Paras kanapata maailman katolta

Iso osa nepalilaisista saa jokapäiväisen ravintonsa omilta pihoiltaan. Ilmastonmuutoksen vaikutuksille alttiit kasvimaat ovat Nepalin syrjäseutujen perheiden elinehto.

Teksti: Elisa Rimaila
Kuvat: Antti Yrjönen

VIELÄ ÄSKEN pihamaalla potpottanut ruskea kana on menettänyt päänsä. Sen kohtalo on päätyä osaksi Sabitri Gurung Alen, 28, ja Dhansara Alen, 31, tänään valmistamaa lounasta. Vastineeksi lintu on saanut vapaasti kuopsutella ja kaivaa pihaa lajitovereidensa kanssa ja elää elämää, josta suurin osa maailman kotieläimistä voi vain haaveilla.

Videolla valmistetaan kanapataa Tarangan kylässä Nepalissa.

Dhansaran kanapata

NOIN 6 ANNOSTA
Tarvitset: terävän veitsen kanan paloitteluun, ison wokkipannun tai korkeareunaisen paistinpannun. Tarjoile esimerkiksi jasmiiniriisin kanssa.

  • 1 kana tai 600–700 grammaa kananlihaa
  • 2 sipulia
  • 1 valkosipuli
  • Reilu pala inkivääriä
  • 500 g kirsikkatomaatteja tai tomaattia paloiteltuna
  • 1 chilipalko (tulisuus maun mukaan)
  • Tilkka öljyä paistamiseen
  • 3–5 dl vettä
  • Ripaus suolaa
  • 2–4 rkl jauhettua kurkumaa 

1. Teurasta ja käsittele kana sopiviksi paloiksi.

2. Pilko sipulit, valkosipuli ja inkivääri ja kuullota ne öljyssä pannulla.

3. Lisää kurkuma ja sekoita. Lisää kana ja paista kunnes kypsää.

4. Nakkaa joukkoon chili, pilkotut kirsikkatomaatit sekä vesi. Keitä, kunnes edessäsi on muheva pata.

Neljä kanaa on kokoontunut vesilätäkön ympärille. Kuvan taka-alalla on heinikkoa ja oikeassa yläkulmassa metallinen, pyöreä vesiastia.
Nepalin maalaiskylissä kanat saavat elää pihoilla vapaata elämää.

LÄNSI-NEPALIN Surkhetin alueella sijaitsevassa Tarangan kylässä kanaruokaa syödään harvoin. Lintuja ja vuohia teurastetaan ravinnoksi lähinnä juhlia ja vieraita varten. Lihaa saatetaan joutua hankkimaan lautaselle myös, kun pellot ja kasvimaat tarjoavat tavallista huonompaa satoa.

Sabitri ja Dhansara kuuluvat samaan perheeseen, sillä heidän aviomiehensä ovat veljeksiä. Naisten kotiovelta on 34 kilometriä lähimpään isoon kaupunkiin Birendranagariin. Pöllyävällä, mäkisellä ja osin keskeneräisellä tiellä matkaan kuluu puolitoista tuntia jopa nelivedon kyydissä. Kauppa ja terveyspalvelut ovat kaukana, eikä Sabitrin ja Dhansaran perheillä ole rahaa muutenkaan riittävästi.

Tarangan kylässä omavaraisuus on perheille elinehto.

Kasviscurrya omalta kasvimaalta

Tuhkat savuavat yhä, kun Sabitri kokoaa niitä paljain käsin vatiin maalattiaisen keittiönsä varjossa.

Pian nuotiossa palaa jo uusi tuli, ja nainen kaataa pannuun ruokaöljyä. Kasviscurryn ainekset odottavat pääsyään pataan: muhkea kaali, sipulia, valkosipulia ja kattilan pohjallisen verran pieniä perunoita. Kaikki on poimittu suoraan perheen omalta pellolta.

Videolla valmistetaan kasviscurrya.

Kasviscurry Sabitrin tapaan

NOIN 6 ANNOSTA
Tarvitset: ison wokkipannun tai kattilan currylle, kasarin maidon kuumentamiseen,
kivialustan ja jauhinkiven (morttelikin käy).

  • 1 valkokaali
  • Noin 1 kg perunoita
  • 2 sipulia
  • Tilkka ruokaöljyä kasvisten kuullottamiseen
  • 1 chilipalko (vahvuus oman maun mukaan)
  • 1 kokonainen valkosipuli
  • 4 dl maitoa
  • 7 dl vettä (voit lisätä veden määrää, jos curryn koostumus vaikuttaa liian kuivalta)
  • Ripaus suolaa
  • 2–4 rkl jauhettua kurkumaa

1. Aloita lypsämällä lehmä ja kuumentamalla maitoa kattilassa.

2. Pilko kaali, lohko perunat ja siivuta sipuli. Leikkaa chili silpuksi ja valkosipulinkynnet pienemmiksi paloiksi ja jauha ne tasaiseksi tahnaksi, johon voit lisätä sekaan pari ruokalusikallista kylmää vettä tarpeen mukaan.

3. Kuullota sipulia hetki ruokaöljyssä wokkipannulla.

4. Lisää kurkuma ja valmistamasi chilivalkosipulitahna. Sekoittele.

5. Kuullota ensin miedolla lämmöllä ja sekoitellen perunoita ja lisää kaali, kun perunat alkavat kypsyä.

6. Lisää seokseen maito ja pikkuhiljaa myös vesi. Hauduta rauhassa miedolla lämmöllä. Sekoittele ja anna hautua kannen alla.

Videolla valmistetaan maustetahnaa.

Minttuinen maustetahna

NOIN 3 DL VALMISTA TAHNAA
Tarvitset: kivialustan ja jauhinkiven (morttelikin käy). 

  • 300 g tuoreita kirsikkatomaatteja tai pieneksi pilkottua tomaattia
  • Reilu nippu tuoretta minttua
  • 1 chilipalko (tulisuus maun mukaan, mutta mieluiten tulisempaa kuin mietoa)
  • Reilu ripaus suolaa
  • Noin 1 dl vettä 

1. Silppua tomaatit, minttu ja chilipalko pieneksi.

2. Jauha tomaatti-, minttu- ja chilisilppu tasaiseksi tahnaksi. Lisää kylmää vettä tarvittaessa pieninä määrinä niin kauan, että koostumus on selvästi tahnamainen.

3. Lisää lopuksi suolaa makusi mukaan. Voit halutessasi lisätä myös minttua, chiliä ja tomaattia.

Nepalilainen nainen seisoo kuivuneiden tomaatintaimien keskellä. Kuvan etualalla on tomaattien varsia tukevia naruja poikittain.

TIESITKÖ? 60 prosenttia nepalilaisista saa toimeentulon maataloudesta. Maan pinta-alasta viljelykäytössä on 2,7 miljoonaa hehtaaria. Siitä vain puolet on kasteltua. (Lähde: cdkn.org)

Pieniä tomaatteja ja kuivuneita tomaatinlehtiä ja -varsia.

Ilmastonmuutos koettelee Nepalia. Se tekee etenkin niiden perheiden elämästä haastavaa, jotka ovat perinteisesti hankkineet omilta pelloiltaan paitsi toimeentulonsa myös oman ravintonsa.

Kaksi nepalilaista naista on kyykistyneenä kasvimaalla.

Kasvimaan kastelu tuottaa Dhansara Alelle ja Sabitri Gurung Alelle paljon ylimääräistä työtä, kun sateet eivät tule normaalisti. Naisten mukaan poikkeukselliset sääilmiöt kuten kuivuus ovat vaivanneet Tarangan kylää jo vuosikymmenen.

KITULIAAT TOMAATIN varret kipuavat pitkin tukikeppejään. Niiden lehdet ovat haalean keltaisia, ja perunapellon multa halkeilee janoisena. Tänä vuonna sadosta ei ole riittänyt myytäväksi, mikä tarkoittaa, että perhe on elänyt niukasti.

”Kaikki riippuu vedestä. Nyt sitä ei ole”, Sabitri sanoo.

Ilmastonmuutos koettelee Nepalia. Sen vaikutuksesta sateet ovat epäsäännöllisempiä kuin ennen. Kuivuuden lisäksi Nepalissa on tänä vuonna koettu tavallista voimakkaampia sateita ja niiden aiheuttamia tuhoisia tulvia.

Kasteluvettä perhe kantaa noin kahdensadan metrin päässä sijaitsevasta joesta, vaikka pihassa on vesipumppu.

Pumppu on asennettu osana laajempaa alueellista kasteluhanketta. Sen tarkoituksena oli helpottaa vedensaantia Tarangan kaltaisissa syrjäkylissä pumppaamalla Bherijoen vettä aurinkovoiman avulla tuotetulla sähköllä. Aurinkovoiman asentamista on tosin odotettu Tarangassa viisi vuotta.

Poika roikkuu pää alaspäin suuren puun oksasta. Taustalla näkyy kasveja ja puita.
Raj Ale Magar, 5, on löytänyt pihan mangopuusta kiipeiltävän oksan.

Juomavesi kannetaan joesta

Kirkkaana virtana kohisevan Bherijoen veden tuoksu tuo mieleen suomalaisen järvimaiseman. Perheen lapset ryntäävät uimaan. Mukana olevaan haaviin tarttuu tänään vain muutama sintti, jotka lapset päästävät takaisin jokeen.

Lapset kaatavat kotipihassa veden isompaan muovitynnyriin. Sen vettä käytetään ruoanlaittoon ja juotavaksi.

”Juomavettä on haettava joka neljäs päivä”, Sabitri kertoo ja kaataa samalla tilkan vettä mausteseokseen, jota hän jauhaa kivien välissä tuoreesta mintusta, chilistä ja pikkutomaateista.

Kolme lasta kulkee jonossa kivikkoisessa maastossa. Takimmaisella lapsella on punottu kori selässä. Taustalla kauempana näkyy puita ja vuoria.
Kolme lasta kulkee jonossa kivikkoisessa maastossa. Takimmaisella lapsella on punottu kori selässä. Taustalla kauempana näkyy puita ja vuoria.

Veden hakeminen muutaman sadan metrin päässä kodista virtaavasta Bherijoesta on perheiden lasten (vas.) Maya (11), Simran (10), ja Raj (5) Ale Magarin tehtävä. 

Joessa seisova tyttö nostaa metallista tonkkaa. Tytön takana toinen lapsi kahlaa.

Maya Ale Magar, 11, on ikäänsä nähden tottunut veden kantaja. Tarangan kylässä Nepalin maaseudulla ei ole sähköjä, ja ilman sähköä vettä ei saada pumpattua joesta talousvedeksi eikä kasteluun. 

Tyttö on noussut jokivedestä ja hänen märkä tukkansa roikkuu silmillä. Tyttö on levittänyt kätensä sivuilleen.

Bherijoki on Nepalin pisimmän, vuorilta alkunsa saavan, Karnalin sivuhaara. Joen voimakasta virtausta haluttaisiin valjastaa Nepalin maaseudulla myös sähköntuotantoon. 

Nuori tyttö kantaa joen rannalla selässään punottua koria. Tytön takana näkyy joki ja toinen lapsi.

Veden kantaminen on lasten työtä Bherijoen rannalla sijaitsevassa Tarangan kylässä. Maya Ale Magar, 11, kantaa vesitonkkaa tottunein ottein noin parinsadan metrin päässä mäellä sijaitsevaan kotiin.

Ilmastonmuutos erottaa perheitä

Kuivuus ei haittaa vain ruoantuotantoa ja toimeentuloa. Se murustelee perheet maailmalle.

”Kun ei sada eikä ole satoa, ihmiset lähtevät muualle töihin. Kuivuuden takia emme voi elää yhdessä perheenä”, Sabitri sanoo.

Kaksi nepalilaista naista halaa toisiaan.
Dhansara Ale ja Sabitri Gurung Ale.

Hänen puolisonsa työskentelee Malesiassa, appi Intiassa.

”Elimme ennen onnellisina yhdessä. En ole nähnyt miestäni melkein vuoteen ja kaipaan häntä”, Sabitri kertoo.

Sabitrin ja Dhansaran suvut ovat eläneet seudulla vuosikymmeniä. Perheet ovat viime vuosina saaneet tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa auttavista uusista viljelymenetelmistä hankkeessa, jota ovat rahoittaneet Suomen ja Saksan ulkoministeriöt sekä Euroopan unioni. Kirkon Ulkomaanapu on hankkeen toteuttaja saksalaisen kehitysyhteistyöjarjestö GiZin kanssa.

”Meillä on nyt tarvitsemamme tiedot ja taidot. Niistäkään ei ole hyötyä, jos meiltä puuttuu vesi”, Sabitri sanoo.

Pihapiirin ulkopuolelle puiden alle asettuneet naudat lepäävät keskipäivän kuumuudessa. Hinduille ja buddhalaisille naudat ovat pyhiä eläimiä, joita ei teurasteta ruoaksi. Niiden maito kelpaa silti makeaan mausteiseen teehen. Sabitri kaataa paksua ja rasvaista maitoa myös padassa kuullottuneiden sipulien, kaalin ja kypsyneiden perunoiden joukkoon. Padasta kohoaa kurkuman, chilin ja valkosipulin tuoksu. Lounas on pian valmis.

Takana olevalla lautasella on annos riisiä ja kasviscurrya. Etualalla on metallinen kuppi, jossa on kanapataa.

Ja sitten syömään! Lintuja ja vuohia teurastetaan Nepalin maaseudulla ravinnoksi lähinnä juhlia ja vieraita varten. Tarangan kylässä omavaraisuus on perheille elinehto.