Koronakriisin pitkittyessä suurin uhka ihmisille ovat pandemian seurannaisvaikutukset. Ennennäkemättömällä tavalla hidastunut maailman talous yhdistettynä rajoitustoimiin on vienyt monilta toimeentulon maissa, joissa miljoonat perhekunnat ovat riippuvaisia päivän ansioista ja vailla säästöjä tai sosiaaliturvaa. Usealle kehittyvälle valtiolle työvoima on merkittävä vientituote, joka samanaikaisesti on vähentänyt työttömyyttä kotimaassa ja tuonut tuloja rahansiirtoina kotimaahan. Koronan myötä miljoonat siirtotyöläiset ovat palanneet kotimaihinsa.

YK:n ruokajärjestö World Food Program arvioi ruoka-avun tarpeessa olevien ihmisten määrän kaksinkertaistuvan covid-19 pandemian seurauksena 135 miljoonasta 265 miljoonaan vuoden 2020 aikana. Ruoka-avun tarve kasvaa erityisesti valtioissa, jotka kärsivät jo ennalta sisäisistä konflikteista tai ilmastonmuutoksen vaikutuksista, pahimmillaan molemmista kuten esimerkiksi Afganistanissa ja Somaliassa. Näissä olosuhteissa on vaarana, että pitkäjänteinen työ terveyden, koulutuksen ja ihmisoikeuksien parissa ottaa takapakkia.

Monissa maissa lasten ja nuorten koulunkäynti on pysähtynyt pitkäksi aikaa koronatilanteen vuoksi. Kun lapset jäävät jälkeen opinnoissa, erityisesti teini-ikäisten lasten kynnys palata kouluun voi olla korkea. Heikoimmassa asemassa olevat perheet eivät huonontuneen toimentulon vuoksi välttämättä pysty lähettämään lapsiaan takaisin kouluun. Seuraukset lasten ja nuorten elämään sekä yhteiskuntien kehittämiseen ovat pitkäkestoiset.

Peruspalvelujen tarjoaminen hauraissa yhteiskunnissa on riippuvainen kansainvälisestä rahoituksesta ja tuesta. Monissa maissa paikalliset järjestöt vapaaehtoisineen tekevät tärkeää työtä koronaviruksen torjumiseksi ruohonjuuritasolla ja tukevat paikallisia viranomaisia esimerkiksi tarjoamalla palveluita.  Avustusjärjestöt tarvitsevat tukea, jotta työ voi jatkua.

Ennen pandemian alkua vuoden 2020 humanitaarisen avun kokonaistarpeeksi oli arvioitu noin 28 miljardia dollaria, josta vain 13 prosenttia oli rahoitettu. Koronaviruksen myötä YK teki 10 miljardin dollarin lisäpyynnön. Jo valmiiksi heikko rahoitus uhkaa edelleen kaventua globaalien talousvaikutusten myötä.

Vuonna 2015 alkanut Euroopan pakolaiskriisi osoitti, kuinka konfliktit Syyriassa, Irakissa ja Afganistanissa eivät ole vain maan sisäisiä ongelmia. Koronapandemian vaikutukset hauraissa yhteiskunnissa tulevat heijastumaan Eurooppaan ja Suomeen. Yhtälö, jossa kansainvälinen apurahoitus laskee ja tarpeet kasvavat koronapandemian myötä ei ole kestävä.  Kansainvälistä ja Suomen apurahoitusta tarvitaan tukemaan haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä ja yhteiskuntia kestävän kehityksen saavuttamiseksi sekä tarpeettoman inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi.

Jouni Hemberg
Toiminnanjohtaja
Kirkon Ulkomaanapu

Ossi Heinänen
Plan International Suomen pääsihteeri

Tiina Saarikoski
Kansainvälisen avustustoiminnan johtaja (sij.)
Suomen Punainen Risti

 

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-sivulla 18.8.2020.