Nykyajan sodassa kuolee tai kärsii yhä useammin tavallinen ihminen.

Kolme neljästä maailmassa vuonna 2017 räjähtävien aseiden vaikutuksiin kuolleista ihmisistä oli siviilejä. Siviiliuhreja oli 38 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Afganistanissa ja Syyriassa kuoli noin 10 000 siviiliä kummassakin, Irakissa 8000. Somalia, Jemen, Myanmar, Keski-Afrikan tasavalta ja Kongon demokraattinen tasavalta seuraavat perässä.

Suuren mittakaavan aseellinen välienselvittely on perinteisesti ollut valtioiden välistä. Vuoden 1989 jälkeen vain viisi prosenttia sodista on käyty tällä tavalla. Kaikkien vuoden 1989 jälkeisten sotien ja konfliktien yhdeksästä miljoonasta uhrista suurin osa on siviilejä.

Noin puolet ensimmäisessä maailmansodassa kuolleista oli siviilejä. He tosin kuolivat pääosin nälkään ja tauteihin. Toisessa maailmansodassa siviileihin kohdistetut toimenpiteet olivat selkeästi osa sotatoimia ja sodankäynnin päämäärää, ja uhrien määrä suurempi. Tšetšenian sodissa (1994-2009) ase kädessä kuolleita oli enää kymmenesosa kaikista.

Yli satatuhatta siviiliä tappaneen Syyrian sodan erityispiirre on siviiliväestön elinoloihin kohdistetut sotilastoimet, muun muassa asuinalueiden, avustustyötä tekevien ja terveydenhoidon rakenteiden ilmeisen tietoinen maalittaminen.

Aseelliset toimet tappavat siviilejä, mutta aiheuttavat myös pakolaisuutta. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan viime vuonna keskimäärin 44 400 uutta ihmistä päivässä joutui pakenemaan kodeistaan. Se on Lohjan tai Hyvinkään verran uusia pakolaisia joka päivä.

Väkivaltaa kohdistetaan myös avunantajiin. Kuolemaan, loukkaantumiseen tai kidnappaukseen päättyneet hyökkäykset humanitaarista työtä tekeviä vastaan ovat valitettavasti yleistyneet. Suorien hyökkäysten ohella väkivallan uhalla pyritään myös estämään humanitaarisen avun toteutuminen. Jemenin tapahtumat kuluvan vuoden ajalta ovat esimerkki tästä sekä siitä, että kolera voi olla ase.

Maanpuolustuskorkeakoulun tänä kesänä julkaiseman Tuleva sota -kirjan mukaan huomisen taistelukentällä on hyvin vähän elävää voimaa. Tappioiden minimoimiseksi ne, joilla on siihen varaa, toteuttavat taistelut mieluummin robotein, ja etäohjattavin taisteluvälinein.

Kun tulevaisuuden taisteluja käydään, ne siirtyvät usein maastosta asutuskeskuksiin. Teknisten laitteiden käymissä ja tukemissa katutaisteluissa siviilejä kuolee ja haavoittuu runsaasti. Siviileistä tulee helposti sotilaallisen vaikutuksen väline ja tykinruokaa. Jo nykyisin, kun räjähtäviä aseita käytetään kaupunkiympäristössä, 92 prosenttia uhreista on siviilejä.

Kylmä sota voitettiin talouden asein laukausten sijaan. Tulevaisuuden sota saatetaan käydä fyysisen todellisuuden sijasta paljolti verkossa vihamielisen vaikuttamisen ja tietoverkoissa aiheutetun etätuhon välinein.

Sodalla on säännöt. Valtiolliset toimijat ovat perinteisesti ainakin yrittäneet kunnioittaa Geneven sopimuksia. Viimeistään Syyriassa tämä kunnioitus on murentunut.
Geneven sopimusten vuoden 1977 lisäpöytäkirjan artiklassa 52 kielletään yksiselitteisesti kaikki siviilikohteisiin kohdistetut sotilaalliset toimet, jopa silloin, jos vastustaja rikkoo sääntöjä.

Geneven sopimusten noudattajien ajateltiin olevan valtioita, vaikka siis 95 prosenttia sodista on vuoden 1989 jälkeen käyty muiden kuin kahden tai useamman valtion välillä. Se lisää niin konfliktien hallinnan kuin humanitaarisen avustustyönkin vaikeuskerrointa.

Sunnuntaina 19.8. on YK:n julistama Maailman humanitaarisen avun päivä. Ulkoministeriön tuella tuloksellista humanitaarista avustustyötä tekevät suomalaiset järjestöt, Fida, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset ry, Plan International Suomi, Suomen Punainen Risti ja Suomen World Vision haluavat korostaa, miten tärkeää siviilien ehdoton suojelu konflikteissa on.

Aseelliset konfliktit eivät maailmasta ole loppumassa. Ilmastomuutoksen oletetaan päinvastoin lisäävän niitä lukuisine vuorovaikutteisine seurauksineen lähivuosikymmeninä.

Pystymme nykyisin kattamaan vain noin puolet maailman humanitaarisen avun tarpeista. Ellei siviilien suojelua kyetä varmistamaan, uhkakuvana on humanitaarisen hädän riistäytyminen käsistä. Siihen meillä ei ole varaa.

Pekka Reinikainen

Pekka Reinikainen on Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustoiminnan vaikuttamistyön suunnittelija ja kirjoittaa kaikkien artikkelissa mainittujen järjestöjen puolesta.

Kirjoitus on julkaistu ensin Lännen median lehdissä 18.–19.8.2018.