Koska hän on paavi
Seison rankkasateessa satojen filippiiniläisten seassa, jotka odottavat näkevänsä paavi Fransiskuksen. Moni on tullut tänne tien viereen jo muutama tunti sitten. Paavin kone on juuri laskeutunut Taclobanin lentokentälle. Hän johtaa lentokentän viereen rakennetulla näyttämöllä messun ja ajaa sitten tätä tietä pitkin läheiseen katedraaliin.
Paavin tuloon on siis arviolta kolmisen tuntia. Apua, miten jaksan olla tässä!
Kukaan ympärilläni ei valita. Paikalla on naisia, miehiä, lapsia, nuoria. Kaikki ovat iloisen odotuksen vallassa. Joillakin on eväitä. Monella on kunnon sadetakki, mutta yhtä monilla läpinäkyvä muovisäkki päällään. Monilla lapsilla on pieni muovipussi päässä sateelta suojaamassa. Kaikilla ei ole sadevarusteita, joten kun tunnit kuluvat, monelle tulee kylmä.
Paikalla on valtavasti poliiseja. Juttelen yhden nuoren poliisin kanssa. Hän kertoo, että heidän joukkonsa on tuotu kaupunkiin maan länsiosasta tätä tapahtumaa varten. ”Pääset näkemään paavin!” minä intoilen. ”Meidän on käsketty olla kasvot väkijoukkoon päin”, mies sanoo.
”Miksi haluat nähdä paavin?”, kysyn mieheltä, joka kurkottelee vieressäni. Kurkimme pienen ravintolan sisällä olevaa televisiota, joka näyttää paavin laskeutumista lentokoneesta. Hän on täällä, ihmiset kohahtavat.
Mikä kysymys tuo on, mies näyttää ajattelevan. ”Koska hän on paavi – kirkon ylin johtaja. Haluan myös kuulla, mitä hän sanoo taifuuni Haiyanista”, mies vastaa.
Pääsyy paavin Filippiinien-vierailuun on tavata tuhoisan taifuuni Haiyanin uhreja. Ehkä siksi pyhä isä on noussut aamulla pääkaupungista Manilasta lentokoneeseen, vaikka – uskomatonta mutta totta – juuri tänä päivänä Taclobania taas lähestyy taifuuni.
Ja kun paavi vihdoin tulee, näemme hänestä lyhyen vilahduksen. Ihmiset ottavat kännyköillään videota ja kuvia, kurottelevat paavia kohti käsiään ja Jeesus-lasta esittäviä Santo Niño -patsaita.
Jostain luin, että katolilaisille paavin näkeminen on kuin näkisi vilahduksen taivaasta.
Sitten se on ohi.
Kun palaamme takaisin, poliisit ohjaavat kaikki ihmiset kävelemään mutaista tien viertä, vaikka päällystetty tie on vielä aivan tyhjä autoista. Lapset ja vanhukset liukastelevat mudassa. Kengät saavat mutapeitteen.
Edelläni kulkeva mies puuskahtaa vihaisesti, viitaten paavin vierailun teemaan: ”Armo ja myötätunto! Hallinto ei tajua, mitä ne tarkoittavat. Köyhiä ihmisiä kohdellaan kuin roskaa!”
Paavin vierailuun liittyvät turvatoimet vaikuttivat kyllä muutenkin todella järeiltä. Tien vierellä oli poliiseja parinkymmenen metrin välein sillä 12 kilometrin matkalla, minkä paavi Taclobanissa taittoi. Manilassakin poliiseja oli valtavasti. Mitään ei jätetty sattuman varaan. Matkapuhelinverkot ajettiin välillä alas. Kansainvälinen media revitteli poliiseille annetusta käskystä käyttää vaippoja (!), jottei poliisien tarvitse jättää vartiopaikkojaan.
Iltapäivällä katson televisiosta paavin messun. Siihen osallistuneet tuhannet ihmiset olivat tulleet paikalle jo yöllä ja seisseet sateessa tuntikaupalla. Paavin sanoissa taifuunin uhreille oli kunnioitusta heidän kokemaansa kohtaan, ja ymmärrys siitä, että kaikelle ei ole sanoja.
”Niin monet teistä ovat menettäneet kaiken. En tiedä, mitä teille sanoisin. Mutta Jumala tietää. Minä voin vain olla hiljaa. Kulkea kanssanne sydän hiljaisena.”
Täällä käydessään paavi Fransiskus puhui paljon hyvää, korruption kitkemisestä, köyhien oikeuksien kunnioittamisesta ja luonnon suojelemisesta. Nähtäväksi jää, mikä vaikutus noilla sanoilla on.
Ulla Kärki
Ulla Kärki on Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja, joka työskentelee Filippiineillä taifuuni Haiyanin avustustyön viestintätehtävissä.
