Pienyrittäjät ympäri maailmaa ovat olleet kovilla tänä vuonna, kun koronavirusrajoitukset ovat sulkeneet yhteiskuntia. Kirkon Ulkomaanavun ammattikoulun käynyt Ahimidwe Boutros pyrkii pitämään päänsä kylmänä.

”Olen Ahimidwe Boutros. Pakenin kotimaastani Kongon demokraattisesta tasavallasta vuonna 2015. Kun saavuin Ugandaan, minulla ei ollut minkäänlaisia taitoja, millä elättää itseni. 

Ugandassa pääsin ensimmäistä kertaa oppimaan jotain uutta. Aloitin Kirkon Ulkomaanavun ammattikoulussa Rwamwanjan pakolaisasutusalueella ja opiskelin räätäliksi. Se tuntui minulle sopivalta työltä. Minulla on albinismi enkä voi työskennellä esimerkiksi viljelmillä, joilla ollaan pitkiä päiviä auringonpaahteessa.  

Viime vuonna valmistuin myös KUA:n koulutuksesta, josta sain suomalaisen yrittäjän ammattitutkinnon. Kurssi opetti minulle paljon, esimerkiksi miten asiakassuhteista huolehditaan ja veroja maksetaan sekä siitä, millaiset asut sopivat parhaiten millekin asiakkaalle.  

Ompelu on ihanaa ja minulla on riittävästi rohkeutta tehdä sitä. Ihmiset rakastavat vaatteita ja tiedän osaavani tehdä niistä heille mieleisiä. Käytän paikallista Kitenge-kangasta. Valmistuttuani räätäliksi ostin itselleni ompelukoneen, ja sen avulla olen rakentanut itselleni elämän. 

Pidän työssäni myös siitä, että se tuo ihmisiä luokseni juttelemaan. Ystäväni pyytävät minua opettamaan heillekin ompelua, ja se on myös yksi syy, miksi nautin työstäni ja siitä, että osaan tehdä tätä. Tuloillani olen pystynyt myös tukemaan sekä ystäviäni että sisaruksiani. 

Koronaviruksen leviäminen ja sen torjumiseksi asetetut rajoitukset ovat kuitenkin tuoneet haasteita työhöni. Kauempana asuvat asiakkaani eivät pysty käymään luonani. Tuloni ovat vähentyneet, ja sen lisäksi minun on ollut vaikea tilata uusia kankaita, koska yhteiskunnan rajoitukset estävät kuljetuksia tänne. Koronan takia minulta puuttuu ompelumateriaaleja. 

Olen ratkaissut tilanteen esimerkiksi viemällä vaatteita myytäväksi paljon yksinkertaisemmilla sommitelmilla. Yritän saada niitä kaupaksi kävelemällä lähialueille, koska en tässä tilanteessa pysty kulkemaan pitkiä matkoja.  

En ansaitse yhtä paljon kuin koronaa edeltäneenä aikana. Lähitulevaisuudessa toivon tilanteen kuitenkin palaavan ennalleen ja yritykseni kehittyvän niin, että voin sekä opettaa että palkata muitakin ihmisiä. Unelmani on perustaa iso työpaja, jossa voimme kaikki työskennellä.” 

Teksti: Erik Nyström
Kuva: Hugh Rutherford