Yrittäjäksi ryhtyminen vaatii aina uskallusta, ehkä myös hullunrohkeutta. Ganga Tamangin kohdalla se vaati vielä enemmän.

”Ennen Naisten Pankin osuuskuntaa elämäni oli hyvin vaikeaa. Työskentelin päivätyöläisenä ja ansaitsin 80 rupiaa (noin 70 senttiä) päivässä. Raha ei riittänyt kunnolla vaatteisiin eikä ruokaan. Söin vain kaksi kertaa päivässä”, kertoo nepalilainen Ganga Tamang, 28.

Toimeentulon hankkiminen kotikylässä Bhardeaussa vaikutti mahdottomalta. Tamangin mies Umesh lähtikin siirtotyöläiseksi Malesiaan vain kahdeksan kuukautta häiden jälkeen.

Pian tämän jälkeen Naisten Pankki esitteli kylän naisille uusia tulonhankkimiskeinoja. Sikojen kasvatus ei perinteisesti ole soveliasta kastille, johon suurin osa Bhardeaun kylän asukkaista kuuluu, joten vaati vielä tavallista enemmän uskallusta ryhtyä juuri sikayrittäjäksi.

Mutta Ganga Tamang oli valmis rikkomaan ikivanhoja sääntöjä. Sikojen kerrottiin olevan tuottoisa bisnes ja hän totisesti tarvitsi tuloja.

Tamang hankki kolme sikaa Naisten Pankilta saamallaan lainalla. Hän sai myös koulutusta sikojen hoitoon.

”Perustin sikalan omalle maallemme. En usko, että mieheni olisi antanut tähän lupaa, jos hän olisi ollut Nepalissa. Siihen aikaan monet ihmiset ajattelivat, että jumalat eivät pidä siitä, jos kasvatamme sikoja. Sitä pidettiin alempien kastien työnä”, Ganga Tamang sanoo.

Nyt sikalassa röhkii 60 yli sadan kilon emakkoa ja pieniä possuja.

Kun Tamangin aviomies kolme ja puoli vuotta myöhemmin soitti ja kertoi palaavansa kotiin, nuori nainen oli hyvin hermostunut. Mitä mies sanoisi sioista?

”Kerroin hänelle asiasta vasta seuraavana aamuna. Sanoin, että minun pitää mennä ruokkimaan meidän sikamme.”

Jokin oli muuttunut miehessä ulkomailla vietettyjen vuosien aikana.

”Hän lähti auttamaan minua ruokinnassa”, Ganga Tamang kertoo ja nauraa. ”Umesh kertoi itsekin miettineensä sikojen kasvatuksen aloittamista.”

Nyt Ganga ja Umesh työskentelevät sikalassa yhdessä. Lisäksi heillä on kylässä pieni lihakauppa. Umesh myy sopivan kokoisiksi kasvaneet siat pääkaupungissa Katmandussa. Siellä 60-kiloisesta eläimestä maksetaan yli 100 euroa, joka Nepalissa on iso raha.

”Nyt meillä on tarpeeksi kaikkea. Pystymme jopa rahoittamaan Umeshin pikkuveljen ja -siskon opiskeluja. Jos tarvitsen lainaa, sitä on helppoa saada. Kaikki luottavat minuun ja tietävät, että maksan takaisin.”

Gangan päivettyneestä ihosta näkee, että hän on viettänyt paljon aikaa ulkona. Kynsilakka on pinkkiä. Ennen valokuvien ottamista hän vaihtaa työvaatteensa siistimpiin: kauniiseen värikkääseen nepalilaisasuun, johon kuuluu pitkä kurta-paita ja leveät housut.

”Paitsi että minulla on nyt rahaa, Naisten Pankilta saamani koulutukset ovat antaneet minulle monia taitoja ja itsevarmuutta. Uskallan nykyään kertoa oman mielipiteeni.”

Ganga hymyilee sanoessaan: ”Aiemmin en olisi osannut uneksiakaan, että voisin olla se, joka opettaa muille asioita. Nykyään muut naiset tulevat oppimaan minulta. Olen heille roolimalli, koska olen menestynyt bisneksessäni.”

”Unelmani on kouluttaa kunnolla omat lapseni.” Gangalla ja Umeshilla on kaksi tytärtä, 10-vuotias Roshani ja 5-vuotias Sagun.

Naisten Pankin tukema naisten osuuskunta on toiminut Bhardeaun kylässä seitsemän vuotta, ja siihen kuuluvat lähes kaikki kylän naiset. Yksi naisten säästöryhmistä kokoontuu kerran kuukaudessa Gangan luona. Osuuskunta tukee maanviljelystä, yritystoimintaa ja koulutusta.

Teksti: Ulla Kärki
Kuvat: Ville Asikainen