Kärsimykseen turtuu, eikä mikään enää hetkauta sinua Jouni Hemberg – Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja vastaa 12 tiukkaan väitteeseen

Humanitaarisissa kriiseissä ja rockpiireissä kovaksi keitetty Jouni Hemberg vastasi nippuun väitteitä, jotka putkahtelevat esiin myös KUA:n sosiaalisessa mediassa. Lue, miten toiminnanjohtaja selvisi Tekoja-lehden toimituksen piinapenkissä. 

”Suomi tarvitsee nyt apua”

Vastikään 75 vuotta täyttänyt Kirkon Ulkomaanapu perustettiin Suomen jälleenrakennuksen yhteydessä vuonna 1947. Silloin Suomi oli avunsaaja, ei avunantaja. Nyt Euroopassa on taas sota, ja olemme palaamassa takaisin alkupisteeseen.  

Emme me ihan ole palaamassa juurillemme, niin että keskittäisimme työtämme tänne Suomeen. Ukraina on tällä hetkellä varsinainen työn kohteemme Euroopassa. Toivomme, ettei se siitä laajene: sota Ukrainassa loppuisi ja voisimme lähteä keskittymään jälleenrakentamiseen. Tietenkin on harmillista, että pitkään rauhassa olleessa Euroopassa alkoi nyt sota.

”Kärsimykseen turtuu” 

Sinulla on vuosikymmenten kokemus humanitaarisista katastrofeista ja kehitysyhteistyöstä. Näit nuorena miehenä omin silmin jopa Ceaușescun Romanian kauheudet 90-luvun vaihteessa. Kärsimys turruttaa, eikä mikään enää hetkauta sinua. 

Ei se niin ole. Tietyllä tavalla sitä ammattimaistuu, mutta kärsimys hetkauttaa yhtä lailla kuin silloin nuorena miehenäkin. Ensimmäinen työkeikka Romaniassa oli aika hurja ja kaikennäköistä näin, mutta on sitä tullut eteen myöhemminkin työuralla. Tärkeintä on kuitenkin se, että aina pitää pystyä tekemään jotain. Pahinta on, jos ei pysty mitään tekemään. Toistaiseksi ei ole tullut eteen sellaista, ettei voisi mitään tehdä. 

”Kehitysyhteistyö passivoi”

Kehitysyhteistyöhön on turha laittaa lisää rahaa, sillä maailmassa ei mikään muutu paremmaksi.  

Ei pidä paikkaansa. Kehitysyhteistyöhön eri muodoissaan nimenomaan kannattaa laittaa rahaa. Sitä voi tehdä monella eri tavalla: voimme lainoittaa yrityksiä ja tarjota tietotaitoa kohdemaissa. Kehitysyhteistyö on yhteistyötä. Yhteistyö jo itsessään on sellainen asia, joka on tavoittelemisen arvoinen. Yhteistyön tuloksena syntyy yleensä jotain parempaa kuin ennen. On nähty, että äärimmäinen köyhyys on puolittunut ja koulua käyvien lasten osuus kasvanut, vaikka välillä on takapakkejakin. Kehitysyhteistyöhön kannattaa satsata, ja kaksi kolmesta suomalaisesta pitää kehitysyhteistyötä erittäin tai melko tärkeänä.

”Kirkon Ulkomaanapu kerjää rahaa joka kanavassa”

Alaisesi keräävät turuilla ja toreilla rahaa lippaisiin ja soittelevat läpi suomalaisia huusholleja ilta-aikaan uusien lahjoitusten toivossa. Kehitysyhteistyön määrärahojen leikkausten vuoksi KUA:n on jatkuvasti oltava käsi ojossa. 

Kyllä se pitää paikkansa. Kun avun tarve on kasvava, niin valitettavasti meidän lahjoituspyyntöjen tarvekin on kasvava. Tämä on se todellisuus, jossa toimimme. Meillä on käsi ojossa monella tavalla, täällä Suomessa ja kansainvälisestikin. Suomalaisten pienetkin lahjoitukset ovat tosi tärkeitä sen takia, että ne mahdollistavat myös yhteistyön ulkomaisten rahoittajien kanssa. Esimerkiksi kuukausilahjoitukset puolestaan ovat tärkeitä pitkäjänteisessä auttamisessa. Ilman suomalaisten yksityisten ihmisten, seurakuntien ja yritysten panosta me emme pysty tekemään sitä, mitä me teemme.  

”Rahat menevät isojen kihojen taskuun”

Kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen rahakeräyksistä hyötyvät oikeastaan vain isot kihot kuten sinä. Kukkarosi on niin paksu, ettei se mahdu edes housujen takataskuun.  

Heh, heh. Kukkaro on siinä mielessä paksu, että siellä on paljon kuitteja. Rahaa tai mitään rahan arvoista siellä ei ole kovinkaan paljon, jos ihan rehellisiä ollaan. Olemme huomanneet, että meidän palkkatasomme on siinä mielessä alhainen, ettei se ole kilpailukykyinen esimerkiksi yksityissektorin tai YK-järjestöjen kanssa. Me järjestöt joudumme tällä hetkellä taistelemaan ammattitaitoisesta työvoimasta.  Takaisin väittäisin, että olisi itse asiassa tehtävää tällä saralla. Jokainen ansaitsee työstään palkan. Kun tekee kokopäiväisesti tätä työtä, niin sitä ei voi tehdä ihan ideologialla. Valitettavasti itsellekin tulee niitä laskuja sähköpostista ja postiluukusta. 

Kirkon Ulkomaanavun valvotaan sekä ulkoisissa että sisäisissä tarkastuksissa. Meille lahjoitetusta eurosta 90 prosenttia menee suoraan avustustyöhön. 

”Kaivot ratkaisevat kuivuuden”

Raha ja käteisavustukset eivät taida ratkaista Itä-Afrikan kuivuutta. Olisi parempi kaivaa kaivoja. 

Pelkät kaivotkaan eivät ratkaise Itä-Afrikan kuivuutta.  Akuutisti ajatellen kaivo voi auttaa jossakin tilanteessa, mutta valitettavasti myös pohjavesi on jo niin matalalla, että kaivojen kaivaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa.  Ennen kaikkea sateiden saaminen Itä-Afrikan kuivuneille viljelysmaille olisi tarpeen.  Nyt jo viides sadekausi on menossa pieleen peräjälkeen. Siitä ei pelkällä kaivolla selvitä. Meidän täytyy työskennellä ilmastonmuutoksen eteen monipuolisesti. Raha sikäli on tarpeen, että voimme sen avulla tehdä monimuotoisempaa työtä ihmisten sopeutumisen edistämiseksi. 

”Ehkäisyvälineitä ne tarvitsevat Afrikassa”

Luet tuohtuneena somekommentteja, joissa vähätellään koulutuksen merkitystä ja kehotetaan lähettämään Afrikkaan kondomeja, traktoreita ja vaatteita ongelmien ratkaisemiseksi. 

Miltä tuntuisi itsestä, jos joku kirjoittaisi Suomesta samalla tavalla: Suomessa menee taloudellisesti huonosti, jaetaanpa vähän kondomeja, että ongelmat ratkeavat? Ei varmaan tuntuisi hyvältä. Tasa-arvoinen yhteistyö ja kumppanuus globaalisti ihmisten välillä on tosi tärkeää, tulivatpa ihmiset sitten etelästä, idästä, pohjoisesta tai lännestä. Olemme ihan yhtä arvokkaita näissä kaikissa ilmansuunnissa, ja myös ansaitsemme samanlaisen kohtelun joka suunnassa.  

”Suomen yritykset tarvitsevat tukea”

Toistaiseksi KUA lähettää vain rahaa toimintamaihinsa, vaikka fiksumpaa olisi päästää sinne firmoja tekemään bisnestä. 

Itse asiassa meillä on yhteistyö yksityissektorin kanssa vahvassa nousussa.  Me tietenkään emme ole mikään suomalaisten yritysten markkinakoneisto, mutta olemme ymmärtäneet, että työskentelemällä myös yksityissektorilla voimme saada aikaan kestävämpää muutosta. Olemme muun muassa lainoittaneet pientä ja keskisuurta yritystoimintaa, sillä näemme siinä vahvan työllistämisvaikutuksen ja kasvatamme samalla ihmisten toimeentulomahdollisuuksia. Myös sillä on iso merkitys, että voimme olla kehittämässä tällaista vastuullista yritystoimintaa, veronmaksua, ympäristönäkökulmaa ja ilmaston huomioimista.  

”Kirkon Ulkomaanapu on yhtä kuin kirkko”

Kirkon Ulkomaanapu on itsenäinen säätiö, jolla on kuitenkin tiiviit yhteydet luterilaiseen kirkkoon. Kirkkoyhteydestä on maailmalla enemmän hyötyä kuin haittaa.  

Pitää paikkaansa, mutta on paikallaan selvittää, mitä yhteys tarkoittaa. Meidän juuremme ovat luterilaisessa kirkossa. Ne eivät kuitenkaan ole sellaiset juuret, jotka johtavat meitä vaan ikään kuin perusta, josta ponnistamme. Nykyisin toimimme itsenäisenä säätiönä. Allekirjoitamme täysin humanitaariset periaatteet. Se tarkoittaa sitä, ettemme vie maailmalle uskontoa vaan apua. 

Pitää myös paikkansa, että maailmalla kirkkoyhteydestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Vaikka Eurooppa on vähän kylmennyt uskontojen suhteen, niin uskonnoilla on muualla maailmassa valtava yhteiskunnallinen merkitys. Uskopohjaisena organisaationa meillä on yleensä ovet auki yhteistyöhön eri tasoilla ja eri puolilla maailmaa. 

”Kirkollinen järjestö on kirkkoon kuuluvia varten”

On outoa, ettei Kirkon Ulkomaanapu keskity ensisijaisesti kristittyjen auttamiseen.  

Allekirjoitamme humanitaariset periaatteet. Tehtävämme ei ole pelkästään kristittyjen auttaminen vaan kaikkien avuntarvitsijoiden tukeminen riippumatta siitä, mikä uskonto, ihonväri tai poliittinen kanta on. Humanitaarinen oikeus ja humanitaariset periaatteet ovat pohja meidän työllemme. Siihen me uskomme ja tiedämme, että niiden avulla voimme saada myös positiivisia tuloksia aikaan.  

”Yrityksistä on enemmän hyötyä kuin kehitysyhteistyöjärjestöistä”

Sinut tunnetaan visionäärinä ja puhut toistuvasti ketteryydestä. Sinusta olisi parempi, jos KUA toimisi enemmän kuin yritys.  

En sanoisi, että KUA:n pitäisi toimia enemmän kuin yritys. Haluaisin kuitenkin, että eri sektoreiden elementtejä yhdisteltäisiin. Jäykästi ja erillään toimiva yksityissektori ja kansalaisjärjestösektori vaikeuttavat, monimutkaistavat ja hankaloittavat yhteistyötä. Jos pystyisimme ottaman parhaimmat puolet näistä kaikista, lopputulos voisi olla niin hyvä ja ketterä, että pääsisimme tekemään työtämme huomattavasti tehokkaammin kuin nykyisin. 

”Rock’n’Roll-elämä on rennompaa kuin avustusjärjestön johtaminen”

Sinusta on ihan kiva johtaa Suomen suurinta avustusjärjestöä, mutta kaikista mieluiten ryhtyisit taas rokkariksi. Olet itse asiassa tarjonnut omaa bändiäsi The Streetsiä esiintymään tuleviin hyväntekeväisyyskonsertteihin. 

Heh, heh, heh. Rockmusiikki on sydäntäni lähellä, ja sitä aloin jo vuonna 1967 tekemään. Aluksi tein sitä enemmän ammattimaisesti, mutta lähinnä musiikki on kulkenut elämän ajan työuran sivussa.  The Streetsin albumeiden julkaisusta on kulunut aikaa, eivätkä kaikki meidän alkuperäisjäsenistämme pysty enää osallistumaan. Mutta voisin kuvitella esiintyväni tulevaisuudessa jonkin kokoonpanon kanssa. Suomen suurimman kansainvälisen avustusjärjestön johtaminen on aika kokopäiväistä hommaa, mutta tulevina eläkepäivinä minulla on ehkä enemmän aikaa soittohommille.

Teksti: Ulriikka Myöhänen
Kuvat: Tatu Blomqvist