallisten turvaverkkojen, kuten koululaitoksen, ulkopuolella. Monet heistä ovat saapuneet maahan yksin. Useat eivät osaa kreikkaa. Nuoret joutuvat myös kaikkein todennäköisimmin kärsimään syrjinnästä ja ennakkoluuloista.

Kaiken tämän päälle heidän täytyy pian löytää työ ja elättää itsensä maassa, joka kärsii finanssikriisistä ja jossa nuorisotyöttömyys on Euroopan Unionin korkein. Määrällisesti kyseessä ei ole mikään marginaaliryhmä.

Miten tämän suhteen tulisi toimia? Vaihtoehtoja on mielestäni kaksi. Ensimmäinen on se, että sijoitamme tarvittavat resurssit siihen, että nuorille tarjotaan mahdollisuuksia tulla tuottavaksi osaksi yhteiskuntaa. Toinen vaihtoehto on, että suljemme silmämme ja toivomme parasta.

Jälkimmäinen toimintamalli on harvoin tuottanut hyviä lopputuloksia. Itse pelkään sitä, että passiivisuuden seurauksena seuraamme sivusta, kun Euroopalle luodaan uutta alaluokkaa.

Kun aloitimme työmme Kreikassa vuoden 2016 aikana oli jo selvää, että nuorille täytyy tarjota mielekästä tekemistä, joka antaa heille tärkeitä taitoja, kannustaa hakemaan uusia koulutusmahdollisuuksia tai auttaa heitä saamaan tulevaisuudessa työpaikan. Toinen tärkeä asia on kreikkalaisten ja pakolaisnuorten tuominen yhteen. Useat pakolaisista tulevat jäämään Kreikkaan. Siksi integraatiota täytyy tukea mahdollisimman paljon.

Tämän seurauksena aloitimme Code+Create-projektin kreikkalaisen kumppanijärjestömme GFOSS:n kanssa. Projekti tarjoaa osallistujille mahdollisuuden oppia tämän vuosisadan taitoja, kuten verkkosivujen suunnittelua, koodausta ja 3D-printtausta. Osallistujista puolet on kreikkalaisia, puolet pakolaisia. Yhdessä luokkahuoneessa voi olla ihmisiä kymmenestä maasta. Nuoret oppivat uusia taitoja ja työskentelevät vieraista kulttuureista tulevien ihmisten kanssa.

Code+Create ei vastaa perinteisiä toimintamuotojamme. Siksi olimme kaikki näkökulmasta riippuen kiinnostuneita tai ahdistuneita, kun odotamme palautetta työstämme.

Lopputulos oli hämmästyttävän myönteinen. Kursseillemme haki enemmän nuoria kuin pystyimme ottamaan kerralla sisään. Jotkut osallistujista saapuivat paikalle huomattavasti ennen kuin tunnit alkoivat. Palautteessa yksi heistä kertoi syyksi sen, että opetustilamme oli ensimmäinen paikka, jossa hän tunsi olonsa tervetulleeksi.

Yleinen kehitysidea nuorilta oli se, että meidän pitäisi järjestää enemmän opetuksen ulkopuolista toimintaa, jotta he voisivat tutustua paremmin toisiinsa.

En tiedä kuinka monta kestävää ystävyyssuhdetta kursseilla sai alkunsa tai kuinka moni osallistujista tulee myöhemmissä opinnoissaan tai työelämässä suuntautumaan alalle.

Yksittäisen projektin vaikutusta ihmisen elämään on vaikea mitata, varsinkaan Ateenan kaltaisessa suurkaupungissa. Palautteesta ja osallistujamääristä päätellen teemme kuitenkin asioita oikein. Tuomme ihmisiä yhteen turvalliseen tilaan ja annamme positiiviselle kehitykselle mahdollisuuden.

Code+Create on onnistunut hienosti, ja olen siitä ylpeä. Projekti on kuitenkin vain pisara valtameressä, ja sen kaltaisia uusia toimintamuotoja on saatava lisää. Ennen kaikkea tarvitsemme eurooppalaisen lähestymistavan, joka ei keskity vain pakolaiskriisin hallinnointiin, vaan myös lähdön syihin ja potentiaalisiin tulevaisuuskuviin.

Haaste on globaali, ja sen seuraukset koskevat meitä kaikkia. Kreikkaan saapui viime vuosien aikana yli miljoona pakolaista, mutta suurin osa heistä jatkoi matkaansa muihin EU-maihin.

Tällä hetkellä kuitenkin vain harva kiinnittää huomiota Kreikkaan tai laajemmin Välimeren pakolaiskriisiin. Tavallaan se on ymmärrettävää. Maailmaa koettelee tällä hetkellä useampi valtavan mittaluokan kriisi, ja valtaosa maailman pakolaisista on kehitysmaissa. Euroopan pitää siksi tukea sekä kehitysmaita, että hoitaa tänne saapuvat ihmiset hyvin.

Välimeren alueen perustavanlaatuiset ongelmat eivät kuitenkaan ole katoamassa mihinkään. Tälläkin hetkellä rantavaltioissa on miljoonia mahdollisia lähtijöitä. Lähdön syitä ovat konflikti, köyhyys, luonnonolosuhteet tai yksinkertaisesti paremman elämän etsiminen. Mikäli ilmastonmuutos etenee kuten ennustettua, ongelmat ja potentiaaliset lähtijämäärät tulevat vielä moninkertaistumaan tulevien vuosikymmenten aikana.

Fakta on, että pakolaisuus Eurooppaan ei tule loppumaan. Siksi tarvitsemme uusia toimintamuotoja ja strategisen lähestymistavan, jonka keskiössä on oltava nuoret ja se, kuinka heidät integroidaan vastaanottaviin maihin. Se on ainoa kestävä tie eteenpäin.

Antti Toivanen

Kirjoittaja johti Kirkon Ulkomaanavun avustusoperaatiota Kreikassa 2016–2018.
Blogikirjoitus on #YouthOnTheMove-sarjan toinen osa.