John Bongei rakentaa rauhaa Luoteis-Kenian savanneilla. Siihen tarvitaan aikaa ja luottamusta.

Pelastimme ihmishenkiä tässä metsässä, sanoo John Bongei, 45, ja osoittaa vasemmalle. Siellä aukeaa silmänkantamattomiin jatkuva savanni.

Ihmisasutusta ei ole näkyvissä. Ei ole tarkoituskaan. Näillä alueilla eletään mieluummin piilossa. Olemme Luoteis-Keniassa pokot- ja markwet-heimojen maiden rajalla. Heimojen välit ovat epävakaat, ja välillä kireys kärjistyy väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Silloin on turvallisinta paeta ”puskaan”, eli asumaan jonnekin keskelle savannia.

Näin kävi viime kesänä. Heimojen välisistä karjavarkauksista alkaneissa taisteluissa kuoli kuukaudessa 26 ihmistä. Silloin tarvittiin John Bongeita – jälleen kerran.

Kenialaislähtöinen Bongei on toiminut Kirkon Ulkomaanavun rauhantyön ohjelmapäällikkönä täällä kaksi vuotta.

”Kiersimme kaksi viikkoa yötä myöten näitä metsiä kahdestaan paikallishallinnon edustajan kanssa, jotta saisimme kostonkierteen loppumaan. Kohtasimme aivan nuoria poikia aseiden kanssa lähdössä taisteluun”, Bongei kertoo.

”Saimme koottua alueen päälliköt yhteen, ja he allekirjoittivat todistajien läsnä ollessa päätöksen taisteluista luopumisesta.”

Viestin kulkeminen ympäri savannia on hidasta. Bongei kumppaneineen auttoi levittämään sanaa rauhasta syrjäisimpiin piilopaikkoihin. Uusia uhreja ei enää tullut.

Rauhantyö on kestävyyslaji

Bongei on ylpeä saavutuksesta. Silti hän korostaa, että rauhantyö on kestävyyslaji, jossa luottamusta on rakennettava kauan.

”Rauhantyössä vaikeinta on aloittaa keskustelu silloin, kun ihmisiä on juuri tapettu. Tapaan äitejä, joiden pojat ovat kuolleet, eikä ruumiita ole vielä edes haudattu. Silloin minun on sanottava, että anna keskustelulle mahdollisuus. Kun miehet valmistautuvat jo taisteluun, minun tehtäväni on tarjota vaihtoehto kostamiselle.”

John Bongeilla on ollut suuri rooli siinä, että pokot-heimon ja sen naapuriheimojen turkanoiden ja markwetin välille on saatu hierottua rauhaa. Täällä edellisestä kuolemaan johtaneesta taistelusta on kohta vuosi ja toisella rajalla pian kaksi vuotta.

Säästettyjen ihmishenkien määrää on mahdotonta laskea.

Teksti: Satu Helin
Kuva: Ville Palonen