Nälkä on raaka ase – sodat Ukrainassa, Sudanissa ja Gazassa heikentävät maailman ruokaturvaa merkittävästi

Ruokaa ei saa käyttää sodan välineenä, mutta silti konfliktit vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin saada riittävästi ravitsevaa ravintoa. Viime vuosina maailma on paikallisten haasteiden ohella todistanut erikoista ilmiötä: jo kolmatta vuotta kestävä Ukrainan-sota on vaikuttanut ruokaturvaan maailmanlaajuisesti. 

Teksti: Ulriikka Myöhänen 

Ruoka-avun kriittiset yhteydet Gazan pohjoisosaan on katkaistu. 
Nälkiintyminen on läsnä lähes kaikkialla sodan runtelemassa Sudanissa. 
Venäläisohjukset iskivät kahteen vilja-alukseen Mustallamerellä. 

Otsikot ovat poimintoja kansainvälisen median ja YK-järjestöjen uutisoinnista syys-lokakuussa 2024. Uutisista voi jo nopealla vilkaisulla päätellä muutaman tärkeän asian. 

Ensinnäkin sota vaikuttaa aina tavallisten ihmisten ravinnonsaantiin. Toisekseen nykypäivänkin sodissa ruoka ja siihen liittyvien resurssien kontrolloiminen on ase, jonka tuhot vaikuttavat eniten siviileihin. 

Uutisotsikoiden takana olevat teot – siis esimerkiksi pommittaminen, viljelymaiden ja vesivarojen tuhoaminen sekä ruokakuljetusten sabotointi – ovat karmivia tekoja paitsi konfliktien keskellä sinnittelevien siviilien näkökulmasta, myös siksi, että ne voimakkaasti horjuttavat kansainvälisiin sääntöihin perustuvan maailman järjestystä.  

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus tunnetaan sodan sääntöinä. Niissä sanotaan esimerkiksi, että siviilien näännyttäminen nälkään on sodankäynnin menetelmänä ehdottomasti kielletty. Kiellettyä on myös hyökätä sellaisiin kohteisiin, jotka ovat siviiliväestön selviytymisen kannalta välttämättömiä. Niitä voivat olla esimerkiksi elintarvikkeet, viljapellot, sadot, karja, vesivarannot ja kastelujärjestelmät. 

Sodan sääntöjä rikotaan jatkuvasti. Vielä vuonna 2024 elämme maailmassa, jossa lapsia kuolee nälkään, ohjukset ja raketit tuhoavat ruokavarastoja, eikä ruoka-apu tavoita kaiken kurjuuden keskellä eläviä siviilejä.  

Kehittyvillä alueilla sotia käydään usein seuduilla, joilla on jo ennestään kärsitty riittävän ravinnon ja toimeentulon puutteesta ja esimerkiksi vähäisistä laidun- ja viljelysmaista. Ruoka ja kiistat ruoan ympärillä voivat olla siis sekä sodankäynnin väline että syy konfliktin taustalla. 

Ruoka on ihmisoikeus

Oikeus ruokaan on jokaisen ihmisen oikeus.  

Vuonna 1996 pidetyn maailman ruokakokouksen mukaan ruokaturva toteutuu silloin, kun “kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysisesti ja taloudellisesti mahdollisuus saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka täyttää heidän ravitsemukselliset tarpeensa ja mieltymyksensä sekä mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän”.  

Ruokaturvaan liittyy neljä pääulottuvuutta. Ruokaa on oltava saatavilla: sitä pitää kasvaa pelloilla ja olla varastoissa. Jotta ruokaturva toteutuu, ihmisen pitää myös päästä käsiksi ruokaan. Hänellä pitää siis olla mahdollisuus ostaa tai tuottaa ruokaa omiin ja perheensä tarpeisiin.  

Sen lisäksi, että ruokaa on saatavilla, sen pitää olla ravitsevaa ja monipuolista niin, että ihmisen energian ja ravintoaineiden tarpeet täyttyvät. Neljäntenä ulottuvuutena on ruokaturvan vakaus tai pysyvyys. Hyvälaatuista ja ravitsevaa ruokaa pitää olla saatavilla päivästä toiseen ja ihmisillä pitää olla mahdollisuus sen hankkimiseen, jotta yksilön voidaan katsoa olevan ruokaturvan piirissä. Poliittinen epävakaus, sään ääriolosuhteet, hintojen nousu ja työttömyys voivat kaikki vaikuttaa vakauteen ruokaturvan ympärillä.  

Ruokaturvan neljän pääulottuvuuden rinnalla on myös kaksi tärkeää lisänäkökulmaa. Niiden mukaan ihmisellä pitää olla mahdollisuus päättää, millaista ruokaa hän syö ja kuinka ruoka on esimerkiksi tuotettu ja prosessoitu. Ruokajärjestelmien pitää olla myös pitkällä ajanjaksolla kestäviä niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ympäristönkin kannalta.  

Jopa kolmannes maailman ruoasta päätyy roskiin

Tänä päivänä ruokaturva ei toteudu kaikkien kohdalla edes siinä määrin, että ruokaa olisi ylipäätään saatavilla. YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestön (FAO) tuoreen, maailman ruokaturvaa ja ravitsemusta käsittelevän raportin mukaan joka 11. ihminen maailmassa ja joka viides Afrikan mantereella näki nälkää vuonna 2023 – tämä siitäkin huolimatta, että maailmassa tuotetaan ruokaa enemmän kuin ihmiset ehtivät syödä.  

On arvioitu, että ainakin viidesosa tai jopa kolmasosa tuotetusta ruoasta menee roskiin. Rikkaissa maissa ruokaa ostetaan liikaa ja jätetään sitten syömättä. Köyhimmissä maissa ruoka menee hukkaan jo sadonkorjuun aikaan puutteellisten säilöntämahdollisuuksien ja markkinoiden vuoksi.  

Viime vuodet ovat olleet globaalin ruokaturvan heikentymisen näkökulmasta poikkeuksellisia. Syinä ovat koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan.  

Korona alkoi levitä maailmalle Kiinan Wuhanin kaupungista joulukuusta 2019 alkaen. Kevään 2020 aikana pandemiaksi äitynyt virustauti sulki maanrajoja sekä rajoitti merkittävästi ihmisten välisiä kohtaamisia ja päivittäistä elämää.  

Pandemialla oli vaikutuksia ravitsemukseen, ruokaturvaan ja ruokajärjestelmiin eli siihen kokonaisuuteen, joka koostuu ruoan tuotannosta, jalostuksesta, jakelusta ja kulutuksesta.  

Pandemia vaikutti merkittävästi myös elintarvikeketjuihin eli siihen, miten raaka-aine päätyy jalostamisen, käsittelyn, jakelun ja myynnin kautta ihmisen ruokapöytään. Vaikutukset olivat maailmanlaajuisia pandemian aikaisten sulkujen ja rajoitusten sekä alalla työskentelevien sairastelun vuoksi. 

Pandemia myös pakotti ihmisiä muuttamaan ruokailutottumuksiaan, kun erityisesti kehittyvissä maissa perheitä palvelevat epäviralliset, usein edullisia vihanneksia myyvät markkinapaikat suljettiin kokoontumisrajoitusten vuoksi. Vähävaraisia auttaneet sosiaaliohjelmat eivät voineet enää tarjota ruoka-apua samaan tapaan kuin ennen.  

Monet menettivät toimeentulonsa, mikä tarkoitti sitä, että perheillä oli vähemmän rahaa käytettävissään ruokaostoksiin. Samanaikaisesti pandemian edetessä elintarvikkeiden hinnat nousivat merkittävästi. 

Ukrainassa sota on tehnyt pelloista miinakenttiä

Vuonna 2022 maailmaa koetteli uusi globaali kriisi, joka alkoi tällä kertaa Euroopan mantereella. Viimeistään Venäjän Ukrainassa aloittama hyökkäyssota on todistanut, miten verkottuneessa maailmassa elämme.  

Ukraina on merkittävä eurooppalainen vilja-aitta, jonka maataloustuotteet ovat viime vuosina päätyneet ruokapöytiin ympäri maailman. Ukraina sijaitsee Mustanmeren rannalla, jonka kautta maailmalle on kulkenut merkittäviä määriä viljaa, ruokaöljyä ja lannoitteita.  

Kun sota alkoi, Mustallamerellä olleet venäläiset sotalaivat saartoivat ukrainalaissatamia ja siten sulkivat kauppareittejä. Energian ja polttoaineiden hinnat nousivat. Ruoan vienti Ukrainasta maailmalle kärsi merkittävästi ennen kuin kuljetukset Mustallamerellä onnistuttiin palauttamaan toimintaan edes osittain ja Euroopan maiden kautta löytyi vaihtoehtoisia reittejä Ukrainan maataloustuotteille.  

Ukrainalaiset ovat menettäneet hedelmällisiä viljelymaitaan hyökkääjälle, ja pelloista on tullut miinakenttiä. Itse pellot ja niillä kasvaneet sadot ovat paikoittain tuhoutuneet täysin. Ne, jotka yhä viljelevät, kamppailevat yrittäessään kasvattaa satoa sodan keskellä. Jatkuvien energiainfrastruktuuriin kohdistuvien iskujen myötä sähköstä on pulaa. 

Ruoan kuljettaminen maatiloilta kansainväliselle kuluttajalle on vaikeutunut merkittävästi suljettujen kauppareittien, jatkuvan turvallisuusuhan ja nousseiden kuljetusmaksujen myötä. 

Ukrainan sota ja sen vaikutukset ruokaturvaan ovat näkyneet kaikkialla maailmassa Väli-Amerikasta Lähi-itään ja Aasiaan. Sodan myötä ruoan maailmanmarkkinahinnat nousivat ennätyskorkeiksi maaliskuussa 2022, mutta ovat sittemmin laskeneet pandemian aikaiselle tasolle. 

Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat näkyneet perheiden ruokapöydissä ympäri maailman. Mutta ajattelepa tätä: tavallisimmin suomalainen ostaa kaupasta pitkälle jalostetun leipäpussin, jonka hinta koostuu tuottajan, elintarviketeollisuuden ja kaupan saamista osuuksista sekä arvonlisäverosta. Raaka-aineen osuus – ja siinä maailmanmarkkinoiden myötä tapahtunut hinnanmuutos – on meidän aamiaissämpylöissämme lopulta vain pieni arkinen kulu.  

Köyhemmissä maissa ihminen ostaa valmiiden sämpylöiden sijasta ison säkillisen itse raaka-ainetta, viljaa, josta hän kotona jauhaa jauhoa vaikkapa kuukauden tarpeiksi. Vehnän maailmanmarkkinoiden hinta näkyy pienituloisen perheen kuukausikuluissa ja myös aamiaisleivän hinnassa kipeämmin kuin meillä. 

Iskut viljalaivoja ja ruoantuotantoa vastaan jatkuvat Ukrainassa

Sodan säännöistä huolimatta Venäjä on käyttänyt Ukrainassa ruokaa sodan välineenä toistuvasti, voimakkaasti ja pitkäkestoisesti. 

Ukrainan sotaa on jatkunut jo lähes kolme vuotta, ja silti iskut viljalaivoja, viljavarastoja ja ruoantuotantoa kohtaan jatkuvat. Vaikka markkinat ovat onnistuneet paikkaamaan ainakin osittain ukrainalaisten tuotteiden puutetta maailman markkinoilla, sodalla on jo nyt ja myös sen jatkuessa pitkäkestoisia vaikutuksia ruokaturvaan. 

Kaikista voimakkaimmin vaikutukset ovat jo nyt iskeneet niihin, jotka olivat jo ennestään nälissään. Hintojen nousun myötä myös järjestöillä on ollut entistä vähemmän ruoka-avun resursseja käytössään. Se tarkoittaa sitä, että yhä harvempi ruoka-avusta riippuvainen perhe maailman kriiseissä saa lautaselleen riittävästi ruokaa.  

FAO ennustaa, että jopa 600 miljoonaa ihmistä on kroonisesti aliravittuja vuonna 2030. Jos koronapandemiaa ja Ukrainan sotaa ei olisi tapahtunut, aliravittuja olisi vuonna 2030 jopa 119 miljoonaa vähemmän. Yksinään Ukrainan sota vaikuttaa ennusteeseen 23 miljoonan ihmisen osalta. Krooninen aliravitsemus iskee koviten Afrikkaan, jossa eletään jo nyt jopa nälänhädässä. 

Nälkää käytetään aseena siviiliväestöä vastaan Gazassa ja Sudanissa

Viime vuodet ovat tuoneet turbulenssia ruokaturvan isoon kuvaan, mutta maailmassa on tällä hetkellä paljon myös alueellisia ja paikallisia kriisejä, jotka merkittävästi heikentävät ruokaturvaa.  

Niistä kaikista vaikein on saanut vähiten huomiota. Sisällissotaan vuonna 2023 ajautuneen Sudanin väestöstä yli puolet – 25 miljoonaa ihmistä – kärsii akuutista ruokaturvattomuudesta. 

Nälänhätä on jo julistettu Pohjois-Darfuriin alueelle, jossa sijaitsee myös 500 000 maan sisäisen pakolaisen leiri. Kansainväliset järjestöt ovat yksimielisiä siitä, että nälkä on tällä hetkellä suurin syy Sudanin siviilien kärsimykselle. 

Myös Sudanissa taistelevat osapuolet käyttävät nälkää sodan aseena. Raporttien mukaan konfliktin osapuolet horjuttavat voimakkaasti ruokajärjestelmiä, aiheuttavat joukkosiirtolaisuutta ja tuhoavat järjestelmällisesti elinkeinoja. Osapuolet myös estävät ruoka-avun pääsyä vastapuolen alueille.  

Tilanne on erittäin vakava myös Gazassa, jossa siviilit eivät saa jatkuvien ilmaiskujen vuoksi tarpeeksi ruokaa. Israel myös rajoittaa voimakkaasti ruoka-avustusten riittävää pääsyä Gazaan.  

Lisäksi on tietoja siitä, että Gazan alueelle päässeitä ruoka-avustuksia on joutunut ryöstelyjen kohteeksi. Israel syyttää ryöstelyistä Gazaa hallitsevaa islamistista äärijärjestöä Hamasia. Ruoka-avun järjestäminen on tällä hetkellä vaikeaa myös siksi, että Gaza on jatkuvan pommituksen ja evakuointikäskyjen alla, eikä ruoan varastointia ja jakelua pystytä järjestämään turvallisesti.  

Jo pitkään on tiedetty, että Gazassa vallitsee ruokaturvan suhteen hätätila, joka voi kääntyä pian suoranaiseksi nälänhädäksi. Lokakuussa 2024 kolme neljäsosaa Gazan kaistaleen asukkaista on täysin riippuvaisia ruoka-avusta, vähäiset viljelymaat ovat tuhoutuneet pommituksissa ja markkinoilla olevat ruokatarvikkeet ovat vähissä ja tilanteen vuoksi erittäin kalliita.  

Miten ruokaturva palautetaan?

Maailman ruokaohjelma arvioi, että akuutisti nälkäisiä on nyt jopa 71 maassa. Vakavin tilanne on Sudanissa ja Gazassa, mutta nälkää nähdään myös esimerkiksi Etelä-Sudanissa ja Malissa. Nälkäkriisi on pitkittynyt myös Somaliassa, joka ensin kärsi historiallisen pitkästä kuivuuskaudesta ja sitten sateista, jotka ovat aiheuttaneet maassa tuhoisia tulvia.  

Konfliktien ja taloudellisten shokkien ohella muuttuva ilmasto onkin merkittävä ruokaturvattomuutta lisäävä seikka.  Konfliktit, toimeentulon puutos ja muuttuva ilmasto puolestaan pakottavat ihmisiä jättämään kotinsa. Kierre on valmis, sillä myös pakolaisuus lisää merkittävästi ihmisen ruokaturvattomuutta.  

Mitä sitten on tehtävissä, jotta jokaisella olisi tulevaisuudessa leipää lautasellaan? Valistuneimmat arvaukset korostavat yhteistyötä, jossa ruokaturvaa kehittävässä humanitaarisessa työssä ja kehitysyhteistyössä olisivat mukana niin hallitukset, rahoituslaitokset, yksityinen sektori kuin kolmas sektorikin.  

Politiikan ja diplomatian merkitys korostuu, jotta siviilien elämään tuhoisasti vaikuttavat sodat saadaan loppumaan. Eri osapuolten on sitouduttava noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta, joka kieltää hyökkäämästä ruokaa ja siviilejä kohtaan.  

Kun pöly taistelutantereilla laskeutuu, on aika suunnata katseet tulevaisuuteen ja miettiä, miten ihmiset pääsevät taas viljelmilleen tuottamaan ruokaa ja ansaitsemaan elantonsa.  

Jutussa on käytetty lähteinä Maailman ruokaohjelman ja OHCHR:n lukuisia tiedotteita ja verkkosivuja, FAO:n The State of Food Security and Nutrition in the World 2024 –raporttia, alueellisia ruokaturvan IPC-raportteja sekä Impacts of COVID-19 on food security and nutrition –raporttia. Lisäksi juttua varten on haastateltu Helsingin yliopiston ruokaturvaan erikoistunutta työelämäprofessoria Kaisa Karttusta.  

Kouluruoka on päivän tärkein ateria

TULI LOIMOTTAA patojen alla hökkelissä, joka toimii koulun keittiönä Kalobeyein pakolaisasutusalueella Keniassa. Tupruttava savu ilahduttaa oppilaita: se tarkoittaa, että koulussa on tänäänkin tarjolla ruokaa ja vettä. Aina niin ei ole, sillä Kalobeyein alue kärsii kuivuudesta ja vedenpuutteesta.  

“Kun koulussa on ruokaa, kouluun tulee paljon oppilaita. Joillekin kouluruoka on päivän ainoa ateria. Jotkut jakavat ruoan kotona sisarustensa kanssa”, kertoo rehtori Carolyne Nakhungu Kalobeyei Friends -koulusta. 

Jokaista oppilasta varten pataan laitetaan 150 grammaa riisiä, 40 grammaa papuja, viisi millilitraa öljyä ja kaksi grammaa suolaa. Ruokaa ja patoja tarvitaan paljon, sillä Nakhungun koulussa on kirjoilla kuutisen tuhatta oppilasta. Keittiössä touhuavat pakolaistaustaiset keittäjät, jotka saavat palkkionsa Kirkon Ulkomaanavulta.  

Keittäjän työ on kokopäiväistä hommaa. Kun lounas on saatu tarjoilluksi puoliltapäivin, alkaa seuraavan päivän valmistelu. Raaka-aineet punnitaan ja kärrätään lihakset pullistellen keittiöön. Pavut pestään ja liotetaan. Iltapäiväneljältä patojen alla on taas tulet. 

Keittäjät istuvat kipinävuoroissa läpi yön. Aamukuudelta pavut ovat kypsiä ja riisi pannaan kiehumaan. 

“Lapset ovat nälkäisiä. Se kupillinen, jonka annan heille, on tärkeä”, sanoo Etelä-Sudanista Keniaan paennut keittäjä Rose Tabu. 

Lähellä Etelä-Sudania sijaitsevassa Kakuma-Kalobeyeissä elää miltei 300 000 ihmistä, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa konfliktien vuoksi. Monet perheet kärsivät aliravitsemuksesta. 

“Jos lapsi ei saa kotona iltaruokaa, niin ainakin hän saa seuraavana päivänä kouluruoan”, Tabu sanoo. 

Teksti: Ulriikka Myöhänen