Internet on ääriajattelun valtaväylä, mutta väkivaltainen ekstremismi voitetaan verkon ulkopuolella
Keinot väkivaltaisen ekstremismin ratkaisemiseksi löytyvät internetsovellusten ulkopuolelta, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun vanhempi asiantuntija Marko Juntunen.
HUHTIKUUSSA 2020 Viron viranomaiset pidättivät internetissä järjestäytyneen ja lukuisiin maihin levittäytyneen äärioikeistolaisen terroristiryhmän Feuerkrieg Divisionin johtajan. Rikostutkinnassa oli paljastunut, että ryhmän verkkokeskusteluissa jaettiin pomminteko-ohjeita, valmisteltiin Adolf Hitlerin satavuotissyntymäpäivien viettoa ja suunniteltiin terrori-iskua Lontooseen. Tietoverkossa nimimerkillä Commander toiminut ryhmän johtaja oli tapauksen tullessa julkisuuteen 13-vuotias.
Viron tapauksen kaltaiset uutiset ovat tuttuja eri puolilta maailmaa. Tarinaan kuuluu miltei poikkeuksetta internetin kirjaviin ekstremistiympäristöihin eksynyt teini-ikäinen tai nuori aikuinen, jonka radikalisoituminen käynnistyy peli- ja chattipalveluissa toimivien rekrytoijien työn tuloksena.
Internetin ekstremistisistä ”ekosysteemeistä” löytyykin aikamme ääriajattelu koko kirjossaan. Tarjolla on uskonnon motivoimaa ekstremismiä, äärioikeistolaisuutta, äärivasemmistolaisuutta, anarkismia, naisvihaa, valkoisen rodun ylivaltaa ajavia ajatuksia ja erilaisten salaliittoteorioiden motivoimia liikkeitä.
”Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn resepti on lopulta varsin yksinkertainen.”
Tietoverkko muodostui jo 2000-luvun alkuvuosina väyläksi levittää propagandaa, verkottua globaalisti ja rekrytoida uusia jäseniä ääriliikkeisiin. Sosiaalisen median aikakaudella anonyymit toimijat alkoivat synnyttää saman mielisten kaikukammioita, joissa kuka tahansa saattoi lietsoa väkivaltaa. Kiinnittyminen samankaltaisia päämääriä ajaviin verkkoympäristöihin puolestaan motivoi yksilöitä osallistumaan kiinteämmin ja toimimaan radikaalimmin. Vironkin tapaus osoittaa, että nuoret saattavat rakentaa jopa kokonaisen liikkeen, joka onnistuu synnyttämään mielikuvia koko globaalia järjestelmää haastavasta joukkovoimasta ja kriittisestä ”massasta”.
Ajallemme tyypillinen ilmiö onkin hallitusten, sosiaalisen median alustojen ja ekstremistien välinen kädenvääntö sallittavan viestinnän rajoista. Lukuisten EU-maiden hallitukset vaativat sosiaalisen median alustoilta nopeampaa toimintaa laittoman sisällön poistamiseksi, mutta on virheellistä olettaa, että yritysten toiminta muuttaa extremistisen sisällön luojien käyttäytymistä suotuisampaan suuntaan. Suurimmat yritykset toki pyrkivät estämään ääriajatusten jakamista mutta ne etsiytyvät jatkuvasti uusiin viestintäsovelluksiin etenkin salattuihin viestialustoihin, kuten vuonna 2013 käynnistettyyn Telegramiin.
Tietoverkon suitsiminen vaikuttaakin lähestulkoon toivottomalta. Väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisyn resepti on lopulta varsin yksinkertainen; on luotava tehokas ja luottamukseen perustuva yhteistyöverkosto viranomaisten, järjestöjen ja paikallistason toimijoiden välillä. Huolen herätessä nuoren ja tämän perheen on päästävä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa asiantuntija-avun piiriin.
Juttu on julkaistu alun perin Tekoja-lehdessä 2/2021. Syksyn lehti kantaa teemaa Digi, teknologia ja kehitys.
