Syyrian pakolaisia tukevaan Jordan Response Planiin osallistuvien kansalaisjärjestöjen projektit helpottavat ainutlaatuisella tavalla pakolaisten kärsimyksiä. Jokainen tarina on todiste mahdollisuudesta parempaan tulevaisuuteen.

Viisitoistavuotias Mohammad Mjarmesh on syyrialainen pakolainen. Hän lähti kotoaan Homsista kaksi vuotta sitten vanhempiensa ja neljän veljensä kanssa.

”Matka oli pelottava, joka puolella ammuskeltiin ja räjähti pommeja”, Mohammad kertoo.

Perheen päästyä Damaskokseen, isä totesi kaupungin turvattomaksi ja päätti viedä perheensä edelleen Jordaniaan.

”Jordanian sotilaat ottivat meidät rajalla vastaan. Yksi heistä heilutti meille ja hymyili ja sanoi: ’Älkää pelätkö, olette nyt Jordaniassa’”, hän kertoo.

Intohimoa urheilusta

Nyt Mohammad asuu perheensä ja isoäitinsä kanssa Markassa, Jordanian pääkaupunki Ammanin itäosassa. Hän käy julkista koulua. Kirkon Ulkomaanavun Markan nuorisokeskuksessa järjestämissä aktiviteeteissa Mohammad näki tilaisuutensa löytää tekemistä vapaa-ajalleen.

Mohammad ilmoittautui pöytätennisryhmään, jonka vetäjänä toimi entinen maajoukkuevalmentaja Bassem Hasan. Kurssi kesti 30 päivää ja sen aikana osallistujille pyrittiin tarjoamaan pelin perustaidot.

Toinen tärkeä tavoite oli rakentaa hyvät suhteet jordanialaisten ja syyrialaisten välille.

”Pöytätennis on tuonut mukanaan valtavan muutoksen, lajista on tullut intohimoni. Haluan jatkaa sen harrastamista ja kehittää taitojani, haluan jonain päivänä tulla ammattilaiseksi. Minun täytyy vain päästä muiden edelle, saavuttaa aina seuraava taso.”

Aktiviteetit pitävät poissa rikoksista

Kirkon Ulkomaanavun järjestämät aktiviteetit – kuten jalkapallo, sulkapallo, valokuvaus ja kierrätys – ovat murtaneet rajoja jordanialaisten ja syyrialaisten välillä ja tehneet heistä ystäviä keskenään.

Nuorisokeskuksen johtaja Nidal Sagair korostaa kansalaisjärjestöjen tuen merkitystä.

”Nuorisokeskukset auttavat nuoria ohjaamalla heitä oikeaan suuntaan ja pitämällä heidät erossa huonoista tavoista ja rikoksista. Pakolaisilla on valtavasti aikaa ja toisinaan arveluttavat värvääjät häiritsevät heitä”, Sagair kertoo.

Kun yksi perheenjäsen on mukana harrastustoiminnassa, siitä on apua muillekin.

”Nuorempi veljeni katsoo minua ylöspäin ja on päättänyt, että myös hän haluaa osallistua aktiviteetteihin. Hän päätti sen nähtyään, miten paljon kuntoni on kohonnut ja miten olen saanut uusia taitoja ja uusia ystäviä. Rakastan elämääni nyt ja uskon, että kun pian palaan kotimaahani Syyriaan, elämässäni on toivoa,” Mohammad toteaa.

Teksti ja kuva: Muhammad Smadi

Artikkeli on ilmestynyt Jordanian pakolaisista vastaavan ministeriön julkaisussa.