Kannattaako kehitysyhteistyö?

Olen vastikään aloittanut Kirkon Ulkomaanavun maajohtajana itselleni uudessa ympäristössä Kambodžassa. Kambodža on yksi niistä maista, jotka ovat säästyneet laajamittaisilta koronatartunnoilta väestön keskuudessa. Tartuntaluvut ovat olleet yllättävän matalia. Jopa niin matalia, että kriittiselle ajattelijalle syntyy kysymyksiä tiedon oikeellisuudesta, testauksen riittävyydestä ja tilastoinnin puutteellisuudesta.

Toisaalta Kambodžan toimenpiteet kansalaistensa suojelemiseksi ovat olleet mittavia. Itsekin olen saanut niistä osani. Kambodžan maarajat ovat käytännössä olleet suljettuina ja ilmateitse saapuvilta matkustajilta odotetaan mittavia valmistelutoimia ennen matkaa. Tietyntyyppisiä viisumeja ei myönnetä nyt lainkaan. Vaatimus negatiivisesta koronatestituloksesta, tarve ylimääräiselle vakuutustodistukselle, säännöt mittavan rahamäärän talletuksesta valtion tilille maahan saavuttaessa sekä saapumisen jälkeen alkava karanteeni saavat pohtimaan oman Kambodžan matkan tarpeellisuutta. On todennäköistä, että jopa vakavissaan matkaansa harkitsevat liikemiehet lykkäävät matkaansa nyt myöhempään ajankohtaan.

Kambodžassa koulut ovat olleet kiinni pitkiä aikoja. Toimet näyttävät tehonneen. Laajat varautumistoimet ovat kuitenkin johtaneet toisenlaiseen ikävään kierteeseen. Kun tuhannet turistit jäävät saapumatta ja teollisuus ja kansainvälinen kauppa häiriintyvät, lisääntyy myös yleinen talouden epävarmuus. Tämä on saattanut yksilöt ja perheet köyhyyden vapaapudotukseen, joka tipauttaa köyhyystason yläpuolelle juuri ja juuri kiivenneet takaisin köyhyyden loukkuun. Kirkon Ulkomaanapu kumppaneineen on aloittanut ruoka- ja käteisavustukset kaikista heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa. Trooppisten myrskyjen aiheuttamat tulvat eivät ole helpottaneet tilannetta.

Superrikkaita ja rutiköyhiä

Karanteenihotellini ikkunan maisema vaihtuu jännittävästi vuorokaudenajan mukaan. Päivänvalossa näen Mekong-joen ruman ruskean veden ja kalastajien puolelta toiselle vaappuvat alukset. Ikkunan takana on merkkejä kehitysmaalle tyypillisistä nimittäjistä, joista voi päätellä, että ympärillä on paljon köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Illan pimeys kuitenkin peittää paljon ja hiukan kauempana olevat tornitalot iltavalaistuksessa saavat aikaan kuvitelman maailman metropolista. Luulen olevani jossain muualla ja katselevani mainostauluja vaikkapa Yhdysvalloissa.

Minulle kauniit valot ja vähemmän kauniit mainostaulut kertovat kahta tarinaa. Toisaalta tarinaa siitä, että tässäkin yhteiskunnassa kyllä osa selviää koronasta, ehkä jopa hyötyy siitä. Täällä on kuulemma superrikkaita aiemmin mainittujen köyhyyteen syöksyjien lisäksi. Toisaalta valotaulujen ulottumattomiin jää raamatulisin ilmaisuin ”maan hiljaiset ja köyhät”. Heidän puolestaan Kirkon Ulkomaanapu, Naisten Pankki ja monet muut upeat toimijat taistelevat lisäämällä mahdollisuuksia elinkeinoon, koulutukseen ja rauhaan. Monet rahoittajat muistuttavat nykyään, että perinteisin rahoitusinstrumentein näiden köyhien ja hiljaisten ongelmia ei kuitenkaan kyetä ratkomaan. Jotta saavutamme YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, tarvitaan kuulemma yksityisen ja kehitysyhteistyörahoituksen sekoittumista.

Yhteiskehittelytyötä kehitysyhteistyön tilalle?

Kannattaako kehitysyhteistyö siis ylipäätään? Ei kannata siinä perinteisessä mielessä kuin monet siitä edelleen ajattelevat. Jos mielikuva kehitysyhteistyöstä on lahjoitusvaroin ja julkisella rahalla tehtävää kaivojen rakennusta tai ihmisten kannattelemista kriisistä toiseen, vastaus on juuri tuo; ei kannata. Kehitysyhteistyö on nykyään kuitenkin kaikkea muuta kuin perinteisissä mielikuvissa. Se on yhteistyötä ajatushautomoiden kanssa, starttirahoja, keskusteluja investoinneista ja pyrkimystä pysyviin rakennemuutoksiin.

Pyörittelemällä sanaa kehitysyhteistyö saa aikaan toisen sanan, sanan jonka sisältämä toiminta kannattaa: yhteiskehittelytyö. Itseasiassa sitä kehitysyhteistyö nykyään on. Se ei sulje silmiään siltä, että perustarpeiden lisäksi esimerkiksi vastuullinen sijoittaminen on merkittävä tapa luoda työpaikkoja ja vähentää köyhyyttä. Yhteiskehittelyä tarvitaan kaikenlaisissa yhteisöissä: kylissä uusien innovatiivisten maatalouskäytäntöjen löytämiseksi, mutta myös noissa valoja loistavissa tornitaloissa, joissa yllättäen saatetaankin tehdä maailman parasta kehitysyhteistyötä vaikuttamalla työpaikkojen luomiseen sijoitus- ja yritysyhteistyön avulla.

Yhteiskehittelytyö yritysten, kansalaisyhteiskunnan ja sijoittajien kanssa kannattaa, vanhanaikainen kehitysyhteistyö taas ei. Vaikka yhteiskehittelytyölle nykyään on monenlaisia uusia rahoituskanavia, eivät taloudelliset paineet ole kadonneet. Harva tietää, että esimerkiksi Kirkon Ulkomaanavun kaltaiselta toimijalta vaaditaan omarahoitusta, jotta se pystyy hakemaan rahoitusta niin kutsutuilta institutionaalisilta rahoittajilta, kuten vaikkapa YK-järjestöiltä tai Euroopan Unionilta. Siksi jokainen lahjoitus työhömme on merkittävä. Yhteiskehittelyllä pääsemme korona-kriisin koettelemassa Kambodžassakin piirun verran lähemmäksi kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

Ikali Karvinen

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Kambodžan maatoimiston johtaja