Kenian maaseudulla paimentolaiskansat joutuvat mukautumaan sääoloihin. Kuivat kaudet herättävät epätoivoa ja levottomuutta.

Pokot-heimo sinnittelee rutikuivalla Kolowan maaseudulla Keniassa. Sadekausien välinen kuivuusjakso voi kestää yli puoli vuotta ja toimeentulon mahdollisuudet ovat minimissä. Vilja kuihtuu, mehiläisetkään eivät saa kerättyä hunajaa. Ainoastaan karja voi pelastaa. Vuohi onkin todellinen hengenpelastaja. Hyvinvoivat vuohet kirmailevat niin kuin niillä ei olisi mitään hätää vielä silloinkin, kun kuivuus tekee elämästä äärimmäistä.

Kuivan kauden jatkuessa elämä käy kuitenkin yhä vaikeammaksi. Lopulta maidon tulo ehtyy. Eläimiä on myytävä, jotta voisi ostaa ruokaa ja kustantaa lasten koulumaksuja. Tilanne näyttää päätyvän kohti umpikujaa.

Silloin pokot-soturin katse saattaa kääntyä naapuriheimon puoleen. Marakwet-kansalla on kaikkea. Raikas vesi valuu vuorelta vuolaana. Tienvarren ojatkin tulvivat. Valtavat mangopuut kantavat runsasta hedelmää. Karjalaumat ovat suuria. Pienet lapsetkin puhuvat sujuvasti englantia.

Tilanne saa heimot ottamaan yhteen ja molemmin puolin heimorajaa ihmisiä on kuollut aseellisissa yhteenotoissa. Karjalaumat ovat vaihtaneet omistajaa. Moni soturi on jäänyt maahan makaamaan. Leskiä on paljon.

Rauhaa sanoin ja teoin

Kirkon Ulkomaanavun tehtävä on lievittää vihollisuuksia. Rauhankokouksissa selvitetään asioita, jaetaan aterioita ja puhutaan järkeä.

Mutta koska väkivaltaisuudet johtuvat pohjimmiltaan elämisen mahdottomuudesta pokotien alueella, ei puhe ole riittävä ratkaisu. Siksi KUA ehkäisee uusia kahakoita myös parantamalla toimeentuloa. Ja mikäpä olisi näissä oloissa parempi ratkaisu kuin vuohi.

Viime vuonna molempien heimojen jäsenille jaettiin vuohia, kolme vuohta per perhe. Vuohia saivat sellaiset perheet, joissa oli ollut kovia menetyksiä konfliktin vuoksi. Yhteensä vuohia jaettiin 600, molemmille heimoille 300. Ajatuksena oli sekä auttaa perheitä selviytymään että lievittää katkeruutta ja siten ehkäistä koston kierrettä.

Paul Cheliwo sai kolme vuohta ja uuden toivon

Yksi vuohia saaneista on 43-vuotias seitsemän lapsen isä Paul Cheliwo. Hän laiduntaa vuohiaan valtavan akaasiapuun alla. Kun puusta tippuu hedelmiä maahan, vuohet keräävät ne suuhunsa. Vuohien määkiessä taustalla Paul kertoo elämästään.

”Minulla oli yli sata vuohta. Olin kokonaan riippuvainen karjasta”, Paul muistelee. ”Olin vuohien kanssa, kun hyökkäys tapahtui. He yrittivät ampua minua, mutta minä pakenin.”

Yhtäkkiä naapuriheimon karjavarkaat olivat vieneet koko perheen toimeentulon. ”Minusta tuli yhtäkkiä hyvin köyhä.” Karjavarkaudesta lähtien Paul on tehnyt sekalaisia töitä kenelle tahansa, joka maksaisi jotakin.

Mies kiittelee moneen kertaan saamistaan vuohista: ”Sain kolme vuohta, joista yksi on synnyttänyt kilin. Kun te annoitte minulle nämä vuohet, elämäni alkoi uudelleen.”

Valitettavasti rauhantyölle on tarvetta edelleen. Tälläkin viikolla kaksi ihmistä kuoli yhteenotossa lähistöllä, Paul kertoo, ja lisää, että juuri nyt on turvallista, koska hallituksen sotilaita on heimoalueiden rajalla turvaamassa rauhaa.

Silti monella karjapaimenella roikkuu rynnäkkökivääri olalla. Voi vain toivoa, että aseille ei tulisi käyttöä.

Teksti: Pertti Keinänen
Kuvat: Jari Kivelä