Turun kokoisesta pakolaisasutusalueesta on kasvamassa kuhiseva kaupunki
Ugandan edistyksellisen pakolaispolitiikan ansiosta maailman toiseksi suurin pakolaisasutusalue Bidibidi on hiljalleen muuttumassa kaupungiksi. Valtaosa pakolaisista on lapsia ja nuoria ja mahdollisuudet kouluttautua ja elättää itsensä ovat harvassa.
BIDIBIDI, POHJOIS-UGANDA. Kuoppaisia pölyäviä hiekkateitä reunustavat vieri vierekkäin ruohokattoiset savimajat. Kolme vuotta sitten alueella oli vain karua pensaikkoista metsästysmaata muutamine hajanaisine kylineen. Nyt siellä sijaitsee maailman toiseksi suurin pakolaisasutusalue Bidibidi.
Ugandan kartta jossa näkyy Bidibidin pakolaisasutusalueen sijainti
Kun väkivaltaisuudet leimahtivat Etelä-Sudanissa heinäkuussa 2016, rajan yli Pohjois-Ugandaan saapui usean kuukauden ajan jopa tuhansia pakolaisia päivässä. Jo kahdessa viikossa pakolaisia oli saapunut enemmän kuin Suomeen saapui yhteensä vuonna 2015, jolloin Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Kidutukset, mielivaltaiset tapot, sieppaukset ja raiskaukset saivat sadat tuhannet eteläsudanilaiset jättämään kotinsa. Useat taittoivat matkan jalan ja pakomatka saattoi kestää viikkoja. Uganda otti suojiinsa heidät kaikki.
Ugandan pakolaispolitiikka on maailman edistyksellisimpiä, vaikka köyhä maa on lyhyessä ajassa vastaanottanut valtavasti pakolaisia sekä Etelä-Sudanista että Kongosta. Pakolaisperheet saavat maatilkun, johon rakentaa kotinsa ja jossa viljellä ruokaa. Lisäksi heillä on lupa liikkua ja tehdä töitä. Pakolaisia ei nähdä vain taakkana yhteiskunnalle, vaan myös voimavarana.
Avokätisen pakolaispolitiikan ansiosta Bidibidi ei muistuta pakolaisleiriä, vaan kasvavaa kaupunkia. Turun kokoisella alueella asuu yhä neljännesmiljoona eteläsudanilaista pakolaista. Kiireisiä pääteitä täplittävät pienet yritykset: kioskit, räätälit, puusepät. Pressukoulujen rinnalle on noussut vastamaalattuja tiilikouluja ja valtaosa rakennuksista on jo pysyviä.
Aseistetut miehet uhkasivat tappaa Samian ja hänen perheensä pakomatkalla Etelä-Sudanista Ugandaan. Kolme vuotta pakomatkan jälkeen Samia, 18, kantaa vierailleen tuoleja savimajansa edustalla Bidibidin pakolaisasutusalueella.
Pakolaisten mukana on tullut palveluita ja mahdollisuuksia
Jamal Bakole, 25, istuu puun varjossa yrittäjyyskoulutuskeskuksen takapihalla ja puhkuu intoa. Hän on vastikään aloittanut Kirkon Ulkomaanavun yrittäjyyskoulutuksessa. On toukokuu ja muslimit viettävät paastokuukausi Ramadania, joten Jamal ei syö lounasta, kuten hänen eteläsudanilaiset kurssitoverinsa.
”Isäni ja isoisäni metsästivät täällä, mutta metsästys oli elinkeinona haastava ja elämä oli vaikeaa. Nykyään isoisäni maille on rakennettu koulu ja päiväkoti”, Jamal kertoo muutoksesta. ”Pakolaisten ansiosta tänne on tullut enemmän palveluita ja mahdollisuuksia.”
KUA:n yrittäjyyskoulutuksessa opiskeleva Jamal työskentelee veljensä yrityksessä, joka myy varaosia moottoripyöriin, mutta hän unelmoi omasta päivittäistavarakaupasta.
Jamal on yksi 40 yrittäjyyskoulutukseen valitusta nuoresta. Osa kurssilaisista on paikallisväestöä, osa pakolaisia. Yrittäjyyskoulutuksen kaltaisille palveluille on huutava tarve, koska mahdollisuuksia toimeentuloon on vähän.
”Jos haluan ostaa lapselleni vaatteita, tulee minun myydä osa kuukausittaisesta ruoka-annoksestani”, kertoo yksinhuoltajaäiti Florence Achiro Marino, 24, joka osallistuu yrittäjyyskoulutukseen pieni lapsi mukanaan. ”Olen onnellinen, että minut valittiin koulutukseen. Olin jo pitkään rukoillut, että eteeni osuisi edes jokin mahdollisuus.”
Länsi-Niilin alue, missä Bidibidi sijaitsee, on Ugandan köyhintä aluetta. Alueen väkimäärän moninkertaistuminen on aiheuttanut kilpailua rajallisista resursseista, kuten polttopuista. Samalla järjestöjen ja valtion tarjotessa pakolaisille palveluita, myös paikalliset ovat hyötyneet niistä.
Akuutista hätätilasta kohti itsenäistä elämää
Kolme vuotta pakolaisten saapumisen jälkeen elämä on tasaantunut ja akuutti hätätila on selätetty. Yhä useampi pakolainen viljelee omaa maatilkkuaan täydentääkseen Maailman ruokaohjelmalta saamaansa ruoka-annostaan. Yhä useampi pakolaislapsi käy koulua. Ugandan pakolaispolitiikan tavoitteena on, että pakolaiset voivat itsenäisesti elättää itsensä.
”Pakolaiset ovat kuitenkin yhä erittäin haavoittuvaisessa asemassa ja elinolot ovat kaukana ihanteellista. Monien kotien katot ovat edelleen muovipressusta ja osa kouluista on väliaikaisia telttakouluja. Vaikka yhä useampi pakolaislapsi pääsee kouluun, luokissa on tungosta, sillä oppilaita saattaa olla jopa 200 yhtä opettajaa kohti”, toteaa Lilian Musoki, KUA:n Yumben toimiston johtaja.
Orvoksi jäänyt eteläsudanilainen Jessica, 18, opiskelee Koro Highlandin koulussa. Koulu on hänelle kaikki kaikessa ja opettajat kuin vanhempia. ”Koulutilojen huono kunto aiheuttaa paljon haasteita”, hän toteaa.
Infrastruktuuriin investointi hyödyttäisi koko yhteisöä ja loisi työpaikkoja. Ugandalaiset hyötyvät alueelle rakennetuista kouluista, sairaaloista ja vesijärjestelmistä myös pakolaisten kotiinpaluun jälkeen. Toistaiseksi vain harva pakolainen on uskaltanut palata. Etelä-Sudanissa viime vuonna tehdystä rauhansopimuksesta huolimatta palaaminen ei ole YK:n mukaan turvallista.
Työmme Bidibidissä
Koulutus: KUA tukee 45 koulua ja järjestää nopeutettuja koulutusohjelmia nuorille, jotka ovat joutuneet keskeyttämään koulunkäyntinsä.
Hygieniapakkaukset: Tyttöoppilaille jaetaan hygieniapakkauksia, jotta he eivät joutuisi jäämään pois koulusta kuukautisten aikana.
Ammattikoulutus: 230 nuorta opiskelee räätäleiksi, rakentajiksi sekä puu- ja terässepiksi. Taitojen opettamisen lisäksi heitä autetaan työllistymään.
Yrittäjyyskoulutus: 40 nuorta osallistuu yrittäjyyskoulutukseen, jossa nuoret oppivat menestyksekkäästä yritystoiminnasta. Heitä autetaan oman yrityksen perustamisessa.
Puiden istutus: KUA:n tukemana pakolaiset ovat istuttaneet puita koulujen läheisyyteen ja samalla tienanneet perheilleen rahaa välttämättömyystarvikkeisiin.
Bidibidin asukkaista yli kaksi kolmasosaa on alle 18-vuotiaita. Koska lapsia ja nuoria on valtavasti ja kotimaahan paluu on epävarmaa, on tärkeää, että pakolaisasutusalueella tarjotaan mahdollisuuksia kouluttautua. Rahoituspulan takia näin ei kuitenkaan ole. Vaikein tilanne on peruskoulun jälkeen.
”Kun mahdollisuudet kouluttautua ja elättää itsensä ovat harvassa, nuoret kokevat toivottomuutta. Samalla riskit lapsiavioliitoille, raiskauksille ja päihteiden käytölle kasvavat”, Lilian Musoki kertoo.
”Ammattikoulutus on tehokas ratkaisu, sillä nuorten on mahdollista lyhyessä ajassa oppia taitoja, jotka auttavat heitä työllistymään ja elättämään itsensä. Taitojen opettaminen ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan nuoret tarvitsevat apua oman liiketoiminnan käynnistämisessä.”
Lahjoita ja tue muun muassa nuorten ammattikoulutusta, koulunsa keskeyttäneiden lasten kouluun paluuta ja puiden istutusta.
Opettaja näyttää eteläsudanilaiselle Glorialle, 19, miten muurataan. Gloria opiskelee KUA:n ammattikoulutuksessa rakennuslinjalla´ja haaveilee rakentavansa kotimaahansa kouluja ja orpolapsille koteja.
Teksti: Linda-Lotta Luhtala
Kuvat: Erik Nyström