Koronavirus on valtioiden hauraudelle testi, jota kukaan ei halua tehdä

Mitä yhteistä on maailmalla nyt jylläävällä koronavirusepidemialla ja erityisesti Länsi-Afrikkaa vuosina 2014–2015 vaivanneella ebolalla? Molemmat aiheuttavat suuret määrät uhreja, huolta ja varautumista.

Kahta epidemiaa yhdistää myös, että ne paljastavat tärkeitä tietoja valtioiden perusrakenteista ja vakaudesta.

Työskentelin Kirkon Ulkomaanavun Länsi-Afrikan kenttätoimistojen tukena ebolan vastaisen työn aikana. Yksi KUA:n ja kansainvälisen yhteisön suurimmista huolista oli, että ebolan vaivaamat, jo ennestään hauraat, valtiot romahtavat epidemian vuoksi. Moni oli huolissaan siitä, että raastavista sodista hitaasti toipuvien Liberian, Sierra Leonen ja Guinean hallinnot eivät onnistu ylläpitämään auktoriteettiaan, yhteiskunnan toimintakykyä ja ennen kaikkea kansalaisten luottamusta tilanteessa, jossa yhteisötasolla tilanne lähentelee anarkiaa.

Myös kansainvälinen yhteisö varautui erilaisiin ei-toivottuihin skenaarioihin. YK-virkamieheltä Sierra Leonessa kuulin, että pahimmassa uhkakuvassa maan pääkaupungin Freetownin ympärille pystytetään muurit, joilla varmistetaan, etteivät maakunnissa olevat ihmiset – ebolaa kantavat ja terveet – pääse maan tiheimmin asuttuun osaan. Samalla päätös olisi tarkoittanut, että pääkaupungin ulkopuolelta olisi käytännössä puuttunut toimiva valtio-auktoriteetti. Tämän toimenpiteen seuraukset olisivat olleet dramaattisia niin ihmisoikeuksien kuin tuhansien apua tarvitsevien kansalaisten kannalta.

Ebola saatiin kuriin

Lopulta ebola saatiin kuriin, eivätkä siihen liittyneet pahimmat uhkakuvat täyttyneet. Ebolan voittaminen vaati kuitenkin uhrauksia ja poikkeusjärjestelyjä. Niistä erityisesti karanteenien merkitys oli suuri.

Ebolaan sairastuminen tapahtui vasta jopa kolmen viikon kuluessa tartunnasta. Siksi karanteeni kesti yhtä kauan. Muistan ihmetelleeni, kuinka hyvin länsiafrikkalaiset hyväksyivät karanteenit. Niitä rikottiin vain ani harvoin.

Toki ebolan pahimmin koettelemissa kolmessa valtiossa sotilas- ja poliisivoimilla oli näkyvä roolinsa sääntöjen uskottavuuden takaamisessa. Johtopäätökseni ebolan vastaisesta työstä kuitenkin on, että valtioiden vakaus tai hauraus ei määrity ainoastaan katsomalla valtiorakenteita vaan myös yhteiskunnan sisäiset luottamusrakenteet vaikuttavat suuresti.

Luottamus yhteiskuntaan ratkaisee

Kun seuraan koronavirusepidemiasta kärsiviä yhteiskuntia ja niistä kantautuvaa uutisointia nyt, tunnistan vihjeitä, jotka viittaavat valtioiden haurauteen sekä valtioissa vallitseviin luottamusrakenteisiin.

Ranskasta uutisoitiin, että koko maa joutuu karanteeniin, koska ranskalaiset eivät totelleet suosituksia. Karanteenia valvomaan Ranska määräsi 100 000 sotilasta. Yhdysvalloissa pitkään asunut suomalainen vertasi Yhdysvaltoja ja Suomea toteamalla, että Suomessa ihmiset odottavat kuuliaisina viranomaisten ohjeita ja määräyksiä, kun Amerikassa ihmiset ovat osoittaneet huomattavasti vähemmän kärsivällisyyttä odottaa toimintaohjeita viestien samalla epäluottamusta valtion politiikkaan. STT myös uutisoi, että Yhdysvalloissa koronavarautuminen on tarkoittanut asemyynnin valtavaa kasvua. Aseiden ostamista ihmiset perustelivat pelolla siitä, että koronatilanne johtaa ”paniikkiin ja ihmisten arvaamattomaan käytökseen”.

Venezuelassa tartuntoja on maaliskuun puoliväliin mennessä todettu vain 33, mutta luvun uskotaan olevan alakanttiin. Maan terveydenhuolto on romahtanut eikä Venezuelassa pystytä toimeenpanemaan karanteenitoimenpiteitä voimatoimin. Kotikaranteeniin jääminen ei ole usealle kädestä suuhun elävälle venezuelalaiselle vaihtoehto. Ulkoministeri Pekka Haavisto on ottanut esiin myös riskit, jotka liittyvät Pohjois-Korean tilanteeseen, mikäli koronavirus leviää siellä.

Koronavirus on jo Afrikassa

Afrikassa sijaitsee yli 60 prosenttia maailman hauraista valtioista. Valitettavasti koronavirus on jo tätä kirjoittaessa levinnyt moniin näistä maista ja uhkaa levitä kaikkiin muihinkin. Olen toiveikas, että yhteisöt pystyvät Afrikassa monin paikoin jälleen osoittamaan kollektiivisen vahvuutensa, vaikka niitä ympäröivä valtio olisi heikko. Mutta on selvää, että yhteiskunnat tulevat tarvitsemaan tukea.

Kirkon Ulkomaanapu on jo aloittanut toimenpiteet haavoittuvimpien ryhmien – tässä tapauksessa pakolaisleireillä olevien ihmisten – suojaamiseksi. Samalla, kun on hieno huomata, että suomalaisessa yhteiskunnassa luottamusrakenteet ovat vahvoja, niin valtion kuin yhteisöjenkin osalta, ja haavoittuvista ryhmistä todella pidetään huolta, korona vaatii suuria uhrauksia ja ponnisteluja. On tärkeää muistaa tukea niitä ihmisiä ja yhteiskuntia, joissa koronaviruksen aiheuttamat riskit yhteiskuntien vakaudelle ovat Suomea suuremmat.

Tätä työtä voimme tehdä yhdessä. Lahjoituksellasi on suuri merkitys.

Jussi Ojala

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun yksityissektorin kehittämisen erityisedustaja. 

Auta suojelemaan ihmisiä pakolaisleireillä koronavirukselta

Voit auttaa perheitä lahjoittamalla:

• Kirkon Ulkomaanavun verkkosivuilla
• tilille Nordea, IBAN FI33 1572 3000 5005 04 käyttäen viitettä 1216
• lähettämällä tekstiviestin APU20 numeroon 16499 (20 e)