Etelä-Sudan on unohtumaton
En unohda koskaan Etelä-Sudanin ukonilmoja. Salamat tulevat oven alta huoneeseen. Kaukainen jyrinä muuttuu sellaisiksi tärähdyksiksi, että sänkykin tuntuu liikkuvan. Ja täällä salama tappaa tämän tästä. Elokuussa opettajan ja kuusi koululaista, ja minun kuulemani ukkonen äidin, jolta jäi pieni orpolapsi.
En unohda koskaan lasten katseita. Monet pienimmistä eivät ole nähneet valkoista naista. He pelkäävät ja juoksevat itkien karkuun.
Mutta kaikissa ihmisen aluissa kaikkialla maailmassa on erilaisia persoonallisuuksia. Uteliaisuus voittaa pelon. Juuri kävelemään oppineen pienen paitaressun kanssa lyömme kämmeniä yhteen. Hän pienen pientä mustaa kättä ja minä suuren suurta valkoista kättä. Kumpaakin naurattaa.
En unohda Karikan maanviljelijöiden itsetietoista ilmettä sekä iloa ja ylpeyttä, kun maataloushankkeen satoa esitellään. Komeita maissintähkiä, isoja banaaniterttuja ja kaiken päälle kukko!
En unohda keskipäivän kuumuutta. Aurinko on suoraan yläpuolellamme. Kävelemme kilometrin toisensa jälkeen kolmimetrisessä heinikossa ja saavumme maissipellon laitaan Karikassa, läntisessä Ekvatoriassa. Aurinko muuttuu vielä kuumemmaksi mustaa multaa vasten. Peltoa kuokkiva Gestar Nillima pyytää vesipulloani. En anna sitä, koska tiedän tarvitsevani sitä kipeästi.
En unohda tuoksuja ja hajuja. On niin kuumaa ja kosteaa, että jokin luonnossa on aina mätänemistilassa. Sillä prosessilla on oma tuoksunsa, niin kuin on kuoritulla ja jauhetulla kassavalla, jota käytetään auringossa. Käymisen myötä siitä poistuu myrkyllisiä aineita.
Toinen tuoksu sateen jälkeen sademetsässä, kun kaikki on hetken aivan kirkasta ja puhdasta.
En unohda Yambion Superstar hotellin vesipoikaa John Mongobia. Joka aamu hän saapuu polkupyörällä, johon on vyötetty kuusi vesikanisteria. Hän kulkee huolellisesti huoneesta toiseen ja täyttää kylpyhuoneidemme vesisaavin. Ja tekee vedenhakumatkan niin monta kertaa kuin huoneiden saaveja riittää. Rukoilen, että hän saa palkan litrojen mukaan ja meillä on kaiken aikaa ”poljettu” vesi.
En unohda paikallis- ja kaukoliikenteen joka paikan menijöitä, moottoripyörätakseja ja niiden mielikuvituksellisia kuormia. Matkalla Mundrista Yambioon sataa vettä. Kuljettajalla on hupullinen toppatakki. Hupun reunassa on vielä turkista, mutta hänen edessään tankin päällä istuu pieni tyttö hihattomassa ihokkaassa tuulta halkomassa.
Lyhyesti: Etelä-Sudan on unohtumaton elämys!
Terveisin,
Hilkka Hyrkkö
