Entisten maaorjien oikeudet eivät toteudu Nepalin maaseudulla

Kuumaa ja kuivaa. Yli 40 astetta lämmintä ja kellastunut maa. Länsi-Nepalissa, Intian rajan tuntumassa olosuhteet ovat loppukeväästä karut. Ennen monsuunia maa on kuivaa ja vedestä pulaa. Ilma on aina ollut tähän aikaan vuodesta kuuma, mutta ilmastonmuutos on tehnyt sateiden saapumisesta epävakaista.

”Kun muutimme tänne, täällä ei ollut mitään”, kertoo Sushila Chaudhari.

Nyt kylää ympäröivät pellot ja toisella laidalla kasvatetaan sikoja. Vihanneksia myymällä perhe on tienannut sen verran, että  he ovat nyt omavaraisia. Sushila muutti kylään 12 vuotta sitten mennessään naimisiin. Alue on kehittynyt sen jälkeen valtavasti. Nykyään on myös mahdollista unelmoida.

”Haluan kasvattaa viljelyksiä ja saada lapset jatkamaan koulunkäyntiä”, hän kertoo.

Kailalin alueen kylissä elää lukuisia entisten maaorjien yhteisöjä. Kuivuus ei ole ainoa haaste heidän toimeentulolleen, vaan monet ovat yhä vailla omaa maata tai henkilöllisyystodistusta. Maaorjuus lakkautettiin Nepalissa yli 10 vuotta sitten, mutta oikeudet eivät ole vieläkään toteutuneet kaikille.

Osa entisistä maaorjista on saanut rekisteröityä itselleen maapaikan ja saa toimeentuloa esimerkiksi maanviljelystä, kanaloista tai pienistä kaupoista. Osalle tilanne on kestämätön: talo on rakennettu rekisteröimättömälle maalle ja henkilöpapereiden puuttuminen estää valtion avustusten saamisen.

33-vuotias Gita Chaudhari asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa Kailarissa. Gita muutti kylään mennessään naimisiin 14 vuotta sitten. Perheen 14-vuotias poika ja 10-vuotias tyttö käyvät koulua. Perhe saa toimeentulonsa kanalasta ja vuokraamallaan maalla olevista viljelyksistä. Lapsuutensa Gita eli auttaen velkaorjuudessa eläviä vanhempiaan talon töissä.

Nepalissa on pitkä historia erilaisia velkaorjuuden muotoja. Haliya-orjuus kiellettiin vuonna 2008 ja kamaiya-orjuus vuonna 2000, molemmissa järjestelmissä työ on tarkoittanut raskasta maataloustyötä talon isännälle. Tyypillistä velalle oli, että se kasvoi korkoa ja takaisin maksaminen oli käytännössä mahdotonta. Velat myös periytyivät lapsille sitoen koko perheen orjuuteen. Lapsille tämä on tarkoittanut koulujen jäämistä kesken tai kokonaan käymättä.

Basanti Chaudarin kaupassa on myynnissä monenlaista syötävää kuten samosoja, nuudeleita ja keksejä. Viisi kuukautta aiemmin perustettu kauppa on lähtenyt hyvin käyntiin. Basanti on saanut Kirkon Ulkomaanavun tukemasta projektista koulutusta kaupan pitämiseen ja myös starttirahan päästäkseen alkuun.

Basanti Chaudari iloitsee omasta yrityksestään. Välillä töiden kanssa tulee kiire.

Basanti tekee kaupassa pääosin kaiken itse.

Shanti Chaudhary auttaa lounaan tarjoilussa.

”Välillä on vaikea ehtiä tehdä kaikkia ruokia. Joskus saan lapsista apua ja esimerkiksi tyttäreni tulevat avuksi pyyhkimään pöytiä ja muuta.”

Tänään tarjoiluavuksi on tullut myös aviomiehen sukulainen Shanti Chaudhary, hänen miehensä on töissä Intiassa. Kuivan ja harvaan asutun Kailalin elinkeinomahdollisuuudet ovat heikot. Naapurivaltioissa työpaikkoja on enemmän ja esimerkiksi tehdastyöt Intiassa saavat monet miehet lähtemään työnhakuun ulkomaille.

Kauppa on lähtenyt käyntiin hyvin ja Basanti toivoo voivansa säästää rahaa ja jatkossa laajentaa toimintaansa. Asiakkaina käy kyläläisten lisäksi myös ohikulkijoita.

”En ole käynyt koulua ja siksi minulla ei aiemmin ollut työtä. Nyt minulla on työtä ja saan myös rahaa.”

Koska Basanti ei itse päässyt käymään kouluja on hänelle nyt tärkeää saada omille lapsille paremmat lähtökohdat. Kaupasta saatuja tuloja hän käyttää 7-vuotiaiden kaksostyttöjensä ja 10-vuotiaan poikansa koulutukseen.

Syrjinnästä vapaassa kyläyhteisössä elää entisten maaorjien lisäksi vähemmistöön kuuluvia daliteja. Myös dalitien asema on Nepalin maaseudulla heikko.

Tehokkaampi maanviljely toisi lisää työpaikkoja

Kun maaorjuus lakkautettiin, mitätöitiin myös velat. Muutoksen jälkeen entiset maaorjat jäivät kuitenkin tyhjän päälle ilman koulutusta, omaa maata tai asuntoa ja toimeentuloa. Pikkuhiljaa ihmiset asettuivat asumaan pieniin kyläyhteisöihin maata viljellen, mutta kaikki eivät ole saanet rekisteröityä maata itselleen. Oma maapalsta ja avustus kodin rakentamiseen on yksi Nepalin valtion takaamista oikeuksista entisille maaorjille. Tämä ei kuitenkaan kaikkien kohdalla toteudu. Tieto rekisteröimisestä ei ole tavoittanut kaikkia.

Hakiessaan entisille maaorjille tarkoitettuja tukia, saattaa maata saada muualta kuin nykyisestä asuinpaikasta. Alueella jo parikymmentä vuotta asuneet eivät ole halukkaita jättämään kotiaan ja siellä olevaa yhteisöä. Kirkon Ulkomaanavun kumppanijärjestö Freed Kamaiya Women Development Forum tukee alueen yhteisöjä ja naisryhmiä monin tavoin, tehden samalla jatkuvasti töitä oikeuksien toteutumisen eteen.

”Ensin sääntöjen tekeminen ei ollut helppoa. Ihmisillä oli paljon erilaisia ajatuksia, mutta yhdessä keskustelemalla pääsimme yhteisymmärrykseen.”

Säästöryhmien kautta alueen naisten on mahdollista kasvattaa elinkeinoaan, esimerkiksi lainaamalla rahaa suuremman maapalstan ostamiseen tai vuokraamiseen. Janchetana-säästöryhmän naiset kertovat yhteistyön tekevän heidät onnelliseksi. Tapaamisien aikaan toimistohuone on aina täynnä ja asioista sovitaan yhdessä.

Nyt menestyvä ryhmä on ollut toiminnassa jo viisi vuotta. Tulevaisuuden haaveena on saada vuokratilojen tilalle oma paikka, lisäksi ryhmä toivoo voivansa kasvattaa toiminnastaan oikean pankin.

Suurin osa tuloista tulee maanviljelystä. Kastelu tuottaa haasteita myös heille, toisaalta ongelmana on myös saada tuotetut vihannekset myyntiin, nyt osa sadosta menee hukkaan.

”Meitä kohdeltiin kuin eläimiä”, kertoo 90-vuotias Champi Chaudhari elämästään maaorjana.

Raj Kumari Devi ja Dashi Lal Chaudari elävät lapsineen Gauriganga-kylässä. Monet miehet joutuvat lähtevät kylistä ulkomaille töihin, sillä alueen työllistymismahdollisuuden ovat heikot. Kuvassa olevien tyttärien lisäksi pariskunnalla on poika ja kolmas tytär.

Tharu-heimo on Nepalin alkuperäiskansa, he ovat asuneet Länsi-Nepalin alueella vuosisatoja. Länsi-Nepalissa kamaiya-orjuuteen päätyivät juuri tharu-heimoon kuuluvat, sillä heillä ei ollut asiakirjoja viljelemänsä maan omistuksesta.

Maaorjilta puuttui liikkumisen vapaus ja mahdollisuus päättä omasta ajastaan. Kaikki isännän määräämä työ oli tehtävä ja kaikki tuotto meni isännälle. Vuosisatoja vanha velkaorjuuden perinteen katkaiseminen vapautti maaorjat. Mutta nyt, muutama vuosikymmen myöhemmin, vapauden esteenä on toimeentulon ja ihmisoikeuksien puute. Nepalin valtio on ilmoittanut tämän vuoden olevan viimeinen, kun entiset maaorjat voivat rekisteröityä ja hakea heille kuuluvia avustuksia.

Champi Chaudhari oli yli 70-vuotias vapautuessaan velkaorjuudesta. Nyt hän on saanut nauttia vapaudesta lähes 20 vuoden ajan eläen perheensä kanssa.

90-vuotias Champi Chaudhari eli vuoteen 2001 asti kamaiyana eli velkaorjuudessa.

”Meitä kohdeltiin kuin eläimiä”, hän kertoo.

Kaikki aika meni työn tekemiseen isännälle ja jäljelle jäävällä ajalla oli hoidettava oman perheen töitä. Mitään ei jäänyt itselle.

”Nyt voin todella hyvin. Enää minun ei tarvitse työskennellä ja täällä on kaikki mukavuudet”, hän kertoo onnellisena.

Kyläyhteisö on saanut maanviljelyn hyvin käyntiin ja maataloustyöt työllistävät perheiden vanhempia.  Champi Chaudarin ei tarvitse enää tehdä töitä. Kylän vanhimpana hän saa nyt nauttia elämästään.

Teksti: Noora Pohjanheimo
Kuvat: Tatu Blomqvist