Ilmastonmuutos sysäsi suoalueen selviytymistaisteluun
Ennennäkemättömät tulvat sekoittivat sodasta toipuvan Etelä-Sudanin maanviljelyksen ja uhkaavat ajaa maan nälänhätään. Kirkon Ulkomaanapu tukee viljelijöitä ja kalastajia, jotta he pystyvät pitämään lapsensa koulussa.
Armottoman iltapäiväauringon alla kaikki huhkiminen on parasta siirtää varjoon. Nyaluak Kong Kuon survoo majassaan puukaulinta litteää kiveä vasten. Niiden väliin muodostuu tummanruskeaa tahnaa.
Tahna koostuu puun lehdistä. Arabiaksi puu tunnetaan nimellä lalop, suomeksi egyptintokopuu, ja siitä on moneen. Nyaboth on ensin keittänyt lehdet ja jauhaa niitä nyt ruuaksi lapsilleen. Juuret voi myös keittää ruuaksi, ja lehdissä on vahaa, joilla sanotaan olevan lääkinnällinen vaikutus.
Oksat ja runko kelpaavat vielä polttopuuksi. Yhdestä nipusta Nyaluakin ystävä Nyaboth Liep Wang saa 30 Etelä-Sudanin puntaa eli noin 20 eurosenttiä Fangakin maakunnassa sijaitsevan New Fangakin kylän markkinoilla.
Puu on monelle eteläsudanilaiselle myös viimeinen oljenkorsi.
”Syömme lehtiä lähes päivittäin. Selviydymme niillä ja lumpeiden hedelmillä”, Nyaboth kertoo.
Nälkä vaatii uhmaamaan vaaroja suolla
Lumpeita löytyy runsaasti ympäröivältä Suddilta, joka on yksi maailman suurimpia suoalueita. Lumpeiden poimiminen on kuitenkin vaarallista. Suolla piileksii krokotiileja, virtahepoja ja käärmeitä.
Seitsemän lapsen äiti ei normaalisti asettaisi itseään sellaiseen vaaraan villihedelmien tähden. Koko ikänsä hän on kasvattanut viljaa ja viime vuosina myös vihanneksia. Etelä-Sudanin pohjoisosissa kuivat kaudet ovat aina olleet kuumia ja sadekaudet rankkoja, mutta satoa hän on silti aina saanut.
”Tähän vuoteen saakka. Viime vuosi oli vielä hyvä, mutta nyt näemme nälkää”, hän sanoo.
New Fangak on perinteistä paimentolaisaluetta, lähellä naapurimaa Sudanin rajaa. Lehmät ja härät ovat arvokasta kauppatavaraa – terveinä niiden kappalehinta on yli 400 euroa, mikä vastaa eteläsudanilaisen keskimääräistä kuukausipalkkaa. Lehmien maito on myös tärkeää ravintoa.
Nyabothin naapurilla James Bab Kueltilla on kohtuullisen iso lauma. Tuntuu hassulta kysellä, miten tulvat vaikuttivat häneen, kun karjan on selvästi vaikea löytää syötävää halkeilevasta maasta. James kertoo monen lehmän hukkuneen tulvivaan jokeen.
Lehmät eivät ole muutenkaan entisellään. Tulvavedet toivat mukanaan loisia, joista lehmät vielä kärsivät.
”Sairaina nämä menettävät arvonsa”, James toteaa.
Etelä-Sudanissa ennennäkemättömät tulvat
Tulvat tekivät tuhoa monissa osissa maata. Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir julisti Fangakin tulvat katastrofiksi. Veden valtaan jäi muitakin maakuntia.
YK on luokitellut Fangakin ruokatilanteen viisiportaisella asteikolla neloseksi. Asteikon viides vaihe on nälänhätä. Fangakissa maanviljelijät arvioivat menettäneensä sadostaan 70 prosenttia.
Tulvien taustalla oli mitä ilmeisimmin Intian valtameren dipoli-ilmiö. Se saa alkunsa ilmakehän ja valtameren vuorovaikutuksesta: meri lämpenee Itä-Afrikan rannikolla, mikä tuo alueelle äärimmäisiä rankkasateita.
Tutkijat eivät pysty varmasti osoittamaan, miten ilmastonmuutos vaikuttaa dipoli-ilmiön voimakkuuteen, mutta Fangakin asukkaat eivät ole kokeneet vastaavaa sadekautta.
Seitsemän lapsen äiti Nyaboth Liep Wang on viljellyt maata koko ikänsä, mutta tänä vuonna tulvat tuhosivat hänen viljelmänsä.
Kirkon Ulkomaanapu auttaa tarvikkeilla ja koulutuksella
Kirkon Ulkomaanapu on jakanut viljelijöille siemeniä ja työkaluja. Kalastajia puolestaan tuetaan verkoilla ja muilla tarvikkeilla. Heille opetetaan kalan savustamista, jotta kalat säilyvät paremmin.
Kun perheellä on ruokaa ja vanhemmilla vakaa toimeentulo, heidän lapsensa voivat käydä koulua. Alueella pojat ovat perinteisesti huolehtineet karjasta ja tytöt joutuneet menemään alaikäisinä naimisiin. KUA:n työn ansiosta noin 7 000 lasta on voinut käydä koulua, ja lähes puolet heistä on tyttöjä.
Maailmalla koulutus on kriisissä, koska koronaviruksen leviämistä on pyritty estämään sulkemalla kouluja. New Fangakissa oltiin jo ennen koronaa vaikean tilanteen edessä. KUA:n tiiminjohtaja Dhuor Deng on työskennellyt alueella neljä vuotta ja kuvaa ruokatilannetta ennennäkemättömiksi.
”Nyt tulvien jälkeinen kuiva kausi on myös tuntunut poikkeuksellisen kuivalta. Markkinoilla ei ole läheskään yhtä paljon ruokaa kuin ennen, eikä monella ole varaa edes käydä siellä”, hän sanoo.
Tulvat pilasivat sadon
Nyabothin vihannekset olivat juuri alkaneet versoa, kun sateet alkoivat. Po-joki tulvi yli äyräiden ja pyyhkäisi sen varrella kasvaneet tomaatit, sipulit, okrat ja munakoisot.
Vihannesten kasvattaminen vaatii paljon vettä. Kuivalla kaudella niiden pitää olla lähellä jokea, toisin kuin viljat durra ja maissi, jotka selviävät paremmin kuivemmalla sisämaalla.
Sateilla viljelmiä ja savimajoja suojellaan perinteisesti kaivamalla ojia, mutta ne eivät riittäneet.
Durraa pitää nyt tuoda New Fangakiin yhä kauempaa, ja hinta on kaksinkertaistunut: 10 kiloa maksaa nyt jo 26 euroa. Se on katastrofi alueen köyhille perheille.
Nyaluak Kong Kuon menetti miehensä sodan aikana. Yksinhuoltajan kuusi lasta näkevät nälkää, ja hänellä on huono omatunto. Perhe saattaa olla ilman ruokaa jopa kolme päivää viikossa.
Talon takana kuihtuneilla viljelmillä laahustaa riutunut kulkukoira. Rintakehän luut pullottavat, ja koira vaikuttaa vetelältä. Kun kulkukoiratkaan eivät löydä ruuan tähteitä, tilanteen sanotaan olevan todella paha. Nyaluak kertoo, että paikalliset elävät päivä kerrallaan.
”Viime vuoden sadolla pystyin tarjoamaan perheelleni kaksi ateriaa päivässä, nyt pystyn valmistamaan korkeintaan yhden, ja silloinkin saatan kerjätä naapureilta apua”, Nyaluak sanoo.
Kalasaaliit ovat vähentyneet merkittävästi viime vuoden lopun tulvien jälkeen.
Ilmastonmuutos on muuttanut vesistöjä
Riek Thiey Joar on kalastanut koko aamupäivän. Palmusta väsätty kapea kanootti on hutera, mutta joella se on yleisin kulkuväline. Useimmiten siinä melotaan polvet leuassa kiinni. Kalastajat ovat kuitenkin tottuneet tasapainoilemaan siinä jopa seisaallaan. Riek poimi tänään viisi kalaa verkoistaan. Niistä kuuden lapsen perhe saa päivän ruoka-annoksensa.
”Nykyään jään usein tyhjin käsin. Aiemmin sain kalaa jopa markkinoille myytäväksi”, hän sanoo.
Riekiä kokeneempi Duer Wiyual Tudeal on elänyt kalastuksesta koko elämänsä. 31-vuotias saa pyydystettyä enää puolet normaalista saalistaan, ja tuntuu pahalta palata lasten luo tyhjin käsin.
He eivät tiedä, mitä on tapahtunut, mutta kalastajat uskovat, että tulvat sekoittivat kalakantaa. Kalaa huuhtoutui joelta suoalueille, jonne kalat jäivät loukkuun ja kuolivat tulvavesien laskettua. Tilanne ole ollut koskaan ennen näin paha.
”Sää on muuttunut rankasti elämäni aikana. En usko, että koulua käyvät lapseni tekevät tätä työtä tulevaisuudessa, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa, koska en käynyt koulua”, Duer toteaa.
Pienen tilapia-kalan hinta on jopa viisinkertaistunut New Fangakin markkinoilla. Isompia kaloja, kuten jopa kaksimetriseksi kasvavaa Niilinahventa näkee harvoin Riekin apajilla.
”Ennen sain kalaa 15–20 minuutin matkan päässä kotoa, mutta nyt joudun melomaan kahden tunnin päähän”, Riek laskee.
Kanootissa hänellä on bambukeihäät, joissa on teräväksi hiottu metalliterä. Niillä ei pyydetä kalaa.
”Mitä kauemmas kalaan lähtee, sitä suurempi riski on kohdata krokotiileja.”
Tytöt leikkivät hyppynaruilla William Chuolin koulun pihalla New Fangakissa. Koulu järjestää oppituntien lisäksi paljon aktiviteetteja, kuten kerhoja ja jalkapallo-otteluita.
Lapsissa on tulevaisuus
Tilanteesta huolimatta vanhemmilla on sama tavoite: lasten tulevaisuus on turvattava.
Kaksi vuotta sitten solmittu rauhansopimus on valanut toivoa sisällissodasta kärsineellä alueella. Fangakin maakuntaan on rakennettu 16 koulua. Helmikuussa New Fangakissa järjestettiin ensimmäiset peruskoulun loppukokeet sitten sodan alkamisen 2013.
Dhuor Deng ei usko, että vastoinkäymiset saavat vanhempia heti lopettamaan lastensa koulunkäyntiä. Viljelijöitä ja kalastajia tuetaan rahallisesti jatkossakin. Käteisavustuksilla vanhemmat ostavat ruokaa ja perustavat yrityksiä.
Vanhemmat ovat ylpeitä kouluista, koska ne ovat yhteisten ponnistusten tulosta.
”Vanhemmat olivat mukana rakentamassa kouluja ja osallistuvat vanhempainyhdistyksen toimintaan sekä opetuksen kehittämiseen yhdessä koulutettujen opettajien kanssa”, hän kertoo.
Duer Wiyual Tudealille on tärkeää, että hänen lapsensa käyvät peruskoulun loppuun. Sekä oppilaita että vanhempia rohkaisee, että peruskouluissa on järjestetty loppukokeita. Niiden avulla on mahdollista päästä lukioon ja sen jälkeen jopa yliopistoon. Nyt koronavirus on tosin sulkenut koulut myös Etelä-Sudanissa, ja seuraavien loppukokeiden järjestyminen on vielä elokuussa epäselvää.
Lastensa vuoksi Duer aikoo jatkossakin tehdä pitkiä työpäiviä.
”Jossain vaiheessa heidän sukupolvensa kannattelee meitä kaikkia”, hän sanoo.
Teksti: Erik Nyström
Kuvat: Maria de la Guardia
Juttu on julkaistu Tekoja 2/2020 -lehdessä.