Eritrea pyrkii Ulkomaanavun tuella eroon ulkolukuun pohjautuvasta opetuksesta
Kirkon Ulkomaanapu on näkyvin järjestö Eritreassa tällä hetkellä. Suomalaisten opetusalan asiantuntijoiden tehtävänä Eritreassa on tukea opettajakouluttajien ja tulevien opettajien ammatillista identiteettiä.
ASMARA. Kirkas auringonpaiste panee siristämään silmiä Eritrean pääkaupungissa Asmarassa. Ohut, kirkas ilma on kuin morsian. Olemme 2400 metrin korkeudessa ja tottumaton hengästyy helposti portaissa.
Afrikan sarvessa Punaisen meren rannikolla sijaitseva Eritrea on käynyt pitkän rajasodan kooltaan yli yhdeksän kertaa suuremman naapurimaansa Etiopian kanssa. Rauha solmittiin 2000-luvun alussa, mutta välit ovat yhä kireät. Maata on hallinnut sama puolue ja presidentti Isaias Afewerki yli kaksi vuosikymmentä.
Kirkon Ulkomaanapu tukee täällä eritrealaisia opetusviranomaisia opettajakoulutuksen kehittämisessä ja uuden opetussuunnitelman tekemisessä. Ulkomaanapu on yksi harvoista kansalaisjärjestöistä, jotka toimivat maassa.
Kirkon Ulkomaanavun opetusalan asiantuntija ja kasvatustieteen tohtori Hanna Posti-Ahokas karauttaa kolhuisella Toyotalla hakemaan meitä, tiedottajaa ja kuvaajaa, seuraamaan työpäivää opettajakoulutuslaitoksella Eritrean Institute of Technologyssa.
”Koulutus on tärkeää kaikissa olosuhteissa”
Posti-Ahokas toimi viime vuoden loppuun apulaisprofessorina opettajakoulutuslaitoksella Eritreassa, Eritrean Institute of Technologyssä.
Miten haminalainen opettaja ja tutkija päätyi pienten lasten ja miehensä kanssa Eritreaan töihin?
”Opintojen aikana pedagoginen puoli tuntui minusta pakkopullalta”, nauraa Posti-Ahokas. Hän valmistui alun perin kotitalousopettajaksi, mutta tie vei pian maailmalle.
”Olin alusta asti kiinnostunut kansainvälisistä tehtävistä. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on jotain, mitä olen oppinut jo kotoa. Suvussani on jo useammassa sukupolvessa kasvatettu tunnistamaan epäoikeudenmukaisuutta ja toimimaan sen poistamiseksi.”
Posti-Ahokas työskenteli kaksi vuotta opettajana ja pätevöityi luokanopettajaksi. Sitten hän sai ensimmäisen apulaisasiantuntijapaikkansa Etiopiasta. Opetuspuoli vei mukanaan ja kansainvälisiä tehtäviä tuli lisää.
”Koulutus on tärkeää kaikissa olosuhteissa”, maailmaa nähnyt nainen toteaa.
Tansanian tyttöjen ja naisten koulutusta käsittelevän väitöskirjan jälkeen Posti-Ahokas työskenteli Helsingin yliopistolla. Mutta ei mennyt kauaa, ennen kuin hänen piti päästä jälleen maailmalle.
Ulkomaanavun koulutusasiantuntijan työ Eritreassa kuulosti Posti-Ahokkaasta äärimmäisen kiinnostavalta. Hänen mielestään tehtävässä yhdistyivät ihanteellisella tavalla akateeminen puoli ja kehitysyhteistyö.
Kesällä 2015 Hanna muutti Eritreaan miehensä ja 4- ja 8-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Arkielämä oli hyvin erilaista kuin Suomessa. Perhe asui ”Casa Finlandiassa”, kommuunissa yhdessä suomalaisten Opettajat ilman rajoja -verkoston vapaaehtoisten kanssa.
”Välillä tuntui rankalta, kun ei ollut sähköä: silloin ei tullut vettä eivätkä yhteydet ulkomaailmaan toimineet. Lapsille ympäristö oli täysin vieraskielinen eikä maanviljelijäpuolisolle ollut töitä. Toisaalta tämä on ollut arvokas kokemus, mahdollisuus nähdä, että on toisenlaisia tapoja elää – ja paeta kurahaalareita.”
Eritrean opettajakoulutus muutoksessa
Eritrea on hyvin erityksissä muusta maailmasta. Maa on äärimmäisen köyhä, ja pulaa on ruuasta ja puhtaasta vedestä. Kansainvälinen yhteisö pitää ongelmallisena muun muassa pitkää kansalaispalvelusta. Palveluksen virallinen kesto on 18 kuukautta, mutta käytännössä se monen kohdalla kestää vuosikaudet. Rajakiistat ja aiemmat sodat, viimeisin vuosina 1998–2000, naapurimaa Etiopian kanssa ovat virallinen selitys pitkille palvelusajoille. Rajoittuneet tulevaisuudennäkymät ajavat nuoria eritrealaisia etsimään parempaa elämää muun muassa Euroopasta.
Eritrean pääkaupungin Asmaran kaupunkikuvassa näkyy Italian siirtomaa-ajan arkkitehtuuri.
Viime vuosina opettajaksi ovat päätyneet opiskelemaan ne nuoret, jotka ovat pärjänneet kehnosti valtakunnallisissa päättökokeissa. Kokeet järjestetään 12:sta kouluvuoden päättyessä koulutus- ja sotilastukikohdassa, jossa nuoret käyvät viimeisen kouluvuotensa. Opettajaopiskelijoiden akateemiset valmiudet tai motivaatio eivät ole aina olleet huippuluokkaa. Valtaosa niistä nuorista, jotka eivät pääse opiskelemaan, jatkaa suoraan armeijaan ja kansalaispalvelukseen.
Opetus on perinteisesti pohjautunut ulkolukuun. Tähän eritrealaiset haluavat nyt muutoksen ja apuun on pyydetty Ulkomaanapu. Nyt on jo kokeiltu opiskelijoiden rekrytoinnin muuttamista ja opettajaksi haluaville on järjestetty pääsykokeetkin.
Suomalaisten opetusalan asiantuntijoiden tehtävänä Eritreassa on tukea opettajakouluttajien ja tulevien opettajien ammatillista identiteettiä.
Järjestäjäoppilas kantaa tunnin päätteeksi opettajan tavarat opettajanhuoneeseen Sewran alakoulussa Asmarassa.
Uuden rakentamista ja arkista läsnäoloa
Posti-Ahokas on rakentanut Eritrean opettajakoulutuksen kehitysohjelmaa käytännössä puhtaalta pöydältä yhdessä paikallisten yliopistojen ja maan opetusviranomaisten kanssa. Toimintamallit vaikkapa raporttien ja hanke-ehdotusten kirjoittamiseksi oli luotava.
”Painotamme käytännön opetus- ja kasvatustaitojen tärkeyttä tulevien opettajien opinnoissa”, sanoo Posti-Ahokas.
”Samoin vahvistamme ajatusta siitä, että yliopisto-opettaja on myös tutkija.”
Vuosi sitten Ulkomaanapu esimerkiksi järjesti toimintatutkimuksen työpajan opettajakouluttajille. Toimintatutkimuksella pyritään kehittämään tutkimuksen kohteena olevaa organisaatiota eli Eritreassa koulutusjärjestelmää yksittäisistä luokkahuoneista korkeakouluihin ja aina koulutuspolitiikkaan saakka.
Viime syksynä ryhmä eritrealaisia opettajakouluttajia vieraili Suomessa tutustumassa suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Oppilaiden valinnanvapaus ja luottamus oppilaiden ja opettajien välillä tekivät vaikutuksen.
”Erityisopetuksesta ja sen tarpeesta olemme puhuneet paljon. Samoin sukupuolesta. Eritreassa on politiikan tasolla hyvin edistyksellinen tasa-arvopolitiikka, mutta käytännön tasolla riittää työtä.”
Lukiosta alkaen tyttöjä on opiskelijoiden joukossa vähemmän, yliopisto-opettajista naisia on enää kourallinen. Aiheesta ei ole ehkä aiemmin puhuttu ja tasa-arvokysymysten tunnistaminen on monelle hankalaa.
”Se, että minä ja Opettajat ilman rajoja -vapaaehtoisemme olemme täällä koko ajan ja käymme arkisia keskusteluja teekupin äärellä, on arvokasta. Läsnäolo on todella tärkeää.”
Eritreassa on pulaa opettajista ja ammatin arvostus on ollut viime vuosina heikkoa. Maassa halutaan nyt kehittää opettajakoulutusta ja parantaa opettajien asemaa. Suomalaisella opetusalan osaamisella on tässä paljon annettavaa.
Muutos on mahdollinen
Kirkon Ulkomaanapu on ollut uraauurtava toimija Eritreassa.
”Tuntuu merkitykselliseltä, kun oma työ näkyy. Nyt ainakin tiedetään, että kansalaisjärjestö pystyy toimimaan Eritreassa. Ulkomaanapu on näkyvin järjestö maassa tällä hetkellä”, kertoo Posti-Ahokas.
Haasteena hän näkee sen varmistamisen, että oppi todella menee perille ja ulkoluvun kulttuurista päästään eroon.
”Ajatus siitä, että muutos on mahdollinen, vie eteenpäin.”
Kahden hyvin erilaisen elämän yhdistäminen vaatii kompromisseja. Vuosi sitten juhannuksena mies ja lapset palasivat Suomeen ja Posti-Ahokas jatkoi loppuvuoden yksin Eritreassa. Pestin päätyttyä hän jäi kaipaamaan erityisesti paikallisia ihmisiä ja kollegoitaan yliopistolta.
”Joka päivä niin moni ihminen hymyili ja ilahtui nähdessään minut. Ihmisillä on Eritreassa aina aikaa vähintään pysähtyä tervehtimään. Siellä asetetaan toinen ihminen etusijalle, eikä ajatella vain itseä ja omia kiireitä.”
Eritrean Institute of Technologyn hiljaittain valmistuneessa kirjastorakennuksessa opiskellaan vuoroissa.
Teksti: Minna Elo
Kuvat: Jukka Gröndahl
Kesällä 2017 Hanna Posti-Ahokas työskentelee lyhyen jakson toimintatutkimuksen parissa Asmara Community College of Educationissa. Elokuussa hän siirtyy johtamaan Jyväskylän yliopiston koordinoimaa Eritrean opetuksenkehittämishanketta.