KATSO TARKEMMIN
Nepal toimii dal bhatin voimalla
Linssipadasta ja riisistä koostuva dal bhat on nepalilaisten superruoka, jonka voimin kiivetään vuorille, käydään koulua ja tehdään päivittäisiä askareita.
Teksti: Elisa Rimaila
Kuvat: Antti Yrjönen
KUN ME SUOMALAISET keitämme aamupalaksi kaurapuuroa, syömme lounaalla salaattia tai keittoa ja valmistamme illalliseksi kalaa ja perunoita, Nepalissa samaa dal bhatia riittää vaikka päivän jokaiselle aterialle oltiinpa sitten Himalajan vuorilla, pääkaupunki Kathmandua ympäröivässä laaksossa tai Intian rajalla Terain alueella. Lentävä lause Dal bhat power 24 hour, dal bhatin voimalla 24 tuntia, ei ole siis syntynyt tyhjästä. Kaiken ikäiset nepalilaiset kokoavat päivän tärkeimmillä aterioilla lautaselleen linssipataa ja riisiä.
Mutta mikä tämä nepalilaisten superruoka oikeastaan on ja miksi se on niin suosittu? Linssien runsas proteiini yhdistettynä riisin hiilihydraatteihin täyttää tehokkaasti sekä vatsan että energiavarastot, ja moni löytää raaka-aineet omilta pelloiltaan tai kasvimailtaan. Annokseen lisätään yleensä vielä pinaattia, kukkakaalia, perunaa, tuoreita yrttejä, mausteita ja jugurttia. Kasvikset ja muut lisukkeet eivät tarjoa vain silmänruokaa, vaan ne myös lisäävät annokseen vitamiineja ja kivennäisaineita kuten kalsiumia, rautaa ja kaliumia.
Dal bhatin juuret ulottuvat tarinoiden mukaan vuosisatojen taakse. Ruokalaji on tiettävästi kehittynyt maaseudulla, jossa raskasta fyysistä työtä pelloilla tekevät viljelijät ovat tarvinneet ravinteikasta mutta lähellä tuotettua ja halpaa ruokaa heti aamusta jaksaakseen läpi pitkän päivän. Sittemmin dal bhatista on tullut jonkinlainen nepalilaisen kulttuurin symboli, jota vaalitaan ja valmistetaan jokaisen nepalilaisen kodin keittiöissä sekä perinteisissä ravintoloissa kaupungeista syrjäisimpiin vuoriston kyliin.
Dal bhat syödään tavallisimmin sormin. Lounaalla nepalilaiset pesevät kädet ja kaapivat tottunein sormin linssipataa ja lisukkeita riisimöykkyjen tai paikallisen litteän rotileivän avulla. Sormin syöminen on oma taiteenlajinsa, kun edessä on höyryävää pataa ja riisiä.
Perinteisissä ravintoloissa kokit hämmentävät linssipataa savuttavien nuotioiden lämmöllä. Tarjoilijat puolestaan kiertävät pöydissä vuoroin ison riisikattilan, linssipadan tai tarkaria, lisukkeena toimivaa vihannescurrya, sisältävän astian kanssa kyselemässä ruokailijoilta, mitä nämä haluaisivat lisää. Moni lisää ruoan joukkoon myös voimakkaan makuisiksi säilöttyjä pikkelssejä ja kirkastettua voita, gheetä. Lounaan päätteeksi kenelläkään ei tunnu olevan kiire pois. Vatsa on niin täynnä, että helpointa olisi vain asettautua mukavasti penkille ruokaperäisille.
