Pakolaisasutusalueelta löytyi markkinarako leipomolle – Mirimo ja Wivine aikovat erikoistua hääkakkuihin
Kongolaisia Mirimoa ja Wivineä yhdistivät rankat kokemukset perheen menettämisestä. Opinnot Rwamwanjan ammattikoulussa innostivat ystävyksiä perustamaan leipomon, jossa molemmat ovat pomoja.
Kukaan ei leivo kakkuja pakolaisasutusalueella. Tai ainakaan leipomoa ei ole olemassa.
Oivallus muuttui liiketoimintasuunnitelmaksi, kun Mirimo Consolatrice, 20, ja Wivine Isheja, 22 aloittivat catering-opintonsa Kirkon Ulkomaanavun tukemassa Rwamwanjan ammattikoulussa.
”Aloin opiskella cateringia, koska alalla riittänee töitä. Ihmisethän syövät joka päivä”, Mirimo sanoo.
Opintoihin kuuluu myös yrittäjyyskurssi, ja nuoria tuetaan työllistymisessä ja oman yrityksen perustamisessa. Naiset huomasivat markkinaraon kakuista ja päättivät ryhtyä yhdessä yrittäjiksi.
Ugandassa suosittujen kuningatarkakkujen valmistaminen on halpaa ja hinnaksi Mirimo ja Wivine ovat määrittäneet 1 000 Ugandan shillinkiä eli noin 25 senttiä. Kuningatarkakku on muffinin-tapainen leivonnainen, joita myydään yleisesti. Raaka-aineet ovat edullisia.
”Olemme jo leiponeet kakkuja Wivinen kotona. Tulevaisuudessa haluamme erikoistua hääkakkuihin.”
Tytöt esittelevät ryhmälle liiketoimintasuunnitelmansa yrittäjyyskurssin viimeisenä päivänä.
Ystävyys ja koulutus valavat uskoa tulevaisuuteen
Rankasta taustasta huolimatta Mirimo suhtautuu myönteisesti tulevaisuuteen ja jaksaa hymyillä.
Mirimo ja Wivine ovat paenneet väkivaltaisuuksia Kongon demokraattisesta tasavallasta rajan yli Ugandaan. Mirimon koko perhe surmattiin kotonaan: vanhemmat, kolme siskoa ja kaksi veljeä.
”Olin tulossa kotiin, kun naapurit juoksivat vastaan ja kertoivat mitä on tapahtunut. Lähdin pakoon saman tien. Jätin kaiken taakseni katsomatta”, hän kertoo.
Pakomatkalla nelisen vuotta sitten kaksi miestä raiskasi Mirimon. Hän muutti turvataloon muiden perheensä menettäneiden pakolaisten kanssa. Mirimo oli vakavasti traumatisoitunut koulun alkuun saakka.
Nyt hän on alkanut unelmoida, ja siinä on auttanut ammattikoulusta syntynyt ystävyys Wivineen. Rankat kokemukset ovat yhdistäneet heitä, ja naiset ovat tukeneet toisiaan.
”Jos olisin jäänyt Kongoon, olisin kuollut yksin. Nyt olen saanut mahdollisuuden ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Ehkä minulla joskus on jopa oma koti”, Mirimo sanoo.
Mirimo ja Wivine ovat jo pohtineet laajentumista lähikaupunkeihin liiketoimintasuunnitelmassaan, jonka he laativat yrittäjyyskurssilla. Tarpeeksi suurella asiakaspohjalla naiset voisivat vastaanottaa riittävästi hääkakkutilauksia, jotta niiden valmistaminen olisi kannattavaa.
”Olemme hyviä ystäviä, ja uskomme, että pystymme pyörittämään yritystä yhdessä ja tekemään päätökset sopuisasti – olemaan molemmat pomoja”, nuoret vakuuttavat iloisesti.
Yhteisvastuukeräys tukee ammattikoulutoimintaa Rwamwanjan pakolaisasutuksessa Ugandassa.
Kirkon Ulkomaanavun Ville Wacklin kommentoi yrittäjyyskurssilla Mirimon ja Wivinen suunnitelmia.
Teksti: Jenni Lähteenmäki
Kuvat: Jari Kivelä