Somaliassa avustukset menevät suoraan sotaherrojen taskuun – eikö niin, Ikali Karvinen?

Kirkon Ulkomaanavun Somalian maajohtaja Ikali Karvinen on joutunut miettimään paljon, miksi ihmiset eivät yksinkertaisesti muuta pois paikoista, joissa on vaikea elää.  Nyt Kirkon Ulkomaanavun tuleva varatoiminnanjohtaja vastaa tiukkoihin väitteisiin, joita tulee usein vastaan myös KUA:n sosiaalisessa mediassa. 

Ikali Karvinen, johdat tällä hetkellä KUA:n Somalian maatoimistoa. Aiemmin olet ollut Kambodžan maajohtajana, tehnyt töitä Eritreassa ja matkustellut esimerkiksi Pohjois-Koreassa. Taidat kulkea kurjuuden perässä.  
Kirkon Ulkomaanavun strategia on toimia siellä, missä meitä tarvitaan kaikista eniten. Näissä kohteissa ihmiset ovat monella tavalla ahtaalla. Heillä ei ehkä ole elinkeinoja, tai romahtanut valtio ei pysty tarjoamaan koulutusta. Hauraat valtiot ovat toki kiehtovia konteksteja, jotka haastavat myös meitä yksittäisiä työntekijöitä. Niissä on mahdollisuus oppia uutta.   

”Kehityksen aikaan saamiseen tarvitaan suomalaisia osaajia”

Olet suomalaisena maajohtajana Somaliassa. Suomalaiset kertovat somalialaisille, miten hommat hoidetaan kunnolla.  
Kehitysyhteistyö on muuttunut viime vuosikymmenien aikana, ja meistä kansainvälisistä työntekijöistä on tullut ikään kuin konsultteja. Suomesta voimme tuoda tietämystä ja ymmärrystä siitä, miten valtava muutosvoima koulutuksella on yhteiskunnassa. Emme sano somalilaisille, että näin teidän tulee tehdä asiat. Kerromme, että meillä on tällainen kokemus Suomesta, ja tästä teille voisi olla hyötyä. Se on enemmänkin tiedon tarjoamista. Yleensä ei korosteta riittävästi, että voimme oppia paljon itse. Se, mitä opin Somaliassa, voi mahdollisesti rikastuttaa Suomea, kun palaan sinne.  

”Miksi ihmiset Afrikassa eivät varaudu luonnonkatastrofeihin paremmin?”

Olet terveystieteen tohtori ja tutkinut esimerkiksi katastrofeihin varautumista. Somaliassa kuivat jaksot eivät tule enää kenellekään yllätyksenä. On outoa, etteivät ihmiset varaudu paremmin.  
Somaliassa pitkäaikainen sisällissota ja konflikti ovat romahduttaneet valtion. Hallitus ei pysty ylläpitämään edes kaikista tärkeimpiä peruspalveluita. Kun peruspalvelut eivät ole kunnossa, on hirveän vaikeaa katsoa tulevaisuuteen ja varautua. Koulutus on toinen tärkeä tekijä. Se ei pelkästään anna oppia historiasta, vaan valmentaa ihmisiä varautumaan tulevaisuuteen. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että monet muutkin valtiot ovat aika heikosti varautuneita siihen, että ilmastonmuutos etenee näin nopeasti. Somalia on yksi kaikkein eniten ilmastonmuutoksesta kärsivistä paikoista. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, että Somaliassa elävät olevat ihmiset eivät kärsi kohtuuttomasti ilmastonmuutoksen seurauksista. 

”Nälkä ratkaistaan antamalla ruokaa”

Nälänhädän partaalla eläviä somalialaisia tuetaan käteisavustuksilla. Se tuntuu erikoiselta, kun samaan aikaan puhutaan, ettei ruokaa ole. 
Tämä on mahtava havainto. Käteisavustukset ovat yleistyneet valtavasti viime aikoina, ja monet järjestöt KUA:n ohella toimittavat niitä myös Somaliaan. Käteisavustukset toimivat niin pitkään, kun markkinat toimivat. Tällä hetkellä meillä ei ole vielä merkkejä siitä, että markkinat eivät toimisi Somaliassa. Eli jos ihmisillä on rahaa, he pystyvät ostamaan hyödykkeitä, kun ruokaa on vielä saatavilla. Ongelma on, että äärimmäisen köyhillä ihmisillä ei ole varaa siihen. Käteisavustuksia saavat ihmiset ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa ja käytännössä menettäneet kaiken omaisuutensa. Uudessa asuinpaikassaan heillä ei ole yhtään mitään, jolloin käteisavustus auttaa merkittävästi.  

”Kehitysapu tukee korruptiota”

Apua ei kannata antaa, sillä se menee vain sotaherrojen taskuun.  
Tällaista kriittisyyttä tarvitaan, ja se on erityisen tärkeää hauraissa konteksteissa, joissa Kirkon Ulkomaanapu toimii. Somalia on korruptioindeksillä mitattuna ihan siellä valtioiden häntäpäässä, emmekä me voi sulkea silmiä väärinkäytösten mahdollisuudelta. Kirkon Ulkomaanavussa rahankäyttöä valvotaan tarkasti. On tärkeää, että meillä on oma maatoimisto, jossa on tarpeeksi henkilökuntaa. Näin voimme varmistaa, että apu menee perille. Esimerkiksi käteisavustusten kohdalla varmistamme, että avustusten saajat on rekisteröity. Sen jälkeen tarkastamme, että mobiilirahana toimitettu avustus on mennyt perille juuri oikean henkilön puhelimeen. Näin pyrimme varmistamaan sen, että rahaa menee oikeaan paikkaan. 

”Kuivuuden keskellä paras apu on tehdä vesipisteitä”

Kaivon kaivaminen on paras ratkaisu kuivuuden selättämiseen.  
Ikävä kyllä näin ei tällä hetkellä ole. Meillä on tutkimusta siitä, että ilmastonmuutoksesta pahimmin kärsivillä alueilla kaivon kaivaminen saattaa olla jopa erittäin vahingollista pohjaveden saastumisen vuoksi. Somaliassa parasta olisi veden talteen ottaminen silloin, kun sateita tulee. Lisäksi olisi viisasta innovoida viljelmille tehokkaita kastelumenetelmiä ja viljellä sopivia lajikkeita.  

”Kehitysapu on vain rahan kaatamista kankkulan kaivoon”

Somalia on hyvä esimerkki maasta, johon ei ikinä saada rauhaa. 
Ymmärrän, että olo voi tuntua epätoivoiselta Somalian suhteen. Maailmassa on sellaisia konfliktipesäkkeitä, joissa lyhyen rauhan jakson jälkeen konflikti puhkeaa uudestaan. Minulle se kertoo, että sovintoprosessi on ollut pinnallinen eivätkä siihen ole osallistuneet kaikki konfliktin osapuolet. Kirkon Ulkomaanapu tukee Somaliassa kansallista sovintoprosessia, johon haluamme mukaan kaikki kansalaisryhmät: myös nuoret, naiset ja vammaiset henkilöt vähemmistöklaaneista. Niin sovinto rakentuui kestävälle pohjalle. 

”On vastuutonta hankkia lapsia keskellä nälänhätää”

On erikoista, että ihmiset hankkivat lapsia, vaikka ruokaa ei riitä itsellekään.  
Täällä lasten hankkiminen on tavallaan sosiaaliturvan muoto. Tiedämme Suomestakin, että aikoinaan meillä on ollut paljon suurempia perheitä. Se on johtunut osittain siitä, että ei ole ollut esimerkiksi ikääntyneiden hoivaa tai lastenhoitopalveluita. Eli kun perheessä on enemmän ihmisiä, toivotaan, että löytyy niitä, jotka pystyvät huolehtimaan toinen toisistansa paremmin. Olen samaa mieltä, että aihe on kriittinen Somalian kannalta. On todella tärkeää, että Somalia kehittyy siihen suuntaan, etteivät lapset olisi ainoa sosiaaliturvan muoto.  

”Miksi ihmiset asuvat alueilla, joilla ei voi asua?”

Somalialaisten elämä tuntuu olleen vaikeaa vuosikymmenestä toiseen. Muuttaisivat pois sieltä, niin ongelmat ratkeaisivat.  
Olen pohtinut paljon omista lähtökohdistani, mikä on ihmiselle paras paikka elää ja asua. Monelle suomalaiselle Suomi on paras paikka. Koti ja läheiset ihmiset sitovat siihen maahan, jossa on syntynyt ja jossa on elänyt ensimmäiset vuotensa. Vaikeudetkaan eivät välttämättä saa lähtemään kotiseuduilta. Olen tavannut somalialaisia naisia, jotka ovat sanoneet, että lähteminen on ollut viimeinen keino selviytyä. Toisaalta se on myös positiivinen asia, että ihmiset haluavat uskoa tulevaisuuteen omassa kotimaassaan. He näkevät positiivisia asioita, vaikka tällä hetkellä on valtavasti vaikeuksia. He uskovat siihen, että he pystyvät rakentamaan omaa yhteiskuntaa ja tekemään omasta maastaan asuinkelpoisen.

Teksti: Björn Udd