Haitin koulut syntyvät tarpeeseen

Haitin maanjäristyksestä on kolme vuotta, ja haitilaiset näyttävät jo selvästi toipuneen katastrofista. Port-au-Princessä ja siitä länteen, Léogânen ja Gressierin alueella, missä Kirkon Ulkomaanapu rakentaa useita kouluja, kaduilla ja teillä kulkiessa huomaa, että maassa asuu todellakin yli yhdeksän miljoonaa asukasta. Ja pari miljoonaa on keskittynyt melko suppealle pääkaupunkiseudulle.

Vaikka itse näen joka puolella parantamisen ja kehittämisen varaa, jatkuvat ruuhkat huonoilla teillä, töihin kävelevät ihmismassat ja joka puolella näkyvät kaupustelijat osoittavat, että haitilaiset eivät ole menettäneet toivoaan ja toimeliaisuus on elpynyt. Teltta- ja tilapäisasumuksia toki näkyy, mutta ihmisillä on silti aina puhtaat vaatteet ja lapset on puettu siisteihin koulupukuihin.

Sunnuntaina 26. toukokuuta vietettiin Haitilla äitienpäivää asiaan kuuluvalla intensiteetillä. Saimme yllättäen kunnian päästä vierailemaan äitienpäiväjuhlissakin, Don Boscon seurakunnan koululla Petion Villessä. Koulun pihalle oli järjestetty hieno tilaisuus äitejä varten. Esiintyjiä riitti koulun oppilaista aina paikalliseen ”Michael Jacksoniin” asti, ja ihmisten innostus hehkui kasvoilta.

Juhlissa tuli vastaan myös Ulkomaanavun Haitin toimiston hallintopäällikkö madame Yvesrose. Koulun vanhana oppilaana hän piti alumnin puheen koulun merkityksestä. Koulu oli luonteva paikka juhlille. Ja juhlat erinomainen osoitus koulujen tärkeydestä haitilaisten elämässä muutenkin, arjen rutiinien ja pyhien kohokohtien paikkana ja järjestäjänä.

Osa Ulkomaanavun rakentamista kouluista sijaitsee vain maastoautolla saavutettavien reittien päässä. Muutamaan ei pääse niilläkään, vaan pitää patikoida pari tuntia vuorten yli ja virtojen poikki. Paratiisimaisen luonnon keskellä on ilmeisen köyhiä kyliä, joissa koulurakennusten tärkeys korostuu entisestään. Paitsi että koululaisia riittää ja kouluille vaelletaan pitkienkin matkojen takaa, rakennus on usein lähikylien ainoa yhteinen julkinen tila ja sitä saatetaan käyttää myös kirkkona maanjäristyksessä tuhoutuneen pyhäkön sijaan.

Ulkomaanavun koulut syntyvät tarpeeseen ja ne ovat saaneet myönteistä palautetta myös rakentamisen ammattilaisilta. Pysyvään rakentamiseen on oikeasti panostettu, ulkoasu on miellyttävä ja rakenteet suunniteltu kestämään seuraavat luonnonmullistukset. Kouluihin on mietitty kunnioitettavasti ekologisia järjestelmiä kuten aurinkopaneelivalaistus ja biokaasujärjestelmä, joka tuottaa käymäläjätteestä kaasua keittiön liesiin ja lannoitetta omille kasvimaille.

Kolmessa vuodessa Haitilla on lukuisten eri järjestöjen ja toimijoiden avulla päästy katastrofin ensiapuvaiheesta jälleenrakentamiseen ja jatkamaan kehitysyhteistyötä.

Matkalla kouluille on nähtävissä jälkiä näistä eri vaiheista. Lähes kaikki rakennusjäte on saatu raivattua pois, mutta joka puolella vilisee järjestöjen logoilla leimattuja pressuja ja tilapäisiä asuinsuojia ja kouluja. Kiire auttamaan on selvästikin ollut kova. Arkkitehdin silmään tarttuvat lukuisat erilaiset tyylit ja rakennustavat pressukatoksesta vanerikoppeihin ja kaarevaan peltihalli-kouluun.

Kun vanhaa ja kaunista haitilaista rakennusperintöä näkee maaseudun kylissä, mielessä hieman kirvelee ajatus, miksi siitä ei ole otettu mallia. Onko kiire ollut liian kova ja piirustukset lähetetty suoraan pääkonttorista? Toki tiloja on tarvittu kipeästi, mutta tässä vaiheessa voi jo ajatella, että kyllä paikallista kulttuuria ja ihmisiä kunnioittaisi enemmän rakentamistulos, missä olisi heille tuttua, omaa esteettistä perintöä.

Ongelma nostaa hyvin esiin isomman rakentamiseen liittyvän elinkaarihaasteen. Kun eri vaiheiden rakennelmia tulee niin paljon vastaan, ei voi olla ajattelematta kaiken hintaa ja sitä, miten ihmiset joutuvat sopeutumaan jopa kolmeenkin erilaiseen rakentamisen vaiheeseen ja tiloihin muutaman vuoden sisällä. Puhumattakaan epäekologisuudesta.

Haitilla on nähtävissä kolmen vuoden kehitys katastrofitilanteesta jälleenrakennuksen kautta takaisin kehitysyhteistyöhön. Muutostilanne tarjoaa hyvän oppitunnin kaikille kiinnostuneille. Ja tämän opin pitäisi mielestäni nyt johtaa humanitäärisessä toiminnassa turhien vaiheiden karsimiseen.

Tavoitteeksi pitäisi heti asettaa ratkaisu, missä katastrofitilanteessa pystytetään sellaisia rakennelmia, että käyttö ja toiminta voivat jatkua luontevasti vaikka rakennusta työstetään pysyvään muotoon olojen vakiinnuttua.

Monien järjestöjen jo poistuttua Haitilta, täällä pitkäjänteisesti toimivalla Kirkon Ulkomaanavulla on loistava tilaisuus olla suunnannäyttäjä elinkaariasioissa. Ja allekirjoittanut lupaa yrittää auttaa omalla pienellä askeleellaan tässä alan isossa harppauksessa.

Terveisin
Pasi