Psykoterapeutti Rowda Olad tekee KUA:n tuella ruohonjuuritason mielenterveystyötä ja osallistuu Somalian sovintotyöhön.

”Somaliassa puhutaan näkymättömistä haavoista, dhaawac yada qarsoon”, psykoterapeutti Rowda Olad sanoo ja kertoo, kuinka järkyttynyt hän oli koko kansan mielenterveyden tilasta saapuessaan Somaliaan vuonna 2016.

”Nuori poika ajoi mopotaksia, tuktukia, hirveätä vauhtia keskellä Mogadishua. Pyysin häntä hiljentämään vauhtia. ’Sinähän vielä tapat meidät!’, huudahdin takapenkiltä. ’Mitä väliä sillä on, jos me kuollaan’, poika vastasi.”

”Olin todella järkyttynyt.”

Rowda kertoo kiinnittäneensä heti huomiota siihen, että erityisesti nuoret miehet olivat paitsi pelottomia, myös hyvin vihaisia. Mutta lähes kaikki muutkin tuntuivat Somaliassa kärsivän sisällissodan ja väkivaltaisuuksien aiheuttamista psyykkisistä traumoista tai niiden aiheuttamista postraumaattisista oireista.

”Rikollisuutta on paljon, samoin välinpitämättömyyttä toisen omaisuudesta tai hengestä. Aina kun Mogadishussa räjähti, ihmiset ryntäsivät katsomaan mitä on tapahtunut, kun luonnollinen reaktio olisi juosta poispäin.”

”Ihminen, joka ei pelkää, ei ole psyykkisesti terve, Rowda sanoo. Silvottujen ja räjähtäneiden ihmisten ja ruumiiden näkeminen traumatisoi, erityisesti lapsia.”

Tätä kaikkea hän näki ja kirjasi ylös koko sen ensimmäisen vuoden, kun hän oli perheineen muuttanut takaisin Somaliaan vuonna 2016.

Psyykkiset traumat muuttavat ihmisen maailmankuvaa ja käytöstä. Somaliassa on paljon aggressiivista käyttäytymistä ihan arkielämän tilanteissa.

”Jopa poliittisen ylätason kokouksissa ihmisillä menee hermo aivan yhtäkkiä.”

Pakolaisena Yhdysvalloissa

Mogadishussa syntyneellä Rowdalla on itselläänkin sotatraumoja. Sisällissota alkoi kun hän oli seitsemänvuotias.

”Muutimme ensin jatkuvasti paikasta toiseen.”

Sisarukset ja sukulaiset levisivät eri puolille maailmaa. Rowda pakeni sedän perheen kanssa Yhdysvaltoihin, Ohion osavaltioon. Hän kävi koulut, mutta ei lukiosta päästyään heti osannut päättää mitä alkaisi tehdä isona. Niinpä hän ilmoittautui vapaaehtoiseen sosiaalityöhön AmeriCorpsin riveissä. Hän auttoi muslimimaahanmuuttajia, somalidiasporaa, nuoria ja vanhoja – ja näki ja koki paljon sellaista, jonka vain ihmisten taustat voivat selittää.

Hän perusti nuorille somalinaisille vapaaehtoisryhmän ja alkoi kiinnostua psykologin ja psykoterapeutin opinnoista. Myös somalikulttuurin piirteet alkoivat kiinnostaa; mikä johtuu mistäkin? Miksi meillä tehdään tai ajatellaan näin?

Rowda opiskeli, valmistui ja työskenteli psykoterapeuttina. Kun tilanne Somaliassa alkoi rauhoittua ja ensimmäiset sodan jälkeiset parlamenttivaalit pidettiin vuonna 2016, myös Rowda päätti muuttaa takaisin Somaliaan.

Rowda lähti mukaan politiikkaan ja työskenteli ensin aluehallinnossa, mutta mielenterveystyö alkoi vetää puoleensa yhä enemmän. Haaveena on perustaa Somaliaan kansallinen mielenterveysjärjestelmä, koko rakenne, luoda toiminnan perusteet ja puuttuvat sanat.

”Meillä ihminen on joko hullu, waali, tai sitten ei ole. Välimuotoja ei tunneta, muita sanoja ei ole. Mieleltään pahasti sairastuneet laitetaan sairaalaan ja unohdetaan sinne.”

”Se pysäytti minut”, hän sanoo.

Mielenterveystyötä pienin askelin

Rowda on aloittanut Somaliassa pienin askelin. Hän on tehnyt vapaaehtoistyötä ja puhunut terveysministeriön virkamiehille mielenterveydestä.

”Ensin olen pyrkinyt avaamaan mielenterveyden yhteyttä ihmisen käytökseen ja toimintaan ja pikkuhiljaa olen laajentanut sitä kansalliselle tasolle.”

Rowda uskoo, ettei jälleenrakennus ja kansallinen sovintotyö voi onnistua ilman, että käsitellään myös perheiden, yksilöiden ja kokonaisten yhteisöjen kokemia traumoja.

Traumatisoituneiden ihmisten toimintakyky heikkenee ja se vaikutta muun muassa työntekoon.

”Koko kansakunnan, niin yrittäjien, virkamiesten kuin maanviljelijöidenkin tuottavuus jää alhaiseksi.”

Rowda on perustanut Somaliaan oman vastaanoton sekä ja aloittanut muun muassa KUA:n tuella eräänlaisen mielenterveystyön esityön, jota hän kutsuu mielenterveystiedoksi (psychoeducation).

Koulutuksen ideana on kertoa mielenterveydestä ja tarjota tietoa eri kansalaisryhmille. Puhutaan stressistä, masennuksesta, ja siitä, miten psyykkisistä traumoista voi selvitä. Mikä on tavanomaista surua ja mikä taas niin pahaa kärsimystä, että siihen pitää saada hoitoa.

Työhön kuuluu mielenterveystyö myös vankien ja vanginvartijoiden parissa. Somalian vankiloissa on niin pikkurikollisia kuin entisiä terroristejakin, ja myös heitä pitää yrittää saada sitoutumaan Somalian kehittämiseen.

”Vankilassakin pidän mielenterveystiedon ryhmäopetusta, jossa käymme läpi sitä, miten ihmisen mieli toimii. Teen myös kliinistä työtä, diagnosoin ja annan yksilöterapiaa sitä tarvitseville. Joskus joudun siirtämään pahasti psyykkisesti oireilevan vangin sairaalahoitoon.”

Vankien kanssa Rowda käy läpi heidän identiteettiään, ja niitä reittejä, joita pitkin he ovat joutuneet vankilaan. Sodan ja väkivallan keskellä kasvaneilla ei välttämättä ole sellaista identiteettiä, jossa he voisivat nähdä itsensä järjestäytyneen yhteiskunnan kansalaisina.

”Kun kysyn heiltä esimerkiksi, että ketkä ovat heidän roolimallejaan, he eivät sano, että halusin lapsena, että minusta olisi tullut lääkäri tai opettaja, vaan he saattavat vastata, että ihailen isääni, hän oli sotasankari.”

Rowda kertoo aloittavansa pian työskentelyn myös vankien perheiden kanssa. Se on vaikeaa, koska monien perheet ovat muuttaneet. Somalialainen kulttuuri on kuitenkin hyvin perhekeskeistä ja Rowda uskoo, että rikollinen voi tulla yhteiskuntakelpoiseksi, jos hän saa perheeltään ja yhteisöltään vahvaa tukea.

Myös terapia on Somaliassa täysin uusi konsepti. On vain lääkäreitä ja psykiatreja, jotka työskentelevät sairaaloissa ja määräävät lääkkeitä. Jos lääkäri antaa lääkettä, ihminen paranee.

”Kun kerron potilaalle, että annan hänelle hoitoa, he odottavat lääkettä, ei keskustelua.”

Samalla hän toivoo, että mielenterveyden kysmykset tulisivat osaksi sovintotyötä. Rowda ei usko, että Somaliaan saadaan todellinen rauha ennen kuin traumojen tunnistaminen ja niistä paraneminen otetaan vakavasti kansallisella tasolla.

Teksti: Kristiina Markkanen

Rowda Olad vieraili Suomessa ulkoministeriön, Lähetysseuran, CMI:n ja Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä National Dialogues –rauhantyön konferenssissa kesäkuussa.