Kuivuus uhkaa Kambodžassa – toimeentulon vaarantuessa tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja
Ilmastonmuutoksen vaikutuksen näkyvät riisinviljelijän arjessa Kambodžassa. EU:n uudet tullisäädökset vaikeuttavat tilannetta entisestään. Toimeentulon heikentyessä vaarassa on muun muassa lasten koulunkäynti. Kirkon Ulkomaanapu auttaa paikallisia varautumaan tulevaan.
Kambodžan hallitus antoi tällä viikolla varoituksen: El Niñon vuoksi Kambodžassa tullaan mitä todennäköisimmin kärsimään kuivuudesta huhti-toukokuussa. Nämä kaksi kuukautta ovat normaalistikin vuoden kuuminta aikaa, lämpötila nousee tavallisenakin vuonna 38-40 asteen tietämille. Täksi vuodeksi ennustetaan jopa 42 astetta. Huhti- ja toukokuu ovat normaalisti noin puolivuotisen kuivan kauden viimeiset kuukaudet, kesäkuun alkuun mennessä monsuunisateet pelastavat tilanteen. Normaalisti. Ilmastonmuutoksen myötä sadekaudet ovat muuttuneet epävarmemmiksi, heikommin ennustettaviksi ja maanviljelijöiden kannalta erittäin haastaviksi.
Kambodžan lähes 16-miljoonaisesta väestöstä yli 60% asuu edelleen maaseudulla. Valtaosa heistä saa niukan toimeentulonsa maanviljelystä. Riisi on pääasiallinen viljelykasvi. Myös mm. maissia, vihanneksia ja hedelmiä viljellään. Riisi tarvitsee vettä kasvaakseen kunnolla, tai oikeastaan kasvaakseen ollenkaan. Kambodžan riisipelloista vain noin 10% on kastelujärjestelmien piirissä. Loput pellot ovat riippuvaisia sadevedestä. Riisin satokausia on 1-2 vuodessa, riippuen viljeltävästä lajikkeesta ja peltojen maantieteellisestä sijainnista. Mekong-joen ja Tonlé Sap –järven rannoilla maaperä ja kasteluolosuhteet mahdollistavat kaksikin satokautta vuodessa. Normaalisti.
Hallituksen kuivuusvaroitus sisälsi ohjeet maanviljelijöille: älkää istuttako kuivan kauden riisiä ollenkaan. Normaalina vuonna kuivan kauden riisille kannettaisiin vettä kylien tarkoitusta varten rakennetuista sadevesialtaista. Nyt hallitus ennakoi, että kuivuuden vuoksi altaiden vesi ei tule riittämään ihmisille, eläimille ja pelloille.
Samanaikaisesti EU päätti poistaa tullivapauden kambodžalaiselta ja myanmarilaiselta indica-riisiltä ja siitä tehdyiltä riisituotteilta. Syynä on se, että italialaisten ja espanjalaisten riisinviljelijöiden tulot ovat tippuneet samalla kun kambodžalaisen ja myanmarilaisen riisin tuonti EU:n alueelle on kasvanut. Suojellakseen omia viljelijöitään EU päätti hankaloittaa riisin tuontia alueelleen, kohdistaen toimenpiteen vaikutukset kahteen kehitysmaahan. Päätöksestä löytyi pieni porsaanreikä: edelleen EU:n alueelle voisi tuoda tullivapaasti käsittelemätöntä riisiä, jonka eurooppalaiset riisinkäsittelylaitokset valmistaisivat ja paketoisivat kuluttajille myytäväksi. Kehitysmaille sallitaan siis edelleen raaka-aineiden tuotanto, jatkojalostusta ei katsota hyvällä.
Jotta Kambodžan kaltainen kehitysmaa voisi oikeasti kehittyä, sen talouden tulisi monipuolistua ja siirtyä alkutuotannosta myös jatkotuotantoon. Olisi tärkeää, että riisinviljelyn lisäksi täällä voisi jalostaa riisistä erilaisia ruokatuotteita: jauhoja, muroja, nuudeleita, kakkuja, välipaloja jne, ja että niille olisi markkinat myös Kambodžan ulkopuolella. Se työllistäsi ihmisiä paikallisesti. EU:n protektionistinen maatalouspolitiikka on ristiriidassa EU:n kehityspolitiikan kanssa, tuontiriisin tullivapauden poistaminen on tästä hyvä esimerkki.
Riisipelto Kampong Speun provinssissa.
Mitä sitten tekee kambodžalainen riisinviljelijä, jolle on ennakoitu sateeton vuosi ja pienentyneet markkinat? Pahimmillaan hän ottaa perheensä ruokkimiseksi kulutusluoton, jonka korko on niin korkea, ettei pysty maksamaan sitä takaisin, koska riisisato jää tänä vuonna niin pieneksi. Seuraava askel on lasten ottaminen pois koulusta tienaamaan perheelle rahaa. Riittävän vanhat tyttäret lähetetään lähiseudun tehtaisiin ompelemaan vaatteita tunnetuille urheilu- ja vaatebrändeille 150 dollarin kuukausipalkalla. Pienimmät saavat auttaa peltotöissä ja eläinten kaitsemisessa. Lasten koulutie jää kesken, mikä vaikuttaa puolestaan heidän tulevaisuudennäkymiin. Jos velkaa ei näilläkään keinoilla saada maksetuksi, seuraava askel on myydä talo ja maat ja lähteä siirtotyöläiseksi Thaimaan rakennustyömaille, liittyä osaksi suurta muuttoliikettä, jossa riskit tulla hyväksikäytetyksi monella eri tapaa ovat suuret.
Entä mitä tekee Kirkon Ulkomaanapu? Toimeentulohankkeissamme varaudumme tulevaan kuivaan kauteen. Mietimme yhdessä kyläläisten kanssa miten vettä saa parhaiten kerättyä ja säännösteltyä, mitä muita, kuivuuden paremmin kestäviä kasveja, kuten linssejä ja papuja, voisi istuttaa pelloille, jotta ainakin perheellä olisi syötävää. Kaikkien viljeltävien kasvien tulee olla sellaisia, joista osataan tehdä ruokaa, ettei sato jää käyttämättä. Puhumme koulutuksen tärkeydestä ja siitä, että lasten täytyy antaa käydä koulua, oli tilanne mikä tahansa. Siltä varalta, että vesi loppuisi kokonaan, teemme varautumissuunnitelman humanitaarista apua varten: mistä puhdasta juomavettä voi tarpeen vaatiessa ostaa, kuka sitä voi kuljettaa, miten se kylässä jaetaan oikeudenmukaisesti. Meillä on pari kuukautta aikaa varautua.
Ilmasto- ja kauppapolitiikan suhteen teemme pitkäjänteistä vaikuttamistyötä, jotta poliittinen päätöksenteko tuottaisi oikeudenmukaisempia rakenteellisia ratkaisuja ja ilmaston kannalta kestävämpiä päätöksiä. Emme tee sitä työtä yksin, vaan osana erilaisia järjestöjen liittoumia. Haasteet tuntuvat massiivisilta, mutta se ei saa olla syy olla tekemättä mitään.
