KUA:n entinen toiminnanjohtaja Jouni Hemberg julkaisi omaelämäkerran
Jouni Hemberg työskenteli Kirkon Ulkomaanavussa 14 vuotta. Hänen aikanaan KUA kasvoi 11 maatoimiston organisaatioksi.
Teksti: Elisa Rimaila
”Koko urani aikana en ole nähnyt vastaavanlaista suuren yleisön avustusintoa kuin lähdettäessä tukemaan Ukrainaa. Avustusjärjestöt raportoivat toinen toistaan paremmista keräystuloksista. Rahaa Suomessa toivat myös Ylen televisiokonsertti sekä sadat ja taas sadat pienemmät tapahtumat, joita järjestettiin kiihtyvään tahtiin eri puolilla Suomea. Tuntui siltä, että kaikki halusivat auttaa.”
Näin muistelee syyskuussa julkaistussa omaelämäkertakirjassaan Kirkon Ulkomaanavun entinen toiminnanjohtaja Jouni Hemberg. Hän jäi eläkkeelle syksyllä 2022.
Hemberg kertoo KUA:lle antamassaan haastattelussa alkaneensa hahmotella omaelämäkertaa jo hieman ennen eläköitymistään. Alun perin hän ajatteli pestaavansa varsinaiseen kirjoitustyöhön ammattilaisen. Lopulta Hemberg sai niin hyvää palautetta kirjoittamisestaan, että hän päätyi kirjoittamaan kirjan itse.
”Tämä on silti ollut tiimityötä kustantamossa monen eri kirja-alan ammattilaisen kanssa”, Hemberg sanoo.
Kirjan Kolme kiloa maissia – elämäntyöni kriisien ja katastrofien keskellä (2024) on kustantanut Docendo.
Hemberg ehti työskennellä KUA:ssa 14 vuoden ajan. Alun perin hänet palkattiin järjestöön vuonna 2008 humanitaarisen avustustyön johtajaksi. KUA:n silloisella toiminnanjohtajalla Antti Pentikäisellä oli järjestön varalle suuria suunnitelmia. Kansainvälisessä Punaisessa Ristissä ja YK-järjestöissä työskennelleellä Hembergillä sattui olemaan sopiva ammatillinen profiili ja etsinnässä uusi työpaikka.
KUA:n tuolloin vielä Katajanokalla sijainneessa toimistossa oli Hembergin ensimmäisenä työpäivänä hiljaista, mutta seuraavan vuosikymmenen aikana järjestöstä kasvoi Suomen suurin kansainvälisen avustustyön järjestö, jolla on maailmanlaajuisesti satoja työntekijöitä, 11 omaa maatoimistoa ja valmius vastata humanitaarisiin kriiseihin maailmalla.
”Tulin silloin 2008 sopivaan saumaan. Kaikki pohjatyöt oli tehty ja minä vain pääsin toteuttamaan muutosta. Työ alkoikin heti”, Hemberg kertoo.
”Kun käynnistelimme tällaista toimintaa, yhdelläkään suomalaisella järjestöllä ei ollut vastaavaa. Jouduimme tavallaan lähtemään liikkeelle puhtaalta pöydältä.”
Matkalaukullinen luotiliivejä
Hemberg kiittelee erityisesti alkuaikojen kollegoitaan, jotka sitoutuivat työhön täysillä, vaikka muutos oli iso. Heistä moni työskentelee KUA:ssa edelleen.
”KUA:ssa on koko ajan ollut sellainen yhteen hiileen puhaltamisen kulttuuri, joka kasvun on mahdollistanut”, hän sanoo.
Jälkeenpäin katsottuna kehityksen valtava nopeus ja mittaluokka hieman hymyilyttävät entistä toiminnanjohtajaa.
”Olin ollut isoissa kansainvälisissä järjestöissä töissä maailmalla. Minä vain tein kuten käskettiin ja sitten pystytimme toimistoja eri puolille”, Hemberg sanoo.
Kansainvälisen työn johtajana Hemberg osallistui pystytystyöhön hyvin konkreettisesti. Kun esimerkiksi Kongon demokraattisen tasavallan vuosikymmeniä konfliktin kourissa olleessa itäosassa sijaitsevassa Goman-toimistossa tarvittiin luotiliivejä, kävi Hemberg henkilökohtaisesti viemässä ne perille paikallisten kollegojen turvaamiseksi.
”Toiminta oli silloin niin pienimuotoista. En usko, että nykyisen toiminnanjohtajan tarvitsee kuljettaa itse luotiliivejä maatoimistoille.”
Lokalisaatio KUA:n toiminnan vahvuutena
Vaikka KUA on suomalainen järjestö, 95 prosenttia sen työntekijöistä on paikan päältä toimintamaista palkattuja ammattilaisia. Tässä asiassa KUA on ollut eräänlainen edelläkävijä. Viime vuosina on puhuttu enenevissä määrin avustustyöhön liittyvästä kolonisaatiosta eli päätöksenteon ja operatiivisen toiminnan olemisesta muiden kuin avustettavan maan kansalaisten omissa käsissä.
”KUA on hyvin pitkään toiminut paikallisten ihmisten kanssa, ja meillä on ollut paikallisia työntekijöitä. Me olemme tavallaan olleet tässä asiassa edellä”, Hemberg sanoo.
Osittain kehitys lähti kasvamaan tähän suuntaan taloudellisista syistä, koska paikallisten palkkaaminen maatoimistoihin oli kustannustehokkaampaa kuin suomalaisten.
”Toisaalta aika pian huomasimme, että näistä maista löytyy todella paljon hyviä tyyppejä tekemään näitä töitä.”
Tällä hetkellä KUA:n maatoimistojen ammattilaisista valtaosa aina maajohtajista autonkuljettajiin on paikan päältä tai lähialueelta palkattuja.
”Käytännön syitä on paljon, kulttuurillisia syitä unohtamatta.”
Kirjassaan Hemberg muisteleekin, että esimerkiksi koronapandemian tiukimpien sulkujen aikana paikallinen henkilöstö oli järjestön vahvuus nimenomaan työn jatkuvuuden kannalta. Kun isot kansainväliset järjestöt evakuoivat ulkomaalaisia työntekijöitään, KUA:n työntekijät jatkoivat rajoitusten sallimissa rajoissa työtään ja ohjelmia mukautettiin vastaamaan pandemian aiheuttamiin uusiin ongelmiin kuten koulunkäynnin mahdollistamiseen.
Haitin maanjäristys testasi KUA:n humanitaarisen avustusvalmiuden
Haitin maanjäristys vuonna 2010 oli ensimmäinen merkittävä iso humanitaarinen kriisi, jossa KUA toimitti itse apua paikan päälle. Ennen sitä järjestö oli välitti tuen Luterilaisen Maailmanliiton ja ACT-allianssin sisarjärjestöjen kautta.
Haitin tuhoisa maanjäristys sai valtavaa mediahuomiota myös Suomessa asti, ja senkin ansiosta myös varainhankinta käynnistyi ripeästi.
KUA lähetti Haitiin lopulta omia ammattilaisia ja telttakouluja. Operaation seuraavassa vaiheessa Haitissa kokeiltiin ensimmäisen kerran suomalaisen arkkitehti Matti Kuittisen suunnittelemia maanjäristyksen kestäviä koulurakennuksia. Ajatuksena oli, että hätäavun lisäksi apu auttaisi varautumaan seuraaviin kriiseihin. Innovatiivisesta koulurakentamisesta tulikin pitkäksi aikaa KUA:n tavaramerkki maailman eri kriisialueilla.
”KUA ei ollut koskaan tehnyt vastaavaa ennen. Mitä enemmän uudistuksilla oli vaikutusta sitä enemmän se tietysti vakuutti paitsi suurta yleisöä myös esimerkiksi Ulkoministeriötä ja muita rahoittajia sekä toki Suomen omaa hallitusta”, Hemberg sanoo.
Entinen toiminnanjohtaja huolestuu kehitysyhteistyörahojen alasajosta
Tästä olikin apua myöhemmin, kun pääministeri Juha Sipilän (kesk.) johtama hallitus toteutti vuonna 2015 historiallisen suuret leikkaukset kehitysyhteistyöstä. Niiden seurauksena moni järjestö joutui ahtaalle. Hembergin mukaan KUA oli jo varautunut ja sen rahoituspohja ei ollut niin isosti enää Ulkoministeriön varassa kuin aiemmin, mutta siitä huolimatta esimerkiksi Kongon maatoimisto jouduttiin nopealla aikataululla sulkemaan ja kaksi muuta maaohjelmaa lopettamaan.
”Se oli dramaattista aikaa. Tiedossa oli toki jo ollut, että poliittisen vallan vaihtuessa tuulet voivat kääntyä ja silloin käy näin”, Hemberg muistelee.
Kehitysyhteistyö on jälleen ollut pääministeri Petteri Orpon (kok.) kaudella leikkaussaksien alla.
”Kyllähän tämä on ollut aika määrätietoista kehitysyhteistyön alasajoa. Humanitaarinenkaan apu ei ole kamalan vahvoilla.”
KUA:n rahoituspohjasta yli puolet perustuu nykyään kansainvälisille toimijoille. Hembergin mukaan se on hyvä.
”En usko, että Suomen kehitysyhteistyörahoitus enää palaa koskaan entiselle tasolleen. Sitä on aina helppo lyödä alas, mutta rakentaminen kestää kauan.”
”On sääli, että politiikassa ei ajatella niitä ihmisiä, jotka ovat avun kohteena. Siinä ajatellaan vain tietyntyyppisiä äänestäjiä. On sääli, että nekin puolueet, jotka eivät ennen ole olleet kehitysyhteistyövastaisia, hyväksyvät tällaisen päätöksen, koska kehitysyhteistyö on poliittinen kauppatavara”, Hemberg sanoo.
Kansainvälisten rahoittajien lisäksi tässä tilanteessa yksityisten ihmisten, yhteisöjen ja seurakuntien lahjoituksista tulee entistä tärkeämpiä työn jatkuvuuden kannalta.